(hepr. ta·marʹ, toʹmer [Tu 4:5]; kreik. foiʹniks).

Vaikka taatelipalmu (Phoenix dactylifera) kasvaa nykyisin vain joillakin seuduilla Palestiinassa, sitä oli aikoinaan siellä hyvin runsaasti, ja se oli ilmeisesti yhtä tunnusomainen tuolle alueelle kuin se oli ja on yhä Niilin laaksolle Egyptissä. Jerusalemin toisen tuhon jälkeen Rooman keisari Vespasianus lyötätti lukuisia kolikoita, joissa oli kuva palmun alla istuvasta itkevästä naisesta ja kirjoitus Judaea Capta (kuva, 2. osa, s. 751).

Palmut yhdistetään keitaisiin, ja ne ovat aavikolla matkaaville tervetullut näky, niin kuin olivat ne 70 palmua, jotka kasvoivat 12 vesilähteen luona Elimissä, joka oli marssivien israelilaisten toinen pysähdyspaikka sen jälkeen, kun he olivat ylittäneet Punaisenmeren (2Mo 15:27; 4Mo 33:9).

Raamatun aikoina palmut viihtyivät Galileanmeren rannoilla (The Jewish War, III, 516, 517 [x, 8]) sekä kuumassa Jordaninlaaksossa virran alajuoksulla, ja erityisen runsaasti niitä oli En-Gedin ympäristössä (Jewish Antiquities, IX, 7 [i, 2]) ja Jerikossa, jota sanottiin ”palmukaupungiksi” (5Mo 34:3; Tu 1:16; 3:13; 2Ai 28:15). Palmuja kasvoi myös ylängöillä, niin kuin ”Deboran palmu” Efraimin vuoristossa (Tu 4:5). On ilmeistä, että niitä kasvoi Jerusalemin ympäristössä, sillä niiden lehviä käytettiin lehtimajanjuhlan aikana (3Mo 23:40; Ne 8:15) ja myös silloin kun Jeesus saapui tuohon kaupunkiin (Joh 12:12, 13). Yksi Salomon kaupungeista, Tamar, oli saanut nimensä palmun mukaan (1Ku 9:17, 18). Myös Tyroksen ja Sidonin maa sai myöhemmin nimekseen Foinikia (tulee todennäköisesti sanajuuresta, joka merkitsee ’palmua’) kreikkalaisen sanan foiʹniks mukaan (Ap 11:19; 15:3), kuten mahdollisesti myös Kreetan saarella sijainnut Foiniksin kaupunki (Ap 27:12).

Korkealla, komean näköisellä palmulla, jonka suoran ja tasaisen, jopa 30 m korkean rungon kruununa on pitkien, sulkamaisten lehvien muodostama töyhtö, on ainutlaatuisen kaunis ja viehättävä siluetti. Tytöt ovat varmasti olleet mielissään, jos he saivat nimekseen Tamar, niin kuin olivat saaneet Juudan miniä (1Mo 38:6), Absalomin sisar (2Sa 13:1) ja Absalomin tytär, jonka sanottiin olevan ”ulkonäöltään erittäin kaunis nainen” (2Sa 14:27). Sulamilaisneitosen vartta verrattiin palmuun ja hänen rintojaan taateliterttuihin (Lal 7:7, 8). Palmun puusyiden kierteinen rakenne tekee siitä myös epätavallisen taipuisan ja vahvan puun.

Palmut alkavat kantaa täyttä hedelmäsatoa 10–15 vuoden ikäisinä, ja ne tuottavat hedelmää lähes sata vuotta, minkä jälkeen tuotanto vähitellen laskee ja tyrehtyy kokonaan niiden iän lähetessä 200:aa vuotta. Vuoden taatelisato kasvaa suunnattoman suurissa riippuvissa tertuissa, ja se korjataan yleensä elo-syyskuussa. Arabit sanovat, että palmulla on yhtä monta käyttötapaa kuin vuodessa on päiviä. Sen lisäksi, että palmun hedelmiä voidaan käyttää monella tavoin, sen lehviä käytetään talojen kattojen ja seinien katteena, ja niistä tehdään aitoja, mattoja,  koreja ja jopa astioita. Sen kuiduista tehdään köysiä ja veneiden takiloita. Taatelin siemenet eli kivet jauhetaan ja syötetään kameleille. Tästä puusta saadaan vahaa, sokeria, öljyä, parkkihappoa ja pihkaa, ja sen mehusta tislataan arrakki-nimistä alkoholijuomaa.

Suoravartista, kaunista ja hedelmällistä palmua kuvaavat kaiverretut leikkaukset sopivat hyvin koristeiksi Salomon temppelin sisäseiniin ja oviin (1Ku 6:29, 32, 35; 2Ai 3:5) sekä temppelipalveluksessa käytettävien siirtovaunujen laitoihin (1Ku 7:36, 37). Hesekiel näki näyssä temppelin, jonka porttien sivupylväissä samoin kuin temppelin sisäseinissä ja ovissa oli koristeena palmukuvioita (Hes 40:16–37; 41:15–26). Koska palmu on suora, korkea ja hedelmällinen, se oli myös sopiva vertauskuva ”vanhurskaasta”, joka on ”istutettu Jehovan – – esipihoihin” (Ps 92:12, 13).

Palmunlehvät, joilla kansanjoukko tervehti Jeesusta ”Israelin kuninkaana” (Joh 12:12, 13), kuvasivat ilmeisesti heidän esittämäänsä ylistystä samoin kuin heidän alistumistaan hänen kuninkuuteensa. Ilmestyksen 7:9, 10:ssä mainittuun ”suureen joukkoon” kuuluvilla kuvataan myös olevan palmunoksia käsissään, kun he antavat pelastuksestaan kunnian Jumalalle ja Karitsalle.