Maa ja kansa, jotka mainitaan tavallisesti meedialaisten yhteydessä sekä Raamatussa että maallisessa historiassa. Meedialaiset ja persialaiset olivat ilmeisesti sukulaiskansoja, jotka kuuluivat muinaisiin arjalaisiin (indoeurooppalaisiin) heimoihin, ja näin ollen persialaiset olivat Jafetin jälkeläisiä, ehkä meedialaisten yhteisen esi-isän Madain kautta (1Mo 10:2). Eräässä tekstissään Dareios Suuri sanoo olevansa ”persialainen, persialaisen poika, arjalainen, arjalaista siementä” (A. Olmstead, History of the Persian Empire, 1948, s. 123).

Assyrialaisissa teksteissä, jotka koskevat Salmanassar III:n aikaa (nähtävästi Israelin kuninkaan Jeehun aikalainen), mainitaan hyökkäys Meediaan ja pakkovero, jota saatiin ilmeisesti Urmiajärven länsipuolella, Assyrian rajanaapurina sijainneen alueen, ”Parsuan”, kuninkailta. Monien tutkijoiden mielestä ”Parsua” on tuolloin persialaisten maasta käytetty nimitys, mutta toiset yhdistävät sen parthialaisiin. Joka tapauksessa persialaiset sijoitetaan myöhemmissä teksteissä huomattavasti kauemmaksi etelään, ”Parsaan”, joka sijaitsi Elamin kaakkoispuolella, nykyisen Iranin Fars-nimisessä maakunnassa. Persialaisia asui myös Anšanissa, joka oli Elamin vieressä sijainnut alue tai kaupunki ja joka oli aikanaan kuulunut Elamiin.

Historiansa alkuaikoina persialaiset näyttävät siis hallinneen ainoastaan laajan Iranin ylängön lounaisosaa, jolloin heidän alueensa rajoittui luoteessa Elamiin ja Meediaan, pohjoisessa Parthiaan, idässä Karmaniaan sekä etelässä ja lounaassa Persianlahteen. Persianlahden kuumia ja kosteita rannikkomaita lukuun ottamatta maa koostui pääasiassa karun Zagrosvuoriston eteläosasta. Tuota vuoristoa halkoivat pitkät ja varsin hedelmälliset laaksot, joiden rinteet olivat tiheän metsän peitossa. Laaksojen ilmasto on leuto, mutta korkeampien ylänköalueiden kuivilla, tuulenpieksemillä mailla on talvikuukausina purevan kylmää. Meedialaisten tavoin persialaisetkin näyttävät kasvattaneen paljon karjaa ja  viljelleen maata tarpeen mukaan, ja Persian kuningas Dareios Suuri kuvaili ylpeästi synnyinmaansa olevan ”kaunis ja täynnä hevosia ja ihmisiä” (Encyclopædia Britannica, 1959, 17. osa, s. 603).

Persialaiset, jotka olivat alun perin viettäneet jokseenkin yksinkertaista elämää, usein paimentolaisina, osoittivat maailmanvallan aikana suurta rakkautta ylellisyyttä ja ylellistä ympäristöä kohtaan (vrt. Est 1:3–7; myös Mordokaille annetut vaatteet, 8:15). Persepoliista löydetyissä veistoksissa persialaiset on kuvattu pukeutuneina väljiin, nilkkoihin asti ulottuviin vaatteisiin, jotka on vyötetty vyötäröltä, sekä nauhakenkiin. Meedialaisten sen sijaan kuvataan käyttäneen tiukkoja, pitkähihaisia ja polvipituisia vaatteita. (Kuva, 2. osa, s. 328.) Ilmeisesti sekä persialaiset että meedialaiset käyttivät housuja; persialaisten sotilaiden kuvataan käyttäneen housuja ja hihallisia tunikoita rautasuomuisten varusteittensa päällä. He olivat erinomaisia ratsumiehiä, ja ratsuväellä oli merkittävä osa heidän sotastrategiassaan.

Persian kieli luetaan kuuluvaksi indoeurooppalaiseen kielikuntaan, ja se on todistettavasti sukua Intian sanskritille. Jossain historiansa vaiheessa persialaiset alkoivat käyttää nuolenpääkirjoitusta, mutta siinä oli huomattavasti vähemmän merkkejä kuin babylonialaisessa ja assyrialaisessa nuolenpääkirjoituksessa, joissa niitä on satoja. Vaikka Persian maailmanvallan ajalta onkin löydetty joitakin muinaispersiaksi laadittuja tekstejä ja niiden käännöksiä akkadiksi sekä kielelle, jota yleensä sanotaan ”elamiksi” tai ”susaksi”, valtakunnan hallinnon viralliset asiakirjat oli kirjoitettu pääasiassa kansainvälisellä aramean kielellä (Esr 4:7).

