Jesajan ajan luopiojuutalaiset sekaantuivat ”onnenjumalan” (hepr. gad) ja ”kohtalonjumalan” (hepr. meniʹ) palvontaan. Näiden jumalien palvojat asettivat jumaliensa eteen pöydälle ruokaa ja juomaa. Jehova sanoi näille palvojille, että hän määräisi heidät miekalla teurastettaviksi. (Jes 65:11, 12.)

Assyrialaiset ja babylonialaiset valmistivat usein jumalilleen syötävää ja juotavaa. Haranin väki teki juhlallisia lupauksia ja toivoi saavansa osakseen ”onnenherran” hyväksymyksen. Kommentoidessaan Jesajan 65:11:tä Hieronymus kirjoitti, että ”kaikissa kaupungeissa, ja varsinkin Egyptissä ja Aleksandriassa, oli sellainen ikivanha epäjumalanpalvelukseen liittyvä tapa, että heidän vuotensa viimeisen kuukauden viimeisenä päivänä pantiin pöytään tarjolle erilaisia ruokia ja maljallinen sekoitettua makeaa viiniä, mikä takasi joko menneen tai tulevan vuoden hedelmällisyydelle hyvän onnen”. (Corpus Christianorum, Series Latina, LXXIII A, S. Hieronymi presbyteri opera, Pars 1, 2A, Turnhout, Belgia, 1963, s. 754.)