(suomalaistettu muoto nimestä Petros, jonka merkitys on ’kallion kappale’).

Tästä Jeesuksen Kristuksen apostolista käytetään Raamatussa viittä eri nimitystä, jotka ovat heprealainen nimi ”Symeon”, kreikkalainen nimi ”Simon” (hepr. juuresta, joka merkitsee ’kuulla, kuunnella’), ”Pietari” (suomalaistettu muoto kreikk. nimestä, joka on Raamatussa vain hänellä), sen seemiläinen vastine ”Keefas” (voi olla sukua hepr. sanalle ke·fimʹ [kalliot], jota käytetään Jobin 30:6:ssa ja Jer 4:29:ssä) sekä yhdistelmä ”Simon Pietari” (Ap 15:14; Mt 10:2; 16:16; Joh 1:42).

Pietari oli Johanneksen eli Joonan poika (Mt 16:17; Joh 1:42). Hänen kerrotaan asuneen aluksi Betsaidassa (Joh 1:44) mutta myöhemmin Kapernaumissa (Lu 4:31, 38), jotka molemmat paikat sijaitsivat Galileanmeren pohjoisrannalla. Pietari ja hänen veljensä Andreas harjoittivat ammattikalastusta, ja heidän kumppaneitaan olivat ilmeisesti Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes, ”jotka olivat osakkaita Simonin kanssa” (Lu 5:7, 10; Mt 4:18–22; Mr 1:16–21). Pietari ei siis ollut mikään yksinäinen kalastaja vaan mukana kohtalaisen suuressa kalastusyrityksessä. Vaikka juutalaisten johtajat pitivätkin Pietaria ja Johannesta ”koulunkäymättöminä ja tavallisina ihmisinä”, he eivät olleet lukutaidottomia tai täysin vailla koulusivistystä. Heistä käytetystä sanasta a·gramʹma·tos sanotaan Hastingsin teoksessa Dictionary of the Bible (1905, III osa, s. 757), että juutalaiselle ”se tarkoitti sellaista, joka ei ollut saanut koulutusta rabbiinisessa raamatuntutkimuksessa”. (Vrt. Joh 7:14, 15; Ap 4:13.)

Pietarin osoitetaan olleen naimisissa, ja ainakin myöhempinä vuosina hänen vaimonsa oli ilmeisesti mukana hänen lähetysmatkoillaan (tai joillakin niistä), niin kuin muidenkin apostolien vaimot (1Ko 9:5). Pietarin anoppi asui hänen kotonaan, joka oli myös hänen veljensä Andreaan koti (Mr 1:29–31).

Palvelus Jeesuksen kanssa. Pietari oli Jeesuksen ensimmäisiä opetuslapsia, ja hänet vei Jeesuksen luo Andreas, Johannes Kastajan opetuslapsi (Joh 1:35–42). Jeesus antoi hänelle tuolloin nimen Keefas (Pietari) (Joh 1:42; Mr 3:16), ja tuo nimi oli todennäköisesti profeetallinen. Jeesus, joka pystyi näkemään, että Natanael oli mies, ”jossa ei ole petollisuutta”, pystyi näkemään myös, millainen Pietari oli. Pietari ilmaisi todella kallion kaltaisia ominaisuuksia, varsinkin Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, ja hän vahvisti suuresti kristittyjä tovereitaan. (Joh 1:47, 48; 2:25; Lu 22:32.)

 Hiukan myöhemmin Galileassa Jeesus kutsui Pietarin, hänen veljensä Andreaan ja heidän kumppaninsa Jaakobin ja Johanneksen tulemaan ”ihmisten kalastajiksi” (Joh 1:35–42; Mt 4:18–22; Mr 1:16–18). Jeesus oli valinnut Pietarin veneen paikaksi, josta hän puhui rannalla oleville ihmisjoukoille. Sen jälkeen Jeesus auttoi yliluonnollisen kalansaaliin saamisessa, mikä sai aluksi epäilevästi suhtautuneen Pietarin lankeamaan peloissaan Jeesuksen eteen. Hän ja hänen kolme kumppaniaan jättivät epäröimättä liikeyrityksensä seuratakseen Jeesusta. (Lu 5:1–11.) Pietarin oltua opetuslapsi vuoden verran hänet luettiin niiden 12:n joukkoon, jotka valittiin ”apostoleiksi” eli ’lähetetyiksi’ (Mr 3:13–19).