Meedo-Persian valtakunnan kehitysvaiheita. (Kartta, 2. osa, s. 327.) Persialaisia hallitsivat nähtävästi useat ylhäisösuvut kuten meedialaisiakin. Yhdestä näistä suvuista syntyi akhemenidien kuningassuku, kuninkaallinen sukuhaara, josta oli lähtöisin Persian maailmanvallan perustaja Kyyros Suuri. Kyyros, jolla Herodotoksen ja Ksenofonin mukaan oli persialainen isä ja meedialainen äiti, yhdisti Persian alaisuuteensa (Historiateos, I, 107, 108; Cyropaedia, I, ii, 1). Siihen saakka meedialaiset olivat hallinneet persialaisia, mutta Kyyros kukisti nopeasti Meedian kuninkaan Astyageen ja valloitti tämän pääkaupungin Ekbatanan (550 eaa.) (vrt. Da 8:3, 20). Näin Meedian valtakunta joutui persialaisten alaisuuteen.

Vaikka meedialaiset pysyivätkin persialaisten alaisuudessa akhemenidien hallitsijasuvun loppuajan, ei ole epäilystäkään siitä, että tuo valtakunta oli kaksoismaailmanvalta. Kirjassa History of the Persian Empire (s. 37) sanotaankin: ”Persialaisten ja meedialaisten läheistä suhdetta ei koskaan unohdettu. Ryöstetty Ekbatana pysyi kuninkaan suosikkiasuinpaikkana. Meedialaisia kunnioitettiin yhtä paljon kuin persialaisia; heitä nimitettiin korkeisiin virkoihin ja valittiin johtamaan Persian sotajoukkoja. Ulkomaalaiset puhuivat tavallisesti meedialaisista ja persialaisista; kun he käyttivät yhtä sanaa, se oli ’meedialaiset’.”

Kyyroksen johdolla Meedo-Persian valtakunta laajeni länteen, ja persialaisten voitettua Lydian kuninkaan Kroisoksen ja alistettua joitakin kreikkalaisia rannikkokaupunkeja se ulottui Egeanmerelle saakka. Suurimman voittonsa Kyyros sai kuitenkin 539 eaa., jolloin hän meedialaisten, persialaisten ja elamilaisten yhdistyneiden joukkojen etunenässä valloitti mahtavan Babylonin ja täytti siten Raamatun profetiat (Jes 21:2, 9; 44:26–45:7; Da 5:28). Babylonin kukistuttua päättyi kauan kestänyt seemiläinen hallinto, ja sen tilalle tuli nyt ensimmäinen arjalaista (jafetilaista) alkuperää oleva maailmanvalta. Sen myötä myös Juudan maa (samoin kuin Syyria ja Foinikia) liitettiin Meedo-Persian valta-alueeseen. Kyyroksen 537 eaa. julkaisema säädös salli juutalaisten pakkosiirtolaisten palata kotimaahansa, joka oli ollut autiona tasan 70 vuotta (2Ai 36:20–23). (Ks. KYYROS.)

Persian pääkaupunkeja. Sopusoinnussa kaksoismaailmanvallan luonteen kanssa Dareios-nimisestä meedialaisesta tuli kukistetun kaldealaisen valtakunnan hallitsija, vaikkei hän todennäköisesti ollutkaan riippumaton Kyyroksen herruudesta (Da 5:31; 9:1; ks. DAREIOS nro 1). Babylon pysyi yhtenä Meedo-Persian maailmanvallan kuninkaankaupunkina sekä yhtenä sen uskonnon ja liike-elämän keskuksena. Nähtävästi Persian hallitsijat eivät kuitenkaan yleensä sietäneet Babylonin paahtavan kuumia kesiä, minkä vuoksi se oli heille useimmiten vain talviasuinpaikka. Arkeologisten todisteiden mukaan Kyyros palasi pian Babylonin valloituksen jälkeen Ekbatanaan (nyk. Hamadan), joka sijaitsi yli 1900 m merenpinnan yläpuolella Alvandvuoren juurella, missä ihastuttavat kesät tasapainottavat runsaslumisia talvia ja purevia pakkasia. Jerusalemin temppelin  jälleenrakentamista koskeva Kyyroksen muistio löydettiin nimenomaan Ekbatanasta useita vuosia sen jälkeen, kun se oli julkaistu (Esr 6:2–5). Persian aiempi pääkaupunki oli Pasargadai, joka sijaitsi n. 650 km Ekbatanasta kaakkoon mutta suurin piirtein samalla korkeudella. Persian hallitsijat Dareios, Kserkses ja Artakserkses Longimanus rakensivat myöhemmin Persepoliin kuninkaankaupungin lähelle Pasargadaita ja varustivat sen laajalla maanalaisten tunnelien verkostolla ilmeisesti vedensaannin turvaamiseksi. Yksi pääkaupungeista oli Susa, joka sijaitsi lähellä Khoaspesjokea (Karkheh) muinaisessa Elamissa ja jolla oli strategisesti keskeinen asema Babylonin, Ekbatanan ja Persepoliin välillä. Dareios Suuri rakensi tänne upean palatsin, joka toimi yleensä talviasuntona, sillä kesät olivat Susassa samoin kuin Babylonissakin äärimmäisen kuumia. Ajan kuluessa Susasta tuli kuitenkin enenevässä määrin valtakunnan varsinainen hallintokeskus. (Ks. EKBATANA; SUSA.)

