Heprealainen sana miš·pa·ḥahʹ tarkoittaa paitsi perhekuntaa myös sukua ja laajassa merkityksessä heimoa, kansaa tai kansakuntaa. Samaten kreikkalainen sana pa·tri·aʹ on väljämerkityksinen. Jehova Jumala on perhejärjestelyn alkuunpanija. Hän on taivaallisen perheensä Isä, ja hänelle ’kaikki suvut maan päällä ovat kiitollisuudenvelassa nimestään’ (Ef 3:14, 15). Tämä johtuu siitä, että Jehova perusti ensimmäisen ihmisperheen ja tarkoitti maan täytettäväksi tällä tavoin. Lisäksi hän salli Aadamin, vaikka tämä oli syntinen, perustaa perheen ja saada lapsia, jotka olivat ’hänen kaltaisiaan, hänen kuviaan’ (1Mo 5:3). Siitä lähtien Jehova on ilmaissut selvästi Raamatussa, että hän pitää hyvin tärkeänä antamaansa lisääntymiskykyä, jonka avulla mies voi saada nimensä ja sukunsa säilymään maan päällä (1Mo 38:8–10; 5Mo 25:5, 6, 11, 12).

Perheen rakenne ja suojeleminen. Muinaisen heprealaisen yhteiskunnan perusyksikkö oli perhe. Perhe oli kääpiövaltio: isä oli pää, joka oli vastuussa Jumalalle, ja äiti hoiti miehensä alaisuudessa taloutta ja huonekunnan lapsia (Ap 2:29; Hpr 7:4). Perhe heijasti pienessä mitassa Jumalan suurta perhettä. Jumala esitetään Raamatussa aviomiehenä ja ”ylhäällä oleva Jerusalem” hänen lastensa äitinä (Ga 4:26; vrt. Jes 54:5).

Patriarkaalisten aikojen perhettä voidaan joissain suhteissa verrata nykyaikaiseen osakeyhtiöön. Perheenjäsenillä oli henkilökohtaista omaisuutta. Suurin osa omaisuudesta oli kuitenkin yhteistä, ja isä ohjaili sen käyttöä. Jos joku perheenjäsen teki väärin, tuon teon katsottiin kohdistuvan itse perhettä, varsinkin sen päätä, vastaan. Se tuotti hänelle häpeää, ja huonekunnan tuomarina hän oli vastuussa siitä, että asian johdosta ryhdyttiin tarvittaviin toimiin. (1Mo 31:32, 34; 3Mo 21:9; 5Mo 22:21; Jos 7:16–25.)

Jehova asetti alun perin perhettä koskevaksi normiksi yksiavioisuuden. Vaikka moniavioisuutta harjoitettiin myöhemmin, se oli aina vastoin Jumalan alussa asettamaa periaatetta. Hän kuitenkin suvaitsi sitä, kunnes tuli hänen oma aikansa ennallistaa hänen alkuperäinen norminsa, ja tämän hän on tehnyt kristillisen seurakunnan yhteydessä (1Ti 3:2; Ro 7:2, 3). Lakiliiton alaisuudessa hän tunnusti moniavioisuuden esiintymisen ja sääteli sitä, niin että perheyksikkö pysyi silti ehjänä ja toimivana. Kuitenkin itse Jehova sanoi: ”Sen vuoksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi.” Hänen Poikansa lainasi näitä sanoja ja lisäsi: ”He eivät siis enää ole kaksi, vaan he ovat yhtä lihaa. Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (1Mo 2:24; Mt 19:4–6.) Raamatun kertomuksessa osoitetaan, että Aadamilla oli  vain yksi vaimo, josta tuli ”kaikkien elävien äiti” (1Mo 3:20). Nooan kolme poikaa, jotka alkoivat asuttaa uudelleen maata maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen, olivat kaikki yhden isän ja yhden äidin poikia, ja kukin poika vei vedenpaisumuksen läpi vain yhden vaimon (1Mo 8:18; 9:1; 1Pi 3:20).

Lakiliiton alaisuudessa. Antaessaan Israelille kymmenen käskyä Jumala kiinnitti huomiota perheyksikön eheyteen. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on viides käsky, ensimmäinen käsky johon liittyy lupaus (5Mo 5:16; Ef 6:2). Vanhempiaan vastaan kapinoiva lapsi kapinoi Jumalan asettamaa hallintojärjestelyä ja itse Jumalaa vastaan. Jos hän löi tai kirosi isäänsä tai äitiään tai jos hän osoittautui parantumattoman itsepäiseksi, hänet tuli surmata (2Mo 21:15, 17; 3Mo 20:9; 5Mo 21:18–21). Lasten piti osoittaa sopivaa pelkoa vanhempiaan kohtaan, ja lapsi, joka kohteli isäänsä tai äitiään halveksivasti, oli kirottu (3Mo 19:3; 5Mo 27:16).

