(latinasta, merk. ’pieni, vähäinen’).

Kyproksen prokonsuli Paavalin käydessä siellä ensimmäisellä lähetysmatkallaan noin vuonna 47. Luukas nimittää Paulusta aivan oikein prokonsuliksi, koska Kyproksen hallinto oli tuolloin pikemminkin Rooman senaatin kuin keisarin alaisuudessa. (Ap 13:7, 12.) Kypros oli aiemmin ollut keisarillinen provinssi, mutta vuonna 22 eaa. Augustus asetti sen senaatin valvontaan. (Ks. PROKONSULI.)

Solista, Kyproksen saaren pohjoisrannikolta, on löydetty piirtokirjoitus, jossa on sanat ”Pauluksen prokonsulikaudella”. Roomalaisessa maailmassa Lucius Sergius Paullusta on totuttu pitämään keisari Claudiuksen alaisuudessa toimineen Tiberin valvojan nimenä. Ei kuitenkaan tiedetä varmasti, oliko kumpikaan näistä henkilöistä Raamatussa mainittu Sergius Paulus. (The Annual of the British School at Athens, Lontoo 1947, s. 201–206.)

Sergius Paulus asui Pafoksessa, saaren länsirannalla. Hän oli ”älykäs mies”, ja koska hän halusi hartaasti kuulla Jumalan sanaa, hän kutsui luokseen Barnabaan ja Paavalin. Mutta kun he puhuivat hänen kanssaan, juutalainen noita Elymas (Barjesus) ”alkoi vastustaa heitä ja yritti kääntää prokonsulin pois uskosta”. Täynnä pyhää henkeä Paavali sanoi kuitenkin tälle hyvää uutista vastustavalle noidalle, että tätä lyötäisiin tilapäisellä sokeudella, ja näin tapahtuikin. Havaittuaan tämän Jumalan hengen voimateon prokonsuli tuli uskovaksi, ”koska hän hämmästyi perin pohjin Jehovan opetuksesta”. (Ap 13:6–12.)