Uskonto ja laki. Vaikuttaa siltä, että Persian hallitsijat, jotka tosin pystyivät julmuuksiin yhtä lailla kuin Assyrian ja Babylonian seemiläiset kuninkaatkin, yrittivät aluksi ainakin jossain määrin kohdella valloittamiaan kansoja oikeudenmukaisesti ja laillisesti. Ilmeisesti heidän uskontoonsa sisältyi jonkinlainen etiikka. Heidän pääjumalansa Ahura Mazdan lisäksi yksi huomattavista jumalista oli Mithra, joka tuli tunnetuksi sekä sodan että sopimusten jumalana ja joka silmät ja korvat valppaina tähyili aina sopimuksen rikkojia (ks. JUMALAT JA JUMALATTARET). Kreikkalainen historioitsija Herodotos kirjoitti persialaisista: ”He opettavat pojilleen viidennestä ikävuodesta alkaen kahdenteenkymmenenteen saakka ainoastaan kolme asiaa: ratsastamista, ampumista jousella ja toden puhumista. – – Häpeällisimpänä he pitävät valehtelemista.” (Historiateos, I, 136, 138.) Vaikka Persian hallitsijoiden historia osoittaa, etteivät he olleet petollisuuden ja juonittelun yläpuolella, jonkinlainen perususkollisuus sanansa pitämistä koskevaa kansallista periaatetta kohtaan saattoi heijastua siinä, että he pitivät kiinni ’meedialaisten ja persialaisten lain’ kumoamattomuudesta (Da 6:8, 15; Est 1:19; 8:8). Kun siis Kyyroksen säädös löydettiin n. 18 vuotta sen antamisen jälkeen, kuningas Dareios tunnusti, että juutalaisilla oli laillinen oikeus temppelin rakentamiseen, ja hän määräsi, että heidän kanssaan oli oltava täydessä yhteistyössä (Esr 6:1–12).

Persian valtakunnan organisointi on todiste huomattavasta hallinnollisesta kyvystä. Kuninkaalla oli oma neuvostonsa, johon kuului ”seitsemän Persian ja Meedian ruhtinasta” (Est 1:14; Esr 7:14), ja sen lisäksi oli nimitetty satraappeja johtamaan suurimpia alueita tai maita, kuten Meediaa, Elamia, Parthiaa, Babyloniaa, Assyriaa, Arabiaa, Armeniaa, Kappadokiaa, Lydiaa, Jooniaa sekä – valtakunnan laajentuessa – Egyptiä, Etiopiaa ja Libyaa. Näillä satraapeilla oli jonkin verran itsemääräämisoikeutta satraappikuntansa hallinnossa, mm. siinä, miten he hoitivat alueensa oikeus- ja talousasioita. (Ks. SATRAAPPI.) Satraappikunnan sisällä näyttää olleen hallintoalueiden alempia käskynhaltijoita (127 kuningas Ahasveroksen päivinä), ja hallintoalueilla oli niiden eri kansojen ruhtinaita, joista alueen väestö koostui (Esr 8:36; Est 3:12; 8:9). Todennäköisesti sen haitan korjaamiseksi, että valtakunnan pääkaupunki sijaitsi jossain määrin syrjässä tuolla laajalla alueella, kehitettiin nopea viestintäjärjestelmä, kuninkaallinen postilaitos, joka käytti postihevosilla ratsastavia pikalähettejä ja yhdisti siten valtaistuimen kaikkiin hallintoalueisiin (Est 8:10, 14). Pidettiin yllä kuninkaallisia valtateitä,  joista yksi kulki Susasta aina Vähässä-Aasiassa sijaitsevaan Sardeeseen saakka.

Kyyroksen kuolemasta Dareioksen kuolemaan. Kyyros Suuren hallituskausi päättyi 530 eaa. hänen kuollessaan sotaretkellä. Häntä seurasi valtaistuimelle hänen poikansa Kambyses, jonka onnistui valloittaa Egypti. Vaikka hänen ei Raamatussa sanotakaan olleen nimeltään Kambyses, niin hän on ilmeisesti se ”Ahasveros”, jolle temppelin rakentamisen vastustajat lähettivät juutalaisia koskevia vääriä syytöksiä, kuten on kerrottu Esran 4:6:ssa.

Kambyseen hallituskauden loppuvaiheet ovat sekavat. Erään kertomuksen mukaan, jonka esitti Dareios Suuri Behistunin piirtokirjoituksessaan ja josta Herodotos ja muut kertoivat edelleen erilaisia muunnelmia, Kambyses surmautti salaa veljensä Bardijan (josta Herodotos käyttää nimeä Smerdis). Kun Kambyses sitten oli Egyptissä, Gaumata-niminen maagi (josta Herodotos niin ikään käyttää nimeä Smerdis), joka esiintyi Bardijana (Smerdiinä), anasti vallan, ja hänet tunnustettiin kuninkaaksi. Palattuaan Egyptistä Kambyses kuoli, ja näin tuon vallananastajan asema valtaistuimella oli turvattu. (Historiateos, III, 61–67.) Toisen version mukaan, jota jotkut historioitsijat suosivat, Bardijaa ei ollut surmattu, vaan hän itse eikä mikään petkuttaja anasti vallan Kambyseen poissa ollessa.