Seitsemäs käsky ”et saa tehdä aviorikosta” kielsi naimisissa olevaa henkilöä olemasta sukupuolisuhteissa aviositeen ulkopuolella olevan kanssa (2Mo 20:14). Kaikkien lasten tuli syntyä perheeseen. Aviotonta poikaa ei tunnustettu, eivätkä hänen jälkeläisensä päässeet Israelin seurakunnan jäseniksi edes kymmenennessä sukupolvessa (5Mo 23:2).

Aviorikoksen kieltävä seitsemäs käsky suojeli perheyksikköä, mutta kymmenes käsky, joka kielsi väärät halut, antoi lisäsuojaa henkilön oman perheen sekä toisen miehen kodin ja perheen koskemattomuudelle. Tämä käsky suojeli tavallisimpia perhe-elämään kuuluvia asioita, nimittäin taloa, vaimoa, palvelijoita, eläimiä sekä muuta omaisuutta. (2Mo 20:17.)

Lain alaisuudessa laadittiin tarkkoja sukuluetteloita. Perintömaajärjestely tähdensi entisestäänkin perheen loukkaamattomuutta. Juudan sukuhaaran samoin kuin myöhemmin Juudan jälkeläisen Daavidin sukuhaaran sukuluettelot olivat erityisen tärkeitä. Koska oli luvattu, että Messias-Kuningas tulisi näistä suvuista, sukuluetteloa varjeltiin visusti. Vaikka Laki ei lakkauttanutkaan moniavioisuutta, perheen yhtenäisyyttä suojeltiin ja sen sukuluettelon eheyttä varjeltiin moniavioisuutta säätelevien tiukkojen lakien avulla. Hillittömyys tai irralliset suhteet eivät olleet ollenkaan laillisesti hyväksyttäviä. Sivuvaimojen synnyttämät pojat olivat aviolapsen asemassa, isänsä oikeita poikia (ks. SIVUVAIMO).

Laki kielsi nimenomaan lankoutumasta seitsemän kanaanilaisen kansakunnan kanssa, jotka oli määrä karkottaa maasta (5Mo 7:1–4). Koska Israelin kansakunta ei noudattanut tätä käskyä, se kietoutui väärien jumalien palvontaan ja sen viholliset veivät sen lopulta vankeuteen. Salomo antoi huonon esimerkin tekemällä syntiä tässä suhteessa (Ne 13:26). Esra ja Nehemia ryhtyivät tarmokkaisiin uudistuksiin niiden kotimaahansa palanneiden israelilaisten keskuudessa, jotka olivat saastuttaneet perheensä ja itse Israelin menemällä naimisiin vierasmaisten vaimojen kanssa (Esr 9:1, 2; 10:11; Ne 13:23–27).

Lähettäessään ainosyntyisen Poikansa maan päälle Jumala sai aikaan sen, että tuo Poika syntyi ihmisperheeseen. Hän huolehti siitä, että hänellä oli Jumalaa pelkäävä ottoisä ja rakastava äiti. Jeesus oli lapsena alamainen vanhemmilleen ja kunnioitti ja totteli heitä (Lu 2:40, 51). Vieläpä ollessaan kuolemaisillaan kidutuspaalussa hän ilmaisi kunnioitusta äitiään kohtaan, joka oli tuolloin ilmeisesti leski, ja huolehti hänestä rakkaudellisesti sanoessaan hänelle: ”Nainen, katso! Poikasi!” ja opetuslapselle, jota hän rakasti: ”Katso! Äitisi!”, ja näin hän ilmeisesti käski tätä opetuslasta huolehtimaan hänen äidistään ja ottamaan hänet omaan kotiinsa (Joh 19:26, 27).

Miten Raamattu osoittaa perheen tärkeyden kristillisessä seurakunnassa?

Kristillisessä seurakunnassa perheen tunnustetaan olevan kristillisen yhteisön perusyksikkö. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa annetaan monia perheenjäsenten välisiä suhteita käsitteleviä ohjeita. Miehelle suodaan jälleen perheenpään asema; vaimo on alamainen aviomiehelleen ja hoitaa taloutta miehen yleisvalvonnan alaisuudessa (1Ko 11:3; 1Ti 2:11–15; 5:14). Verratessaan Jeesusta tämän ’seurakuntavaimon’ aviomieheen ja perheenpäähän Paavali kehottaa aviomiehiä toimimaan päänasemassaan rakkaudellisesti sekä neuvoo vaimoja osoittamaan kunnioitusta ja alamaisuutta aviomiehelleen (Ef 5:21–33). Lasten käsketään totella vanhempiaan, ja erityisesti isille uskotaan vastuu kasvattaa lapsiaan Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa (Ef 6:1–4).