Jeesus otti apostoleista Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen useita kertoja mukaansa erikoistilaisuuksiin, jollaisia olivat mm. Jeesuksen muodonmuutos (Mt 17:1, 2; Mr 9:2; Lu 9:28, 29), Jairoksen tyttären kuolleista herättäminen (Mr 5:22–24, 35–42) ja Jeesuksen oma koettelemus Getsemanen puutarhassa (Mt 26:36–46; Mr 14:32–42). Erityisesti nämä kolme ja Andreas kyselivät Jeesukselta Jerusalemin tuhosta, Jeesuksen tulevasta läsnäolosta ja asiainjärjestelmän päättymisestä (Mr 13:1–3; Mt 24:3). Vaikka Pietari yhdistetään apostoleita lueteltaessa veljeensä Andreakseen, eri tapahtumia kuvattaessa hänet mainitaan useammin Johanneksen kanssa sekä ennen Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta että niiden jälkeen (Lu 22:8; Joh 13:24; 20:2; 21:7; Ap 3:1; 8:14; vrt. Ap 1:13; Ga 2:9). Raamatussa ei kerrota, johtuiko tämä heidän luontaisesta ystävyydestään ja kiintymyksestään vai siitä, että Jeesus oli määrännyt heidät työskentelemään yhdessä (vrt. Mr 6:7).

Evankeliumeissa kerrotaan enemmän Pietarin kuin muiden yhdentoista puheista. Hän oli luonteeltaan selvästikin dynaaminen, ei arka eikä epäröivä. Epäilemättä tämä sai hänet lausumaan ajatuksensa ensimmäisenä tai puhumaan silloinkin, kun muut olivat hiljaa. Hän esitti kysymyksiä, jotka saivat Jeesuksen selittämään ja täsmentämään kuvauksiaan. (Mt 15:15; 18:21; 19:27–29; Lu 12:41; Joh 13:36–38; vrt. Mr 11:21–25.) Toisinaan hän puhui hetken mielijohteesta, jopa hätiköidysti. Juuri hänestä tuntui siltä, että hänen oli sanottava jotain kirkastusnäyn johdosta (Mr 9:1–6; Lu 9:33). Esittäessään jossain määrin hämmentyneen huomautuksensa siitä, miten hyvä heidän oli olla siellä, ja tarjoutuessaan pystyttämään kolme telttaa, hän ilmeisesti antoi ymmärtää, ettei näyn (jossa Mooses ja Elia olivat nyt eroamassa Jeesuksesta) pitäisi päättyä vaan sen pitäisi jatkua. Viimeisenä pesah-iltana Pietari vastusti ensin voimakkaasti sitä, että Jeesus pesisi hänen jalkansa, mutta kun häntä oli ojennettu, hän halusikin Jeesuksen pesevän myös hänen päänsä ja kätensä (Joh 13:5–10). Voidaan kuitenkin nähdä, että Pietarin sanat kumpusivat pohjimmiltaan aktiivisesta kiinnostuksesta ja ajattelusta sekä voimakkaista tunteista. Vaikka ne paljastavatkin joskus joitakin esittäjänsä inhimillisiä heikkouksia, ne ovat selvästikin arvokkaita, koska ne on sisällytetty Raamatun kertomukseen.

Niinpä kun monet opetuslapset kompastuivat Jeesuksen opetukseen ja hylkäsivät hänet, Pietari puhui kaikkien apostolien puolesta vakuuttaessaan, että he olivat päättäneet pysyä Herransa yhteydessä, hänen jolla oli ”ikuisen elämän sanat” ja joka oli ”Jumalan Pyhä” (Joh 6:66–69). Sen jälkeen kun apostolit olivat vastanneet yleisesti Jeesuksen kysymykseen siitä, kenen ihmiset sanoivat hänen olevan, nimenomaan Pietari esitti lujan vakaumuksen: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”, minkä vuoksi Jeesus julisti Pietarin olevan siunattu eli ”onnellinen”. (Mt 16:13–17.)

