Miehen leuassa ja poskissa kasvavat ihokarvat; joskus myös ylähuulessa kasvavat ihokarvat. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sana za·qanʹ merkitsee ’partaa’, mutta huuleen liittyvä sana sa·famʹ käännetään joko ”parraksi”, ”viiksiksi” tai ”ylähuuleksi”. Joissakin tapauksissa sana za·qanʹ ei tarkoita partaa vaan ”leukaa”. (3Mo 13:29, 30; 14:9.)

Monet entisaikojen itämaiset kansat, myös  israelilaiset, pitivät partaa miehisen arvokkuuden merkkinä. Jumalan Israelille antamassa laissa kiellettiin leikkaamasta ”hiuksia sivuilta”, korvan ja silmän välistä, ja parran reunaa (3Mo 19:27; 21:5). Tämä johtui epäilemättä siitä, että se oli joidenkin pakanoiden uskonnollinen tapa.

Äärimmäisen surun, häpeän tai nöyryytyksen aikana mies saattoi nyhtää karvoja parrastaan tai jättää partansa tai viiksensä hoitamatta (Esr 9:3). Jonatanin pojan Mefibosetin hoitamaton parta ilmaisi ehkä Daavidille Mefibosetin mahdollisesti puhuvan totta, kun tämä sanoi, että hänen palvelijansa Siba oli panetellut häntä ja että hän vastoin Siban kertomusta itse asiassa suri, kun Daavid pakeni Absalomia (2Sa 16:3; 19:24–30). Parran ajaminen kuvasi onnettomuutta tai onnettomuudesta johtuvaa suurta surua (Jes 7:20; 15:2; Jer 48:37; Hes 5:1).

Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. Sikemistä, Silosta ja Samariasta kotoisin olevat miehet ilmaisivat tuskansa ajamalla partansa, repäisemällä vaatteensa ja viiltelemällä itseään. He toivat uhreja Jehovan huoneeseen, mutta ne olivat verettömiä uhreja, ja ilmeisesti ne oli määrä uhrata paikalla, jossa temppeli oli ollut. (Jer 41:5.) Näiden miesten tavat eivät olleet täysin sopusoinnussa Jumalan lain kanssa, mikä käy ilmi siitä, että he viiltelivät ihoaan, vaikka Laki kielsi tuon tavan ankarasti (3Mo 19:28; 21:5).

Parta ja sen siisteys vaikuttivat merkittävästi siihen, miten Gatin kuningas Akis suhtautui Daavidiin, kun tämä salasi tervejärkisyytensä antamalla sylkensä valua parralleen. Se sai kuningas Akisin vakuuttumaan Daavidin mielenvikaisuudesta. (1Sa 21:13.) Kun Ammonin kuningas Hanun myöhemmin loukkasi Daavidin lähettiläitä törkeästi ajamalla puolet heidän parrastaan, Daavid kehotti myötätuntoisesti miehiään jäämään Jerikoon, kunnes heidän partansa olisi kasvanut riittävästi. Ammonilaiset tiesivät, että se oli erityinen loukkaus Daavidia kohtaan ja että heistä oli tuon tapauksen vuoksi tullut hänelle löyhkä, joten he valmistautuivat sotaan. (2Sa 10:4–6; 1Ai 19:1–6.)

Ennen lakiliiton solmimistakin miehillä oli tavallisesti parta. Heprealaiset eivät pystyttäneet omilla kuvillaan koristettuja muistomerkkejä, mutta Egyptistä, Mesopotamiasta ja muista Lähi-idän maista on löydetty lukuisia muistomerkkejä ja piirtokirjoituksia, joissa assyrialaiset, babylonialaiset ja kanaanilaiset on kuvattu parrakkaiksi. Joissakin jopa kolmannelle vuosituhannelle eaa. ajoitetuissa kuvissa nähdään erityylisiä partoja. Edellä mainitut kansat kuvasivat pääasiassa eunukit parrattomiksi. Israelissa ei kuitenkaan kenestäkään tehty eunukkia, koska Lain mukaan eunukkeja ei päästetty Israelin seurakuntaan (5Mo 23:1).

Koska useimmat seemiläiset on kuvattu parrakkaiksi jopa ennen Mooseksen lain voimaantuloa, olisi johdonmukaista, että Seemin sukuhaaraan kuuluneilla uskollisilla miehillä, jotka edelleen puhuivat samaa kieltä kuin Eedenissä oli puhuttu ja jotka varmasti noudattivat muita tarkemmin esi-isänsä Seemin ajan alkuperäisiä tapoja, oli parta. On siis perusteltua uskoa, että myös Nooa, Hanok, Set ja Aadam olivat parrakkaita.

Herodotos (Historiateos, II, 36) kertoo egyptiläisten miesten ajaneen karvat sekä kasvoistaan että päästään. Se, että miehet antoivat hiustensa ja partansa kasvaa, oli surun tai epäsiisteyden merkki. Tästä syystä Joosef vankilasta päästyään ajeli päänsä, ennen kuin hänet vietiin faraon eteen (1Mo 41:14). Egyptiläiset käyttivät kuitenkin tekopartoja ja peruukkeja.

Oliko Jeesuksella parta, kun hän oli maan päällä? Varmasti juutalaiset pitivät tiukasti kiinni tästä tavasta. Koska Jeesus syntyi juutalaiseksi, hän ”syntyi lain alaisuuteen”, ja hän täytti Lain (Ga 4:4; Mt 5:17). Kaikkien juutalaisten tavoin Jeesuskin oli lakiliiton perusteella syntymästään saakka vihitty Jehova Jumalalle, ja hän oli velvollinen noudattamaan koko Lakia, myös parran reunojen leikkaamista koskevaa kieltoa. Lisäksi Jeesuksen ollessa maan päällä roomalaiset miehet olivat tavallisesti parrattomia. Jos Jeesuksella ei siis olisi ollut partaa, häntä olisi väitetty joko eunukiksi tai roomalaiseksi. On huomionarvoista, että Jeesuksen kärsimyksiä käsittelevässä profetiassa sanotaan: ”Selkäni minä tarjosin lyöjille ja poskeni karvojen kynijöille.” (Jes 50:6.)