2. Korinttilaiskirjeen 6:2:ssa apostoli Paavali lainaa Jesajan 49:8:n profetiaa, jossa sanotaan: ”Näin on Jehova sanonut: ’Hyvän tahdon aikana olen vastannut sinulle ja pelastuksen päivänä olen auttanut sinua; ja minä varjelin sinua antaakseni sinut liitoksi kansalle, palauttaakseni maan ennalleen, jakaakseni autioituneet perintöomaisuudet uudelleen.’” Kun nämä sanat alun perin esitettiin Jesajalle, hän ilmeisesti edusti Israelin kansakuntaa tai se henkilöitiin häneen (Jes 49:3). Se oli selvästikin ennallistusprofetia ja täyttyi siten ensimmäisen kerran silloin, kun Israel vapautui Babylonista, jolloin israelilaisvangeille kuului kutsu: ”Astukaa ulos!” Sen jälkeen he palasivat kotimaahansa ja asuttivat uudelleen tuon autioitetun maan. (Jes 49:9.)

Saman luvun jakeen 8 sanat ”antaakseni sinut liitoksi kansalle” ja sitä edeltävä jakeen 6 toteamus, että tämä Jehovan ”palvelija” annettaisiin ”kansakuntien valoksi, että [Jumalan aikaansaama] pelastus tulisi olemaan maan ääreen asti”, osoittavat kiistatta, että kyseessä on messiaaninen profetia, joka näin ollen soveltuu Kristukseen Jeesukseen, Jumalan ”palvelijaan” (vrt. Jes 42:1–4, 6, 7:ää Mt 12:18–21:een). Koska ”hyvän tahdon aika” oli aikaa, jolloin Jehova ’vastaisi’ ja ’auttaisi’ palvelijaansa, sen täytyy tarkoittaa aikaa, jolloin Jeesus eli maan päällä ja ”esitti voimakkain huudoin ja kyynelin nöyriä pyyntöjä ja myös anomuksia hänelle, joka kykeni pelastamaan hänet kuolemasta, ja häntä kuultiin suosiollisesti hänen jumalanpelkonsa takia” (Hpr 5:7–9; vrt. Joh 12:27, 28; 17:1–5; Lu 22:41–44; 23:46). Sen vuoksi se oli ”pelastuksen päivä” Jumalan omalle Pojalle, joka tänä suotuisana aikana osoitti täydellistä nuhteettomuutta ja näin ollen ”tuli vastuunalaiseksi kaikkien häntä tottelevien ikuisesta pelastuksesta” (Hpr 5:9).

Lisäksi se, että Paavali lainaa tätä profetiaa, osoittaa sen soveltuvan myös niihin kristittyihin, joita hän kannustaa: ”Ettette ota vastaan  Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja jätä huomioon ottamatta sen tarkoitusta” ja joille hän sanoo (lainattuaan Jes 49:8:aa): ”Katso! Nyt on erityisen otollinen aika. Katso! Nyt on pelastuksen päivä.” (2Ko 6:1, 2.) Nuo kristityt olivat vuoden 33 helluntaista lähtien olleet ”Jumalan Israel” (Ga 6:16), mutta heidän täytyi osoittautua Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden arvoisiksi, jotta ”otollinen aika” tosiaan koituisi heille ”pelastuksen päiväksi”.

Se, että tämä profetia soveltui alun perin ennallistamiseen, näyttäisi myös osoittavan, että se voitaisiin soveltaa hengellisestä vankeudesta vapautumisen ja Jumalan täyteen suosioon ennallistamisen aikaan (vrt. Ps 69:13–18).

Paavali ilmoitti luonnollisille juutalaisille, jotka eivät ymmärtäneet ajan suotuisuutta ja edessään olevaa tilaisuutta päästä ’hengelliseen Israeliin’, että hän kääntyisi ei-juutalaisten kansakuntien puoleen, ja tuekseen hän lainasi Jesajan 49:6:ta sanoen: ”Jehova onkin antanut meille käskyn näillä sanoilla: ’Minä olen asettanut sinut kansakuntien valoksi ollaksesi pelastuksena maan ääreen asti.’” (Ap 13:47.) Koska ilmaukset ”aika” ja ”päivä” viittaavat rajalliseen aikaan, ne sisältävät ajatuksen kiireellisyydestä ja tarpeesta käyttää viisaasti otollinen ajanjakso eli suosion kausi, ennen kuin sen loppu koittaa ja Jumalan armo ja pelastuksen tarjoaminen lakkaavat (Ro 13:11–13; 1Te 5:6–11; Ef 5:15–20).