Olipa asia niin tai näin, Kambyseen hallituskausi päättyi 522 eaa., ja sitä seurasi seitsemän kuukautta kestänyt hallituskausi, joka päättyi myös 522 eaa. vallananastajan (joko Bardijan tai Gaumatan eli vale-Smerdiin) salamurhaan. Tämän lyhyen hallituskauden aikana esitettiin Persian valtaistuimen edessä kuitenkin ilmeisesti toinen syytös juutalaisia vastaan. Tuolloisesta kuninkaasta käytetään Raamatussa nimeä ”Artakserkses” (ehkä hallitsijan nimi tai arvonimi), ja tällä kertaa syytöksillä onnistuttiin saamaan aikaan kuninkaan kielto, joka pysäytti temppelin rakentamisen. (Esr 4:7–23.) Temppelin työ oli sen jälkeen pysähdyksissä ”Persian kuninkaan Dareioksen toiseen hallitusvuoteen asti” (Esr 4:24).

Ilmeisesti Dareios I (Dareios Hystaspes eli Dareios Suuri) järjesti tai pani alulle Persian silloisen hallitsijan surmaamisen ja otti vallan itselleen. Hänen hallituskaudellaan temppeliä ryhdyttiin jälleen rakentamaan kuninkaan hyväksynnällä, ja se saatiin valmiiksi hänen kuudentena hallitusvuotenaan (vuoden 515 eaa. alkupuolella) (Esr 6:1–15). Dareioksen hallituskaudella valtakunta laajeni. Hän ulotti Persian valta-alueen idässä aina Intiaan asti ja lännessä Traakiaan ja Makedoniaan saakka.

Ainakin tähän aikaan mennessä Persian hallitsijat olivat täyttäneet Danielin 7:5:n ja 8:4:n profeetalliset kuvaukset, joiden mukaan karhun ja pässin kuvaama Meedo-Persian maailmanvalta valtasi alueita kolmelta ilmansuunnalta: pohjoisesta, lännestä ja etelästä. Dareioksen joukot kärsivät kuitenkin tappion Kreikkaa vastaan käydyssä taistelussa Marathonissa 490 eaa. Dareios kuoli 486 eaa. (Ks. DAREIOS nro 2.)

Kserkseen ja Artakserkseen hallituskaudet. Ilmeisesti Dareioksen poika Kserkses oli se kuningas, jota Esterin kirjassa sanotaan Ahasverokseksi. Hänen toimintansa sopii myös kuvaukseen Persian neljännestä kuninkaasta, joka ”nostattaa kaiken Kreikan valtakuntaa vastaan” (Da 11:2). Kserkses yritti kostaa persialaisten Marathonissa kärsimän tappion kokoamalla 480 eaa. valtavat sotajoukot Kreikan mannerta vastaan. Kalliiksi tulleen Thermopylaissa saadun voiton ja Ateenan tuhoamisen jälkeen hänen joukkonsa kärsivät tappion Salamiissa ja myöhemmin Plataiaissa, mikä sai Kserkseen palaamaan Persiaan.

Kserkseen hallituskaudelle olivat tunnusomaisia eräät hallinnolliset uudistukset ja monien hänen isänsä Persepoliissa alulle panemien rakennushankkeiden loppuun saattaminen (vrt. Est 10:1, 2). Kserkseen hallituskauden loppupuolesta kertovat kreikkalaiset tarinat puhuvat avio-ongelmista, häiriöistä haaremissa ja olettamuksesta, jonka mukaan Kserkses oli joidenkin hovimiestensä vallan alla. Nämä tarinat saattavat kuitenkin – tosin hyvin sekavalla ja vääristyneellä tavalla – heijastella joitakin Esterin kirjassa kerrottuja tosiasioita, mm. kuningatar Vastin viraltapanoa ja Esterin valitsemista hänen tilalleen sekä Mordokain kohoamista korkeaan valta-asemaan valtakunnassa (Est 2:17; 10:3). Maallisten lähteiden mukaan muuan Kserkseen hovimies surmasi hänet.

Kserkseen seuraaja Artakserkses Longimanus on kuuluisa siitä, että hän valtuutti Esran palaamaan Jerusalemiin mukanaan suuri lahjoitus siellä olevaa temppeliä varten. Tämä tapahtui Artakserkseen 7. vuonna (468 eaa.). (Esr 7:1–26; 8:24–36.) Artakserkseen 20. vuonna (455 eaa.) Nehemialle annettiin lupa mennä Jerusalemiin rakentamaan kaupunki uudelleen (Ne 1:3; 2:1, 5–8). Myöhemmin Nehemia palasi joksikin  aikaa kuningas Artakserkseen hoviin tämän 32. vuonna (443 eaa.) (Ne 13:6).

