Heprealainen sana ra·ḥatsʹ on käännetty sanoilla ”pestä”, ”peseytyä” tai ”kylpeä”, ja sitä käytetään ihmisruumiin ja muiden kohteiden puhdistamisesta siten, että ne kastetaan veteen tai niiden päälle kaadetaan vettä (3Mo 16:24; 1Mo 24:32). Vaatteiden pesemisestä hankaamalla niitä veden alla raamatunkirjoittajat kuitenkin käyttävät heprealaista sanaa ka·vasʹ, joka on sukua arabiankieliselle sanalle kabasa (vaivata [taikinaa], tallata) ja akkadin kielen ilmaukselle kabasu (polkea maahan). 3. Mooseksen kirjan 14:8:ssa lukeekin: ”Ja puhdistautuvan on pestävä [sanan ka·vasʹ eräs muoto] vaatteensa ja ajettava kaikki hiuksensa ja peseydyttävä [wera·ḥatsʹ] vedessä, ja niin hän on varmasti puhdas.” (Ks. myös 3Mo 15:5–27; 4Mo 19:19.)

Kreikkalainen ’pesua’ tarkoittava sana on lou·tronʹ (Tit 3:5).

Niiltä, jotka palvovat Jehovaa pyhinä ja puhtaina, vaaditaan fyysistä puhtautta. Tämä kävi ilmi tabernaakkelijärjestelyn ja myöhemmin temppelipalveluksen yhteydessä. Kun ylimmäinen pappi Aaron ja hänen poikansa asetettiin virkaansa, he peseytyivät ennen kuin pukeutuivat virka-asuunsa (2Mo 29:4–9; 40:12–15; 3Mo 8:6, 7). Papit pesivät kätensä ja jalkansa tabernaakkelin esipihalla olleen kuparialtaan vedellä ja myöhemmin Salomon temppelin suunnattoman suuren valetun meren vedellä (2Mo 30:18–21; 40:30–32; 2Ai 4:2–6). Sovituspäivänä ylimmäinen pappi peseytyi kahdesti (3Mo 16:4, 23, 24). Niiden, jotka veivät Asaselille kuuluvan vuohen, eläinuhrien jäännökset ja punaisen uhrilehmän leirin ulkopuolelle, täytyi pestä itsensä ja vaatteensa, ennen kuin he palasivat leiriin (3Mo 16:26–28; 4Mo 19:2–10).

Kaikilta israelilaisilta vaadittiin palvontamenojen mukaista peseytymistä eri syistä. Kun joku oli toipunut spitaalista, kun joku oli koskenut esineisiin, joita joku ”vuotoa” kärsivä oli koskettanut, kun miehellä oli ollut siemensyöksy, kun naisella oli ollut kuukautiset tai verenvuotoa tai kun joku oli ollut sukupuoliyhteydessä, hän oli ”epäpuhdas” ja hänen oli peseydyttävä. (3Mo 14:8, 9; 15:4–27.) Ihminen, joka oli kuolleen ihmisruumiin kanssa teltassa tai kosketti ruumista, oli ”epäpuhdas”, ja hänet täytyi puhdistaa puhdistusvedellä. Jos joku kieltäytyi toimimasta tämän säännöksen mukaan, hänet oli ”karsittava pois seurakunnan keskeltä, koska hän on saastuttanut Jehovan pyhäkön”. (4Mo 19:20.) Pesemisellä kuvataankin siksi sopivasti puhdasta asemaa Jehovan edessä (Ps 26:6; 73:13; Jes 1:16; Hes 16:9). Peseytyminen Jehovan totuuden sanalla, jota vesi vertauskuvaa, voi puhdistaa (Ef 5:26).

Raamatussa mainitaan ohimennen ihmisiä, jotka peseytyivät: faraon tytär Niilissä (2Mo 2:5), Ruut ennen kuin hän meni Boasin luo (Ru 3:3), Batseba tietämättään Daavidin nähden (2Sa 11:2, 3), Daavid ennen kuin hän heittäytyi kasvoilleen Jehovan huoneessa (2Sa 12:20) ja portot Samarianlammikolla (1Ku 22:38). Elisan käskettyä: ”Peseydy, niin olet puhdas”, spitaalinen Naaman peseytyi seitsemän kertaa Jordanissa (2Ku 5:9–14). Vastasyntyneet lapset oli tapana pestä, samoin ruumiit ennen hautaamista (Hes 16:4; Ap 9:37).

Ihmiset kävelivät Lähi-idän kuumassa ilmastossa pölyisiä teitä pitkin avonaisissa sandaaleissa, joten se, että vieraiden jalat pestiin, oli vieraanvaraisuuden ja huomaavaisuuden osoitus. Abraham ilmaisi tällaista huomaavaisuutta enkeleitä kohtaan (1Mo 18:1–4), ja muita esimerkkejä tästä ovat mm. Loot, Laban ja Abigail (1Mo 19:1, 2; 24:29–32; 1Sa 25:41; Lu 7:38, 44; 1Ti 5:10). Myös Jeesus pesi opetuslastensa jalat (Joh 13:5–17). (Ks. JALKOJEN PESEMINEN.)

Fariseukset pesivät ”kätensä kyynärpäähän saakka”, eivät hygienian vuoksi, vaan pelkästään rabbiinien perinteiden takia (Mr 7:1–5; Mt 15:1, 2; ks. KÄSIEN PESEMINEN).