Koska Pietari puhui eniten, häntä myös oikaistiin, ojennettiin tai nuhdeltiin useimmin. Vaikka hänen vaikuttimenaan oli myötätunto, hän teki julkean erehdyksen viemällä Jeesuksen sivuun ja nuhtelemalla häntä siksi, että hän ennusti tulevia kärsimyksiään ja kuolemansa Messiaana. Jeesus käänsi selkänsä Pietarille ja sanoi häntä vastustajaksi eli Saatanaksi, joka vastusti inhimillisellä järkeilyllään profetiassa esitettyjä Jumalan ajatuksia. (Mt 16:21–23.) On kuitenkin syytä huomata, että Jeesus näin tehdessään ”katsoi opetuslapsiinsa”, mikä merkitsi todennäköisesti sitä, että hän tiesi muiden ajattelevan samoin kuin Pietari (Mr 8:32, 33). Kun Pietari otti vapauden puhua Jeesuksen puolesta erään veron maksamisesta, Jeesus auttoi häntä hellävaraisesti näkemään, että hänen oli syytä harkita huolellisemmin ennen kuin hän puhui (Mt 17:24–27). Pietari osoitti olevansa liian itsevarma ja jonkin verran ylemmyydentuntoinen muihin 11:een nähden, kun hän julisti, että vaikka nämä kompastuisivatkin siihen, mikä koski Jeesusta, niin hän ei koskaan kompastuisi vaan olisi halukas menemään vankilaan ja jopa kuolemaan Jeesuksen puolesta. Kaikki muutkin tosin sanoivat samaa, mutta Pietari teki niin ensimmäisenä ja ”vuolaasti”. Sitten Jeesus ennusti, että Pietari  kieltäisi Herransa kolmesti. (Mt 26:31–35; Mr 14:30, 31; Lu 22:33, 34.)

Pietari ei pelkästään puhunut vaan hän oli myös toiminnan mies, ja hän osoitti sekä aloitekykyä että rohkeutta ja lisäksi voimakasta kiintymystä Herraansa kohtaan. Kun Jeesus hakeutui ennen päivänkoittoa syrjäiseen paikkaan rukoilemaan, Simon oli pian ryhmän etunenässä ’etsimässä häntä kovasti’ (Mr 1:35–37). Ja juuri Pietari pyysi, että Jeesus käskisi hänen kävellä luokseen myrskyävää vettä pitkin, ja hän kävelikin jonkin matkaa, ennen kuin hän alkoi epäillä ja rupesi vajoamaan (Mt 14:25–32).

Pietarilla oli Jaakobin ja Johanneksen ohella etu olla Jeesuksen mukana Getsemanen puutarhassa tämän maanpäällisen elämän viimeisenä yönä paikassa, jossa Jeesus rukoili hartaasti. Pietari vaipui muiden apostolien tavoin väsymyksestä ja murheesta uneen. Epäilemättä siksi, että Pietari oli niin vuolaasti julistanut päättäväisyyttään pysyä Jeesuksen rinnalla, Jeesus osoitti sanansa nimenomaan hänelle, kun hän sanoi: ”Ettekö voineet edes yhtä tuntia valvoa minun kanssani?” (Mt 26:36–45; Lu 22:39–46.) Pietari ei ’rukoillut jatkuvasti’ ja joutui kärsimään sen seuraukset.

Kun opetuslapset näkivät väkijoukon, joka oli tullut hakemaan Jeesuksen, he kysyivät, pitäisikö heidän taistella, mutta Pietari ei jäänyt odottamaan vastausta vaan toimi sivaltamalla miekalla eräältä mieheltä korvan (tosin tuon kalastajan tarkoitus oli todennäköisesti aiheuttaa enemmänkin vahinkoa), jolloin Jeesus nuhteli häntä (Mt 26:51, 52; Lu 22:49–51; Joh 18:10, 11). Vaikka Pietari muiden apostolien tavoin hylkäsi Jeesuksen, hän seurasi myöhemmin Jeesuksen pidättänyttä väkijoukkoa ”hyvän matkan päässä”, ilmeisesti ristiriitaisin tuntein, koska hän pelkäsi oman henkensä puolesta mutta oli myös hyvin huolissaan siitä, mitä Jeesukselle tapahtuisi (Mt 26:57, 58).