Historialliset kirjoitukset ovat hiukan ristiriitaisia Kserkseen ja Artakserkseen hallituskausien suhteen. Hakuteoksissa esitetään Artakserkseen nousseen valtaan 465 eaa. Joidenkin asiakirjojen mukaan hänen isänsä Kserkses hallitsi 21. vuoteensa saakka. Kserkseen hallituskauden lasketaan yleensä alkaneen 486 eaa., jolloin hänen isänsä Dareios kuoli. Kserkseen ensimmäisen hallitusvuoden katsotaan alkaneen 485 eaa., ja hänen 21. vuotensa ja Artakserkseen valtaannousun vuoden sanotaan usein olleen 465 eaa. Tutkijoiden tavanmukaisen näkemyksen mukaan Artakserkseen viimeinen hallitusvuosi alkoi 424 eaa. Joissakin asiakirjoissa sen sanotaan olleen Artakserkseen 41. hallitusvuosi. Jos tämä pitää paikkansa, niin hän nousi valtaan 465 eaa. ja hänen ensimmäinen hallitusvuotensa alkoi 464 eaa.

On kuitenkin vahvoja todisteita sen puolesta, että Kserkseen viimeinen vuosi ja Artakserkseen valtaannousun vuosi oli 475 eaa. Näitä todisteita löytyy kolmenlaisista lähteistä: kreikkalaisista, persialaisista ja babylonialaisista.

Kreikkalaisten lähteiden todisteita. Eräs Kreikan historiaan liittyvä tapahtuma voi auttaa meitä päättelemään, milloin Artakserkses alkoi hallita. Kreikkalainen valtiomies ja sotasankari Themistokles joutui maanmiestensä epäsuosioon ja pakeni turvaan Persiaan. Kreikkalaisen, täsmällisyydestään tunnetun historioitsijan Thukydideen mukaan (Peloponnesolaissota, I, 137) Themistokles tuolloin ”lähetti kirjeen Kserkseen pojalle Artakserkseelle, joka oli äskettäin tullut kuninkaaksi”. Teoksessa Plutarch’s Lives (Themistokles, XXVII, 1) todetaan: ”Thukydides ja Kharon Lampsakoslainen sanovat, että Kserkses oli kuollut ja että Themistokles keskusteli hänen poikansa Artakserkseen kanssa.” Kharon oli Persian alamainen, joka eli vallan vaihtuessa Kserkseeltä Artakserkseelle. Thukydideen ja Kharon Lampsakoslaisen todistuksista nähdään, että kun Themistokles saapui Persiaan, Artakserkses oli äskettäin alkanut hallita.

Voimme määrittää ajan, jolloin Artakserkses alkoi hallita, laskemalla Themistokleen kuolemasta taaksepäin. Hänen kuolinpäivänsä ei ole sama kaikissa lähdeteoksissa. Historioitsija Diodoros Sisilialainen (Diodorus of Sicily, XI, 54, 1; XI, 58, 3) yhdistää kuitenkin hänen kuolemansa aikaan, jolloin ”Praksiergos oli Ateenan arkonttina”. Praksiergos oli Ateenan arkonttina 471/470 eaa. (Alan E. Samuel, Greek and Roman Chronology, München 1972, s. 206). Thukydideen mukaan Themistokles opiskeli Persiaan saapumisensa jälkeen vuoden ajan kieltä valmistautuakseen Artakserkseen puheille pääsyyn. Sen jälkeen kuningas antoi hänen jäädä asumaan Persiaan ja osoitti hänelle kunnioitusta monin tavoin. Jos Themistokles kuoli 471/470 eaa., hänen on täytynyt asettua asumaan Persiaan viimeistään 472 eaa. ja saapua sinne vuotta aikaisemmin eli 473 eaa. Tuolloin Artakserkses ”oli äskettäin tullut kuninkaaksi”.

M. de Koutorga kirjoitti ajasta, jolloin Kserkses kuoli ja Artakserkses nousi valtaistuimelle: ”Olemme nähneet, että Thukydideen ajanlaskun mukaan Kserkses kuoli vuoden 475 eaa. loppupuolella ja että tuon saman historioitsijan mukaan Themistokles saapui Vähään-Aasiaan pian sen jälkeen kun Artakserkses Longimanus oli noussut valtaistuimelle.” (Mémoires présentés par divers savants à l’Académie des Inscriptions et Belles-Lettres de l’Institut Impérial de France, ensimmäinen sarja, VI osa, toinen jakso, Pariisi 1864, s. 147.)

Tätä tukee myös E. Levesque todetessaan: ”Näin ollen Kserkseen kuolema on Aleksandrialaisen aikakirjan mukaisesti sijoitettava vuoteen 475 eaa., jolloin hän oli hallinnut 11 vuotta. Historioitsija Justinus (III, 1) vahvistaa tämän aikakirjan ja Thukydideen väitteet. Hänen mukaansa Kserkseen poika Artakserkses oli Kserkseen murhan aikoihin pelkkä lapsi, puer [poika], mikä pitää paikkansa, jos Kserkses kuoli 475. Artakserkses oli silloin 16-vuotias, kun taas vuonna 465 hän olisi ollut 26-vuotias, mihin Justinuksen käyttämä ilmaus ei olisi enää sopinut. Koska Artakserkses alkoi tämän aikakirjan mukaan hallita 475, hänen hallituskautensa 20. vuosi on 455 eikä 445 kuten varsin usein esitetään.” (Revue apologétique, Pariisi, 68. osa, 1939, s. 94.)