Jos kristillisessä seurakunnassa valvojana toimiva mies on naimisissa, hänen täytyy perheenpäänä täyttää korkeat mittapuut, johtaa hyvin ja pitää lapsensa alamaisina – nämä eivät saa olla  niskoittelevia tai irstailusta syytettyjä – sillä kuten Paavali kysyy: ”Jos tosiaan joku ei osaa johtaa omaa huonekuntaansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?”, joka on perheen kaltainen (1Ti 3:2–5; Tit 1:6). Vaimoja kehotetaan rakastamaan miestään ja lapsiaan, olemaan kodissa työskenteleviä sekä omalle miehelleen alamaisia (Tit 2:4, 5).

Jeesus ennusti, että Jumalan totuuden vastustaminen jakaisi perheitä (Mt 10:32–37; Lu 12:51–53). Vedoten ei-uskovan puolison ja lasten hyvinvointiin apostoli Paavali esitti kuitenkin uskoville vakavasävyisen neuvon olla katkaisematta aviosuhdetta. Hän tähdensi perhesiteiden suurta arvoa osoittamalla, että Jumala pitää pieniä lapsia pyhinä, vaikka ei-uskova puoliso ei olekaan puhdistautunut synneistään uskomalla Kristukseen. Ei-uskova saattaa todellisuudessa harjoittaa jotakin sellaista, mitä jotkut kristityt olivat Paavalin sanojen mukaan harjoittaneet, ennen kuin he ottivat vastaan Kristusta koskevan hyvän uutisen. (1Ko 7:10–16; 6:9–11.) Apostoli varjelee kristityn perheen ykseyttä myös antamalla aviomiehille ja vaimoille ohjeita aviollisten velvollisuuksien täyttämisestä (1Ko 7:3–5).

Perhepiiri osoittautui kristillisyyden yhteydessä siunaukseksi monille: ”Sillä mistä tiedät, vaimo, ettet tule pelastamaan miestäsi? Tai mistä tiedät, mies, ettet tule pelastamaan vaimoasi?” (1Ko 7:16.) Tämä käy ilmi myös niistä terveisistä, joita apostoli Paavali lähetti useille huonekunnille. Joillakuilla uskovilla oli etu tarjota kotinsa seurakunnan kokouspaikaksi. (Ro 16:1–15.) Kristitty lähetystyöntekijä Filippos oli perheellinen mies, jolla oli neljä uskollista kristittyä tytärtä. Häntä siunattiin siten, että hän sai pitää kotonaan Kesareassa jonkin aikaa vieraanaan apostoli Paavalia ja tämän työtovereita. (Ap 21:8–10.) Itse kristillistä seurakuntaa sanotaan ”Jumalan huonekunnaksi”. Sen huomattavin jäsen ja pää on Jeesus Kristus, ja tämä ”huonekunta” tunnustaa hänet Siemeneksi, jonka välityksellä kaikki maan suvut siunaavat itsensä. (1Ti 3:15; Ef 2:19; Kol 1:17, 18; 1Mo 22:18; 28:14.)

Henkeytetyssä Raamatussa on ennustettu ilkeämielinen hyökkäys perheinstituutiota vastaan, mistä seuraisi moraalin ja kristillisen seurakunnan ulkopuolella olevan ihmisyhteiskunnan luhistuminen. Paavali sisällyttää ”myöhempinä ajanjaksoina” esiintyviin demonien henkeyttämiin opetuksiin sen, että ’kielletään menemästä naimisiin’. Hän ennustaa, että ”viimeisinä päivinä” ihmiset yleensä – nekin joilla ”on jumalisen antaumuksen muoto” – olisivat vanhemmilleen tottelemattomia, uskottomia ja vailla ”luonnollista kiintymystä”. Hän kehottaa kristittyjä kääntymään pois sellaisista. (1Ti 4:1–3; 2Ti 3:1–5.)

Suuri Babylon, ”naisen”, Jumalan ”vaimon”, (1Mo 3:15; Ga 4:27) ja Kristuksen ”morsiamen” (Il 21:9) vihollinen, on suuri ’porttojärjestö’, joka syyllistyy haureuteen maan kuninkaiden kanssa. Se että hänen sanotaan olevan ”maan porttojen ja iljetysten äiti”, osoittaa, että hänen ”tyttärensä” ovat porttoja ja hänen takiaan monet myös halveksivat syvästi Jehova Jumalan järjestelyjä ja käskyjä, mm. perheen eheyttä edistäviä vaatimuksia. (Il 17:1–6.) Yrittäessään estää Kristusta saamasta puhdasta ”morsianta” Suuri Babylon on koettanut taivutella toisetkin lankeamaan porttouteen ja on onnistunut tuottamaan useita ’porttotyttäriä’. Kristuksen ”morsian” selviytyy kuitenkin voittoisana, puhtaana, vanhurskaana, arvollisena kuulumaan Jehovan ”perheeseen” Jeesuksen Kristuksen ”vaimona” siunaukseksi ja riemuksi koko kaikkeudelle. (2Ko 11:2, 3; Il 19:2, 6–8.) (Ks. hakusanaa AVIOLIITTO ja muita sukulaisuussuhteita käsitteleviä artikkeleita.)