Erään toisen opetuslapsen avulla, joka ilmeisesti oli seurannut häntä tai kulkenut hänen kanssaan ylimmäisen papin asunnolle, Pietari pääsi sisäpihalle saakka (Joh 18:15, 16). Hän ei jäänyt salavihkaa ja huomiota herättämättömästi mihinkään hämärään soppeen vaan meni lämmittelemään tulen ääreen. Toiset saattoivat tulen valossa tunnistaa hänet Jeesuksen toveriksi, ja hänen galilealainen korostuksensa lisäsi heidän epäluulojaan. Kun Pietaria syytettiin, hän kielsi kolme kertaa edes tuntevansa Jeesusta, ja lopulta hän jopa kiroili korostaakseen kiihkeää kieltoaan. Jossain kaupungilla kiekui kukko toisen kerran, ja Jeesus ”kääntyi ja katsoi Pietariin”. Silloin Pietari meni ulos, murtui ja itki katkerasti. (Mt 26:69–75; Mr 14:66–72; Lu 22:54–62; Joh 18:17, 18; ks. KUKON KIEUNTA; VALA.) Jeesuksen aiemmin Pietarin puolesta esittämään rukoukseen kuitenkin vastattiin, eikä Pietarin usko pettänyt kokonaan (Lu 22:31, 32).

Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen enkeli käski hänen haudalleen menneitä naisia viemään tiedon asiasta ”hänen opetuslapsilleen ja Pietarille” (Mr 16:1–7; Mt 28:1–10). Maria Magdaleena vei sanan Pietarille ja Johannekselle, ja he alkoivat juosta haudalle, mutta Johannes juoksi nopeammin kuin Pietari. Johannes pysähtyi haudan eteen ja vain kurkisti sinne, mutta Pietari meni suoraa päätä sisään, ja Johannes meni sitten sinne hänen perässään. (Joh 20:1–8.) Jonkin aikaa ennen opetuslasten ryhmälle näyttäytymistään Jeesus näyttäytyi Pietarille. Tämä ja se, että enkeli oli maininnut Pietarin erikseen nimeltä, lienee saanut katuvan Pietarin vakuuttuneeksi siitä, ettei hänen kolminkertainen kieltonsa ollut erottanut häntä ikuisiksi ajoiksi Herran yhteydestä. (Lu 24:34; 1Ko 15:5.)

Ennen kuin Jeesus teki itsensä ilmeiseksi opetuslapsille Galileanmeren (Tiberiaanmeren) luona, energinen Pietari oli ilmoittanut menevänsä kalastamaan ja muut olivat menneet hänen mukaansa. Kun Johannes myöhemmin tunnisti Jeesuksen rannalla, Pietari ui hetken mielijohteesta maihin ja jätti toiset tuomaan venettä, ja kun Jeesus sitten pyysi kalaa, Pietari meni vetämään verkon maalle. (Joh 21:1–13.) Juuri tässä tilaisuudessa Jeesus kysyi kolme kertaa Pietarilta (joka oli kolme kertaa kieltänyt Herransa), rakastiko tämä häntä, ja valtuutti sitten Pietarin ’paimentamaan hänen lampaitaan’. Jeesus ennusti myös, miten Pietari tulisi kuolemaan, ja se sai Pietarin, joka näki apostoli Johanneksen, kysymään: ”Herra, mitä tämä tulee tekemään?” Jälleen kerran Jeesus oikaisi Pietarin näkemystä ja korosti, että tämän tuli olla ’hänen seuraajansa’ kantamatta huolta siitä, mitä toiset tekisivät. (Joh 21:15–22.)