Jos Dareios kuoli 486 eaa. ja Kserkses kuoli 475 eaa., niin miten sitten voidaan selittää se, että jotkin muinaiset asiakirjat sanovat Kserkseen hallituskauden kestäneen 21 vuotta? On hyvin tunnettua, että kuningas ja hänen poikansa saattoivat hallita yhdessä hallitsijakumppaneina. Jos näin oli Dareioksen ja Kserkseen tapauksessa, historioitsijat ovat voineet laskea Kserkseen hallitusvuodet joko ajankohdasta, jolloin hän alkoi hallita isänsä rinnalla, tai hänen isänsä kuolemasta. Jos Kserkses hallitsi 10 vuotta isänsä kanssa ja 11 vuotta yksin, hänen voidaan joissakin lähteissä sanoa hallinneen 21 vuotta, toisissa taas 11 vuotta.

 On vankkoja todisteita siitä, että Kserkses hallitsi isänsä Dareioksen rinnalla. Kreikkalainen historioitsija Herodotos (Historiateos, VII, 3) sanoo: ”Dareios, joka arveli tämän poikansa [Kserkseen] puhuvan oikein [kuninkuudesta], nimitti hänet kuninkaaksi. Minun luullakseni kuitenkin olisi Xerxes [Kserkses] ilman tätä neuvoakin päässyt kuninkaaksi.” Tämä osoittaa, että Kserkseestä tehtiin kuningas isänsä Dareioksen hallituskaudella.

Persialaisten lähteiden todisteita. Kserkseen ja Dareioksen hallitsijakumppanuus voidaan nähdä erityisesti päivänvaloon tulleista persialaisista matalista reliefeistä. Persepoliista on löydetty useita matalia reliefejä, joissa Kserkses seisoo isänsä valtaistuimen takana pukeutuneena samanlaiseen asuun kuin isänsä ja pää samalla korkeudella kuin isänsä pää. Tämä on epätavallista, koska kuninkaan pää oli tavallisesti kaikkia muita korkeammalla. Ernst E. Herzfeldin teoksessa A New Inscription of Xerxes From Persepolis (1932) sanotaan, että sekä Persepoliista löytyneet kirjoitukset että sieltä löydetyt rakennukset osoittavat Kserkseen hallinneen rinnan isänsä Dareioksen kanssa. Herzfeld kirjoitti teoksensa sivulla 8: ”Erikoinen yleissävy Persepoliista löydetyissä Kserkseen kirjoituksissa, joista useimmat eivät tee eroa hänen oman toimintansa ja hänen isänsä toimien välillä, ja yhtä erikoinen suhde heidän rakennustensa välillä, joiden on mahdotonta osoittaa kuuluneen yksin Dareiokselle tai yksin Kserkseelle, ovat aina viitanneet siihen, että Kserkses oli jonkinlainen hallitsijakumppani. Lisäksi tätä suhdetta kuvaa kaksi Persepoliissa olevaa veistosta.” Herzfeld sanoi toisesta näistä veistoksista: ”Dareios kuvataan kaikki kuninkaan tunnusmerkit yllään valtaistuimella, korkealla lepovuodetta muistuttavalla korokkeella, jota kannattavat hänen valtakuntansa eri kansakuntien edustajat. Hänen takanaan, ts. todellisuudessa hänen oikealla puolellaan, reliefissä seisoo Kserkses yllään samanlaiset kuninkaan tunnusmerkit ja vasen käsi valtaistuimen korkealla selkänojalla. Tämä ele merkitsee selvästikin enemmän kuin pelkkää seuraajan asemaa; se merkitsee hallitsijakumppanuutta.”

Ann Farkas sanoo näiden Dareiosta ja Kserksestä esittävien reliefien iästä teoksessa Achaemenid Sculpture (Istanbul 1974, s. 53), että ”nuo reliefit on ehkä pantu aarrekammioon ensimmäisen laajennuksen rakentamisen aikoihin 494/493–492/491 eKr.; tämä olisi ainakin ollut sopivin aika siirtää sellaisia isoja ja painavia kivenkappaleita. Mutta siirrettiinpä nuo veistokset aarrekammioon milloin tahansa, ne luultavasti veistettiin 490-luvulla.”

Babylonialaisten lähteiden todisteita. Babylonista on löydetty todisteita siitä, että Kserkses alkoi hallita isänsä rinnalla 490-luvulla eaa. Siellä tehdyissä kaivauksissa on löydetty Kserkseelle rakennettu palatsi, joka saatiin valmiiksi 496 eaa. A. T. Olmstead kirjoitti tästä teoksessa History of the Persian Empire (s. 215): ”Saamme tietää, että 23. lokakuuta 498 mennessä kuninkaan pojan [ts. Dareioksen pojan Kserkseen] taloa oltiin rakentamassa Babyloniin; tämä on epäilemättä se keskialueella sijaitseva Dareioksen palatsi, jota olemme jo kuvailleet. Eräässä läheisestä Borsippasta löydetyssä liikeasiakirjassa viitataan kaksi vuotta myöhemmin [496 eaa.] siihen, että ’uusi palatsi’ on jo saatu valmiiksi.”

