Opetettu, oppilas. Opetuslasta tarkoittava heprealainen sana (lim·mudʹ) merkitsee pohjimmiltaan sellaista, joka oppii, jota opetetaan tai jota valmennetaan (vrt. Jes 8:16, Rbi8, alav.). Sen sukulaissana mal·madʹ tarkoittaa karjan kouluttamiseen käytettävää ’tutkainta’ (Tu 3:31; vrt. Ho 10:11). Kreikkalainen sana ma·thē·tēsʹ (opetuslapsi) tarkoittaa ensisijaisesti sellaista, joka kohdistaa mielensä johonkin.

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa puhutaan Jeesuksen, Johannes Kastajan, fariseusten ja Mooseksen opetuslapsista (Mt 9:14; Lu 5:33; Joh 9:28). Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset tulivat Johanneksen opetuslapsista (Joh 1:35–42). Niitä 12:ta, jotka valittiin apostoleiksi, sanotaan Matteuksen 10:1:ssä ja 11:1:ssä opetuslapsiksi. Laajassa merkityksessä sanaa ”opetuslapsi” käytettiin niistä, jotka uskoivat Jeesuksen opetukseen, ja ainakin yksi sellainen mies oli hänen opetuslapsensa salaa (Lu 6:17; Joh 19:38). Evankeliumeissa tuota sanaa käytetään kuitenkin tavallisesti niistä Jeesuksen läheisistä seuraajista, jotka kulkivat hänen kanssaan hänen saarnamatkoillaan ja joita hän opetti ja neuvoi. Pääasiassa sana tarkoittaa kaikkia niitä, jotka eivät pelkästään usko Kristuksen opetuksiin vaan myös noudattavat niitä tarkoin. Heitä täytyy opettaa ”noudattamaan kaikkea”, mitä Jeesus käskee (Mt 28:19, 20).

 Opettaessaan opetuslapsiaan Jeesuksen tarkoitus oli tehdä heistä hänen itsensä kaltaisia: Valtakunnan hyvän uutisen saarnaajia ja opettajia. ”Oppilas ei ole opettajansa yläpuolella, mutta jokainen, joka on täydellisesti opetettu, on opettajansa kaltainen”, sanoi Jeesus (Lu 6:40). Historia todisti aikanaan Kristuksen opetuksen tehokkuuden. Hänen opetuslapsensa jatkoivat työtä, jonka hän oli opettanut heille, ja tekivät ennen ensimmäisen vuosisadan loppumista opetuslapsia kautta Rooman imperiumin, Aasiassa, Euroopassa ja Afrikassa. Tämä oli Matteuksen 28:19, 20:ssä olevan Jeesuksen Kristuksen käskyn mukaan heidän päätyönsä.

Se, että kristittyjen velvollisuus on vielä nykyäänkin tehdä opetuslapsia kansakuntien ihmisistä, käy selvästi ilmi Jeesuksen käskyn loppusanoista: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” He eivät tee opetuslapsia itselleen, koska ne, joita opetetaan, ovat todellisuudessa Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, sillä he eivät noudata ihmisten vaan Kristuksen opetusta. Tämän vuoksi opetuslapsia kutsuttiin Jumalan sallimuksesta kristityiksi (Ap 11:26). Samalla tavoin profeetta Jesajalla oli opetuslapsia, jotka eivät olleet hänen omiaan. Jesajan opetuslapset tunsivat Jehovan lain, ja lain todistus oli heidän keskuudessaan. (Jes 8:16.)

Jeesuksen opetuslapsena oleminen ei merkitse helppoa elämää. Jeesus ei miellyttänyt itseään vaan kulki tietä, jolla hän joutui kohtaamaan Panettelijan ja tämän välikappaleiden ankaran vastustuksen (Ro 15:3). Hän sanoi, että hänen opetuslastensa tulee rakastaa häntä enemmän kuin maan päällä olevia lähisukulaisiaan ja jopa enemmän kuin omaa sieluaan. Heidän täytyy rakastaa toisia opetuslapsia, kristittyjä tovereitaan. Heidän täytyy olla hengellisesti tuottoisia. Ihmisen, joka haluaa olla Jeesuksen opetuslapsi, täytyy ottaa kidutuspaalunsa ja kulkea samaa tietä, jota Jeesus kulki. Näin tehdessään hänen täytyy ’jättää jäähyväiset kaikelle sille, mitä hän omistaa’, mutta hän saa jo nyt, vainojen ohella, tilalle paljon sellaista, mikä on arvokkaampaa, ja tulevaisuudessa ikuisen elämän. (Lu 14:26, 27, 33; Joh 13:35; 15:8; Mr 10:29, 30.) (Ks. KRISTITTY.)