Myöhempi palvelus. Kun Pietari nyt oli ”palannut” siitä pelon ansasta, johon hän oli langennut suurelta osin liiallisen itsevarmuutensa vuoksi (vrt. San 29:25), hänen piti Kristuksen kehotuksen mukaisesti ’vahvistaa veljiään’ (Lu 22:32) ja paimentaa hänen lampaitaan (Joh 21:15–17). Niinpä havaitsemmekin  Pietarin osallistuneen merkittävällä tavalla opetuslasten toimintaan Jeesuksen taivaaseennousemisen jälkeen. Ennen vuoden 33 helluntaita Pietari ehdotti, että uskottoman Juudaksen tilalle pitäisi valita joku toinen, ja hän esitti Raamatusta perusteita tämän toimenpiteen tueksi. Kokous toimi hänen suosituksensa mukaisesti. (Ap 1:15–26.) Helluntaina Pietari sitten pyhän hengen ohjauksesta toimi apostolien edustajana ja käytti ensimmäistä niistä ”avaimista”, jotka Jeesus oli antanut hänelle, avaamalla juutalaisille tien Valtakunnan jäseniksi (Ap 2:1–41; ks. AVAIN).

Pietarilla oli merkittävä osa varhaiskristillisessä seurakunnassa vielä tuon helluntain jälkeenkin. Alkuperäisistä apostoleista vain hänet ja Johannes mainitaan sen jälkeen Apostolien teoissa, lukuun ottamatta lyhyttä mainintaa ”Jaakobin, Johanneksen veljen”, teloituksesta; tämä Jaakob kuului Pietarin ja Johanneksen ohella niihin kolmeen apostoliin, jotka olivat olleet läheisimmin tekemisissä Jeesuksen kanssa (Ap 12:2). Pietari näyttää olleen erityisen tunnettu ihmeiden tekijänä (Ap 3:1–26; 5:12–16; vrt. Ga 2:8). Pyhän hengen avulla hän puhui rohkeasti juutalaisille hallitusmiehille, jotka pidätyttivät hänet ja Johanneksen (Ap 4:1–21), ja eräässä toisessa tilaisuudessa hän toimi kaikkien apostolien edustajana sanhedrinin edessä ja julisti lujasti heidän päättäneen ”totella Jumalaa hallitsijana” ennemmin kuin ihmisiä, jotka vastustivat Jumalan tahtoa (Ap 5:17–31). Pietarin on täytynyt olla erityisen tyytyväinen, kun hän saattoi osoittaa asenteensa muuttuneen niin suuresti siitä yöstä, jolloin hän kielsi Jeesuksen, ja kun hän pystyi kestämään myös hallitusmiesten määräämän pieksennän (Ap 5:40–42). Ennen Pietarin toista pidätystä pyhä henki oli henkeyttänyt hänet paljastamaan Ananiaan ja Safiran ulkokultaisuuden ja julistamaan heille Jumalan tuomion (Ap 5:1–11).

Pian Stefanoksen marttyyrikuoleman jälkeen, kun evankelista Filippos oli auttanut ja kastanut useita uskovia Samariassa, Pietari ja Johannes matkustivat sinne, jotta nämä uskovat saisivat pyhää henkeä. Siellä Pietari käytti toista ’valtakunnan avainta’. Paluumatkallaan Jerusalemiin nuo kaksi apostolia sitten ”julistivat hyvää uutista” monille samarialaiskylille. (Ap 8:5–25.) Ilmeisesti Pietari lähti jälleen lähetysmatkalle ja paransi tuolla matkalla Lyddassa Aineaan, joka oli ollut halvaantuneena kahdeksan vuotta, ja herätti Joppessa kuolleista Dorkas-nimisen naisen (Ap 9:32–43). Joppesta Pietari ohjattiin käyttämään kolmatta ’valtakunnan avainta’, kun hän matkusti Kesareaan saarnaamaan Corneliukselle ja tämän sukulaisille ja ystäville, minkä ansiosta heistä tuli ensimmäisiä ympärileikkaamattomia ei-juutalaisia uskovia, jotka saivat pyhää henkeä Valtakunnan perillisinä. Jotkut vastustivat tätä Pietarin toimintaa hänen palattuaan Jerusalemiin, mutta he rauhoittuivat, kun hän oli esittänyt heille todisteet siitä, että hän oli toiminut taivaallisessa ohjauksessa. (Ap 10:1–11:18; vrt. Mt 16:19.)