Kaksi epätavallista savitaulua saattaa sisältää lisätodisteita sen puolesta, että Kserkses ja Dareios olivat hallitsijakumppaneita. Toinen on liikeasiakirja, joka käsittelee erään rakennuksen vuokraamista Kserkseen valtaantulovuonna. Tuon taulun päiväyksessä on vuoden ensimmäinen kuukausi, nisan. (R. Campbell Thompson, A Catalogue of the Late Babylonian Tablets in the Bodleian Library, Oxford, Lontoo 1927, s. 13, taulu, jonka tunnus on A. 124.) Toisessa taulussa on päiväys ”abkuu(?), Kserkseen valtaantulovuosi”. On merkittävää, että tässä jälkimmäisessä taulussa ei anneta Kserkseelle arvonimeä ”Babylonian kuningas, maiden kuningas”, joka oli tuohon aikaan varsin tavallinen (M. San Nicolò ja A. Ungnad, Neubabylonische Rechts- und Verwaltungsurkunden übersetzt und erläutert, Leipzig 1934, I osa, 4. jakso, s. 544, taulu nro 634, jonka tunnus on VAT 4397).

Nämä kaksi taulua herättävät kysymyksiä. Tavallisesti kuninkaan valtaantulovuosi alkaa hänen edeltäjänsä kuoltua. On kuitenkin todisteita siitä, että Kserkseen edeltäjä (Dareios) eli seitsemän kuukautta viimeisestä hallitusvuodestaan, kun taas näiden kahden Kserkseen valtaantulovuodesta kertovan asiakirjan päiväykset ovat noita seitsemää kuukautta edeltävältä ajalta (toisessa ensimmäinen kuukausi, toisessa viides). Näin ollen nämä asiakirjat eivät liity aikaan, jolloin Kserkses nousi valtaan isänsä kuoltua, vaan niissä puhutaan vuodesta, jona hän nousi hallitsemaan yhdessä Dareioksen kanssa. Jos tuo valtaantulovuosi oli 496 eaa., jolloin Kserkseelle  Babyloniin rakennettu palatsi valmistui, niin hänen ensimmäinen vuotensa hallitsijakumppanina olisi alkanut seuraavasta nisankuusta, vuonna 495 eaa., ja hänen 21. eli viimeinen vuotensa olisi alkanut 475 eaa. Siinä tapauksessa Kserkseen hallituskausi sisälsi 10 hallitusvuotta Dareioksen rinnalla (v:sta 496 v:teen 486 eaa.) ja 11 vuotta kuninkaana yksinään (v:sta 486 v:teen 475 eaa.).

Toisaalta historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että Dareios II:n ensimmäinen hallitusvuosi alkoi vuoden 423 eaa. keväällä. Eräässä babylonialaisessa taulussa osoitetaan, että Dareios II oli valtaantulovuonnaan vallassa jo 11. kuukauden 4. päivänä, ts. 13. helmikuuta 423 eaa. (R. Parker ja W. H. Dubberstein, Babylonian Chronology, 626 B.C.–A.D. 75, 1971, s. 18). Kahdesta taulusta käy kuitenkin ilmi, että Artakserkses hallitsi vielä 41. vuotensa 11. kuukauden 4. päivän jälkeen. Toinen tauluista on päivätty hänen 41. vuotensa 11. kuun 17. päivänä (s. 18). Toisen taulun päiväys on hänen 41. vuotensa 12. kuukaudelta (Old Testament and Semitic Studies, toim. Harper, Brown ja Moore, 1908, 1. osa, s. 304, taulu nro 12, jonka tunnus on CBM, 5505). Artakserkseellä ei siis ollut seuraajaa 41. hallitusvuotenaan vaan hän hallitsi koko tuon vuoden. Tämä viittaa siihen, että Artakserkseen on täytynyt hallita yli 41 vuotta ja että hänen ensimmäisen hallitusvuotensa ei siksi pitäisi laskea alkavan vuodesta 464 eaa.

Todisteita siitä, että Artakserkses Longimanus hallitsi 41. vuotensa jälkeen, on Borsippasta löydetyssä liikeasiakirjassa, joka on päivätty Artakserkseen 50. vuonna (E. Leichty ja A. K. Grayson, Catalogue of the Babylonian Tablets in the British Museum, VII osa: Tablets From Sippar 2, 1987, s. 153; taulu, jonka tunnus on B. M. 65494). Eräässä taulussa, jossa yhdistetään Artakserkseen hallituskauden loppu ja Dareios II:n hallituskauden alku, on seuraava päiväys: ”51. vuosi, valtaantulovuosi, 12. kuukausi, 20. päivä, Dareios, maiden kuningas.” (Albert T. Clay, The Babylonian Expedition of the University of Pennsylvania, Series A: Cuneiform Texts, VIII osa, I jakso, 1908, s. 34, 83, ja laatta 57, taulu nro 127, jonka tunnus on CBM 12803.) Koska Dareios II:n ensimmäinen hallitusvuosi oli 423 eaa., niin Artakserkseen 51. vuosi oli 424 eaa. ja hänen ensimmäinen hallitusvuotensa oli 474 eaa.

