VUONNA 607 eaa. kerran niin vauras Juudan maa tehtiin ’autioksi, asumattomaksi’, kun juutalaisvangit vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin ja loput juutalaiset pakenivat Egyptiin (Jer 9:11). Rakkaudellisen huomaavaisuuden Jumala ei kuitenkaan jättäisi kansaansa pakkosiirtolaisuuteen ikiajoiksi. Hän ennusti, että heidän oli ”palveltava Babylonin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta”, minkä jälkeen hän vapauttaisi uskollisen jäännöksen (Jer 25:11, 12; 29:10–14). Ei edes valloittamattomalta näyttävä Babylonian maailmanvalta pystyisi tekemään tyhjäksi Jumalan ilmoittamaa tarkoitusta. Juutalaisten pakkosiirtolaisten paluu osoittaa, miten erehtymättömän tarkasti Jehovan profetiat toteutuvat.

Jo ennen tuon 70-vuotisen pakkosiirtolaisuuden loppua Babylon kukistui Persian kuninkaan Kyyroksen maahantunkeutuvien armeijoiden edessä 539 eaa. Ollessaan ensimmäistä vuottaan Babylonin hallitsijana Kyyros sitten antoi säädöksen, joka avasi juutalaisille pakkosiirtolaisille mahdollisuuden palata Jerusalemiin (Esr 1:1–4). Jäännös, johon kuului 42360 henkeä (miehet, naiset ja lapset mukaan lukien), lähti matkaan ja saapui Juudaan 537 eaa. (Esr 1:5–3:1; 4:1). Näin ollen tuo 70 vuoden autioitus päättyi aivan ajallaan!

Kaikki pakkosiirtolaiset eivät kuitenkaan palanneet tuolloin. Toinen ryhmä palasi 468 eaa. pappi Esran kanssa, joka toi Jerusalemiin lahjoja temppeliä varten (Esr 7:1–8:32). Nehemia matkusti sitten Susasta rakentamaan uudelleen Jerusalemin muureja 455 eaa. (Ne 2:5, 6, 11). Raamatussa ei kerrota noiden palaajien tarkkaa matkareittiä. Joitakin järkeviä mahdollisuuksia on esitetty oheisessa kartassa.