Ehkä tämän saman vuoden (36) tienoilla Paavali kävi ensi kertaa Jerusalemissa kristittynä käännynnäisenä ja apostolina. Hän meni sinne ’tervehtimään Keefasta [Pietaria]’ ja viipyi tämän luona 15 päivää, ja lisäksi hän tapasi Jaakobin (Jeesuksen velipuolen) mutta ei muita alkuperäisiä apostoleita. (Ga 1:18, 19; ks. APOSTOLI: Seurakuntien apostolit.)

Käytettävissä olevien todisteiden mukaan Herodes Agrippa I teloitti apostoli Jaakobin vuonna 44, ja havaittuaan sen miellyttävän juutalaisia johtajia hän seuraavaksi pidätti Pietarin (Ap 12:1–4). Seurakunta ”rukoili lakkaamatta hellittämättömän hartaasti” Pietarin puolesta, ja Jehovan enkeli vapautti hänet vankilasta (ja todennäköisestä kuolemasta). Kerrottuaan yliluonnollisesta vapautumisestaan Johannes Markuksen kotiin kokoontuneille Pietari pyysi ilmoittamaan asiasta ”Jaakobille ja veljille”, minkä jälkeen Pietari ”meni toiseen paikkaan”. (Ap 12:5–17; vrt. Joh 7:1; 11:53, 54.)

Seuraavaksi hänet tavataan Apostolien teoissa ”apostolien ja vanhinten” kokouksessa, joka pidettiin Jerusalemissa todennäköisesti vuonna 49 ja jossa käsiteltiin ei-juutalaisten käännynnäisten ympärileikkausta. Kun asiasta oli kiistelty melkoisesti, Pietari nousi ja todisti siitä, miten Jumala oli menetellyt ei-juutalaisten uskovien suhteen. ”Koko joukko vaikeni”, mikä on osoitus Pietarin esittämien perusteiden vakuuttavuudesta ja todennäköisesti myös siitä, miten paljon häntä kunnioitettiin. Pietari antoi todellisuudessa tuolle kokoukselle todistajanlausunnon, kuten Paavali ja Barnabaskin, jotka todistivat hänen jälkeensä. (Ap 15:1–29.) Ilmeisesti Paavali viittaa tuohon aikaan, kun hän sanoo Pietarin sekä Jaakobin ja Johanneksen olleen ”huomattavia miehiä”, ”jotka näyttivät olevan pylväitä” seurakunnassa (Ga 2:1, 2, 6–9).

Koko kertomuksesta käy selvästi ilmi, että vaikka Pietari oli varmasti hyvin huomattava ja  kunnioitettu mies, hän ei asettunut apostolien yläpuolelle ikään kuin hänellä olisi ollut jokin arvo- tai virka-asema. Niinpä kun Filippoksen työ Samariassa osoittautui hedelmälliseksi, kerrotaan että apostolit, ilmeisesti ryhmänä, ’lähettivät Pietarin ja Johanneksen’ tekemään työtä Samariassa (Ap 8:14). Pietari ei pysynyt jatkuvasti Jerusalemissa, ikään kuin hänen läsnäolonsa olisi ollut välttämätöntä kristillisen seurakunnan asianmukaisen johdon kannalta (Ap 8:25; 9:32; 12:17; ks. myös VALVOJA; VANHIN). Hän toimi Syyrian Antiokiassa samaan aikaan kuin Paavali oli siellä, ja Paavali havaitsi kerran tarpeelliseksi nuhdella Pietaria (Keefasta) ”vasten kasvoja – – heidän kaikkien edessä”, koska Pietari häpesi syömistä ja kanssakäymistä ei-juutalaisten kristittyjen kanssa joidenkin juutalaiskristittyjen vuoksi, jotka olivat tulleet Jaakobin luota Jerusalemista (Ga 2:11–14).

Lisätietoja Pietarin asemasta kristillisessä seurakunnassa on artikkelissa KALLIO. Näkemystä, jonka mukaan Pietari oli Roomassa ja johti sikäläistä seurakuntaa, tukee vain epävarma perimätieto, eikä se ole kovin hyvin sopusoinnussa Raamatun viittausten kanssa. Tätä asiaa samoin kuin Pietarin oleskelua Babylonissa ja sitä, kirjoittiko hän kaksi kirjettään sieltä, on käsitelty artikkelissa PIETARIN KIRJEET.