Tämä kuvaileva nimi annettiin Saatanalle, koska hän on Jehovan, hänen hyvän sanansa ja hänen pyhän nimensä pääasiallinen ja huomattavin panettelija ja väärinsyyttäjä. Kreikkalainen sana di·aʹbo·los tarkoittaa ’panettelijaa’ (vrt. Lu 16:1, jossa esiintyy sen sukulaisverbi di·a·balʹlō). (Ks. SAATANA.)

Panettelija on kautta vuosisatojen ilmaissut olevansa sekä Jumalan että ihmisen päävastustaja. Hän väitteli Mikaelin kanssa Mooseksen ruumiista (Ju 9), osoitti, että hän voi saada toiset ansaan (1Ti 3:7; 2Ti 2:26), käytti ihmisiä – esim. vääriä uskonnollisia johtajia sekä Juudas Iskariotia ja Barjesusta – lapsinaan (Joh 8:44; 13:2; Ap 13:6, 10), sorti ihmisiä, niin etteivät lääkärit voineet parantaa heitä (Ap 10:38), heitätti vanhurskaita vankilaan (Il 2:10), ja hänellä oli jopa ennenaikaisen kuoleman aiheuttamiskeinot (Hpr 2:14). Kristittyjä neuvotaankin vakavasti, etteivät he antaisi tälle Jumalan Panettelijalle sijaa olemalla jatkuvasti ärsyyntyneessä tilassa (Ef 4:27). ”Pysykää järkevinä, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä”, varoittaa Pietari. (1Pi 5:8.)

Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten alkutekstissä on muitakin kohtia, joissa sana di·aʹbo·los esiintyy, mutta se ei tarkoita niissä Saatanaa, joten se käännetään aivan oikein pienellä kirjaimella alkavalla yleisnimellä ”panettelija”. Esimerkiksi Jeesus tarkoitti Juudasta, kun hän sanoi niille 12:lle: ”Yksi teistä on panettelija.” (Joh 6:70.) Seurakunnan naisia varoitettiin olemasta panettelevia (1Ti 3:11; Tit 2:3). Yksi ”viimeisten päivien” todisteista on se, että ”ihmiset tulevat olemaan – – panettelijoita” (2Ti 3:1–5).

Jehovan Israelille antama laki kielsi tuohon kansakuntaan kuuluvia panettelemasta toisiaan  (3Mo 19:16). Koko Raamatun yleissävy on sellaista kielen väärinkäyttöä vastaan (2Sa 19:27; Ps 15:3; 101:5; San 11:13; 20:19; 30:10; Jer 6:28; 9:4).