”Palsamiksi” sanotaan tuoksuvaa, tavallisesti öljyistä ja pihkamaista ainetta, jota monenlaiset kasvit, pensaat ja puut tuottavat. Samaa nimitystä käytetään myös ihmisten valmistamasta tuotteesta. Pihtoihin ja poppeleihin sekä muihin puusukuihin kuuluu palsamia erittäviä puita. Palsamiöljyä käytetään lääkkeenä (se sisältää tavallisesti bentsoe- tai kanelihappoa) ja hajusteena.

Idän kansat pitivät palsamia tuottavia kasveja ja puita aina suuressa arvossa. ”Palsamiöljy” (hepr. boʹsem, beʹsem tai ba·samʹ) mainitaan ensimmäisen kerran 2. Mooseksen kirjan 25:6:ssa, jossa viitataan sen käyttöön tabernaakkelin pyhän voiteluöljyn ainesosana (ks. myös 2Mo 35:8, 28). Tämä heprealainen sana käännetään tekstiyhteyden mukaan joskus ”hajusteiksi”, ”tuoksuiksi”, ”hyväntuoksuiseksi”, ’mausteeksi’ tai ”tuoksuyrteiksi” (2Mo 30:23; Lal 4:10, 14, 16; 5:13; 6:2; 8:14). Jesajan 3:24:ssä sen hyvä tuoksu esitetään ”ummehtuneen löyhkän” vastakohtana.

Palsami, jota käytettiin tabernaakkelipalveluksessa erämaassa, tuli todennäköisesti Palestiinan ulkopuolelta, kenties Egyptistä. Koska palsamiöljy oli kuningas Salomon hallituskaudella hyvin kallista, se kuului kullan ja kallisarvoisten kivien ohella niihin aarteisiin, joita Saban kuningatar toi lahjaksi. Se sisältyi myös veroon, jota monien maiden kuninkaat maksoivat Jerusalemin viisaalle kuninkaalle. (1Ku 10:2, 10, 25; 2Ai 9:1, 9, 24.) Se kuului niihin kalleuksiin, jotka oli varastoitu kuninkaan aarrekammioon ja jotka Hiskia epäviisaasti näytti Babylonista tulleille lähettiläille (2Ku 20:13; 2Ai 32:27; Jes 39:2). Sitä käytettiin kuningas Asan ruumiin palsamointiin (jota ei tosin tehty egyptiläisittäin) (2Ai 16:14). Suomalainen sana ”palsamoida” näyttää johtuvan heprealaisesta sanasta ba·samʹ. Esteriä hierottiin hyväntuoksuisella palsamiöljyllä kuusi kuukautta, ennen kuin hän meni kuningas Ahasveroksen eteen (Est 2:12).

Gileadista saatu ”palsami [hepr. tsoriʹ]” oli ilmeisesti ainutlaatuista, ja sillä oli joitakin parantavia erikoisominaisuuksia (Jer 8:22; 46:11). Ensimmäisen kerran tuo palsami mainitaan sen ismaelilaisten karavaanin mukanaan kuljettamien tavaroiden joukossa, joka tuli Jordanin itäpuolelta Gileadin seudulta ja jolle Joosef sitten myytiin (1Mo 37:25–28). Jaakob sisällytti sen myöhemmin ”maan parhaimpiin tuotteisiin” lähettäessään lahjan Egyptiin sinne palaavien poikiensa mukana (1Mo 43:11). Hesekielin 27:17:n mukaan Tyroksen varakkaat kauppiaat toivat sitä maahan Juudan valtakunnasta.

Vanhan ajan kirjallisuudessa viitataan usein palsamin parantavaan voimaan – ennen kaikkea haavojen hoidossa. Raamatussa kaikki viittaukset näihin parantaviin ominaisuuksiin on esittänyt Jeremia. Hän käyttää niitä kuitenkin kuvaannollisessa mielessä: ensimmäisen kerran valittaessaan Juudan hengellistä murtumista (Jer 8:14, 15, 21, 22; vrt. Ja 5:14, 15), sitten moittiessaan Egyptiä sen turhista yrityksistä välttää Babylonin aiheuttama tappio (Jer 46:11–13) ja lopulta julistaessaan onnettomuutta merkitsevän Jumalan tuomion Babylonia vastaan (Jer 51:8–10).

Ei tiedetä varmasti, mitä nimenomaisia kasveja tai puita heprealaiset sanat boʹsem ja tsoriʹ tarkoittavat. Nimitys ’Gileadin palsami’ on yhdistetty ainavihantaan pensasmaiseen puuhun, jonka nimi on Commiphora opobalsamum (tai Commiphora gileadensis). Sen vihertävänkeltaista öljyistä hartsia kootaan siten, että puun runkoon ja oksiin tehdään viiltoja, ja niihin muodostuneet pienet pihkapallot kerätään myöhemmin. Vaikka tämä nimenomainen puu kasvaa  pääasiassa Etelä-Arabiassa, juutalainen historioitsija Josefus osoittaa, että Salomon aikana sitä kasvatettiin Jerikon ympärillä, ja kreikkalainen maantieteilijä Strabon kertoo, että Rooman vallan aikoina sitä kasvatettiin myös Galileanmeren rannikolla.

On arveltu, että tsoriʹ saattaa tarkoittaa mastiksipistaasia (Pistacia lentiscus), joka tuottaa vaaleankeltaista, tuoksuvaa mastiksi-nimistä hartsia sekä kaarnasta, lehdistä ja marjoista saatavaa öljyä, jota käytetään lääkinnällisiin tarkoituksiin. Tämä puu on yleinen Palestiinassa, ja sen arabialainen nimi muistuttaa paljon heprean sanaa tsoriʹ.