Raamatun aikoina ohut kirjoitusmateriaali, joka valmistettiin papyruskaislan suikaleista arkeiksi (ks. PAPYRUS).

Egyptiläisten katsotaan olevan ensimmäisiä, jotka valmistivat papyruspaperia kirjoittamista varten, ja he käyttivät siihen Niilin rannoilla tuohon aikaan kasvaneita papyruskaisloja. Joidenkin arkeologien mielestä tällaista paperia valmistettiin jo Abrahamin aikoina.

Varhaiskristityt käyttivät papyruspaperia kirjoittaessaan kirjeitä, kirjakääröjä ja koodekseja. Sillä oli myös merkittävä osuus Raamatun käsikirjoitusten valmistamisessa, kunnes sen tilalle tuli 300-luvulla veliini (hieno eläimennahka). Apostoli Johannes kirjoitti 2. Johanneksen kirjeen jakeessa 12, että hän kertoisi sanomansa mieluummin ”kasvotusten” kuin ”paperin ja musteen välityksellä”. Sana ”paperi” on tässä käännetty kreikkalaisesta sanasta kharʹtēs, jonka sanotaan tarkoittavan papyruksesta valmistettua paperiarkkia.