Näin ollen kreikkalaisten, persialaisten ja babylonialaisten lähteiden todisteet osoittavat yhtäpitävästi, että Artakserkseen valtaantulovuosi oli 475 eaa. ja hänen ensimmäinen hallitusvuotensa 474 eaa. Tämän mukaisesti Artakserkseen 20. vuosi, jolloin Danielin 9:24:n 70:tä viikkoa aletaan laskea, oli 455 eaa. Jos laskemme Danielin 9:25:n perusteella 69 vuosiviikkoa (483 vuotta) vuodesta 455 eaa., tulemme siihen merkittävään vuoteen, jolloin Messias, Johtaja, saapui.

Vuodesta 455 eaa. vuoteen 1 ya. on täydet 455 vuotta. Kun siihen lisätään (483 vuodesta) puuttuvat 28 vuotta, tullaan vuoteen 29 ya., juuri siihen vuoteen, jolloin Jeesus Nasaretilainen kastettiin vedessä ja voideltiin pyhällä hengellä ja jolloin hän aloitti julkisen palveluksensa Messiaana eli Kristuksena (Lu 3:1, 2, 21, 22).

Valtakunnan kukistumiseen ja jakautumiseen. Diodoros Sisilialainen kertoo niistä, jotka seurasivat Artakserkses Longimanusta Persian valtaistuimella: ”Aasiassa kuningas Kserkses kuoli hallittuaan yhden vuoden tai joidenkin mukaan kaksi kuukautta, ja hänen veljensä Sogdianus nousi hänen jälkeensä valtaistuimelle ja hallitsi seitsemän kuukautta. Hänet surmasi Dareios, joka hallitsi yhdeksäntoista vuotta.” (Diodorus of Sicily, XII, 71, 1.) Tämän Dareioksen (tunnetaan Dareios II:na) alkuperäinen nimi oli Okhos, mutta hän omaksui nimen Dareios tullessaan kuninkaaksi. Hän on ilmeisesti se ”Dareios”, joka mainitaan Nehemian 12:22:ssa.

Dareios II:n jälkeen tuli Artakserkses II (Mnemon), jonka hallituskaudella Egypti kapinoi ja suhteet Kreikkaan heikkenivät. Hänen hallituskautensa (404–359 eaa.) jälkeen valtaan nousi hänen poikansa Artakserkses III (josta myös käytettiin nimeä Okhos), jonka hallituskauden katsotaan kestäneen noin 21 vuotta (358–338 eaa.) ja jonka sanotaan olleen verenhimoisin kaikista Persian hallitsijoista. Hänen suurin saavutuksensa oli Egyptin takaisin valloitus. Sitten seurasi maallisen historian mukaan Arseen kaksivuotinen hallituskausi ja Dareios III:n (Kodomannos) viisivuotinen hallituskausi, jonka aikana Makedonian kuningas Filippos murhattiin (336 eaa.) ja tämän seuraajaksi tuli hänen poikansa Aleksanteri. Aleksanteri aloitti hyökkäyksensä Persian valtakuntaa vastaan 334 eaa., ja hän kukisti Persian joukot ensin Granikosjoella, Vähän-Aasian luoteisosassa, ja sitten Vähän-Aasian vastakkaisella puolella Issoksessa (333 eaa.). Kun kreikkalaiset olivat lopulta valloittaneet Foinikian ja Egyptin, he murskasivat persialaisten viimeisen asemapaikan Gaugamelassa 331 eaa. ja Persian maailmanvalta lakkasi olemasta.

 Aleksanterin kuoleman ja valtakunnan jakamisen jälkeen Seleukos Nikator sai hallintaansa suurimman osa Aasian alueista, joiden keskellä Persia sijaitsi. Näin alkoi seleukidikuninkaiden dynastia, joka kesti vuoteen 64 eaa. Nähtävästi Danielin profetian ”pohjoisen kuninkaan” osassa oli aluksi Seleukos Nikator. Hän vastusti Egyptin Ptolemaios-kuninkaita, jotka ilmeisesti alun perin täyttivät kuvaannollisen ”etelän kuninkaan” osan. (Da 11:4–6.)

Seleukidikuninkaat joutuivat pysyttelemään valtakuntansa länsiosissa, koska parthialaiset hyökkäsivät maahan useaan otteeseen ja valloittivat varsinaisen Persian alueen 200- ja 100-luvuilla eaa. Sassanidit kukistivat heidät 200-luvulla ya., ja sassanidien hallinto jatkui siihen saakka kun arabit valloittivat maan 600-luvulla.

Hesekielin profetiassa (27:10) mainitaan persialaiset niiden sotilaiden joukossa, jotka palvelivat vauraan Tyroksen sotajoukossa ja jotka osaltaan saivat aikaan sen loiston. Persia mainitaan myös niiden kansakuntien joukossa, jotka vertauskuvallinen ”Magogin maan Gog” johtaa Jehovan liittokansaa vastaan (Hes 38:2, 4, 5, 8, 9).