(hepr. ʼa·tadʹ).

Brownin, Driverin ja Briggsin sanakirjassa A Hebrew and English Lexicon of the Old Testament (1980, s. 31) tämän heprealaisen sanan katsotaan tarkoittavan jotain piikkipensasta, esimerkiksi orapaatsamaa (Rhamnus). (Ks. myös C. Siegfried ja B. Stade, Hebräisches Wörterbuch zum Alten Testamente, Leipzig 1893, s. 29.) Rhamnus palaestina on rönsyilevä pensas, joka kasvaa noin 1–2 metrin korkuiseksi ja jonka oksissa on teräviä, vahvoja piikkejä. Vaikka se on yleinen maan alemmilla lämpimillä alueilla, sitä tavataan myös vuoristoseuduilla, esimerkiksi Jerusalemissa. Walter Baumgartnerin mielestä ʼa·tadʹ on pukinpensas, Lycium europaeum, noin 1–2 metrin korkuiseksi kasvava piikkinen pensas, jossa on pienet sinipunertavat kukat ja joka tuottaa pieniä, pyöreitä ja syötäväksi kelpaavia punaisia marjoja (Hebräisches und aramäisches Lexikon zum Alten Testament, 3. painos, Leiden 1967, s. 36). (Ks. ORJANTAPPURA.)

Piikkipensaasta puhutaan eniten Tuomarien 9:8–15:ssä, missä oliivipuu, viikunapuu ja viiniköynnös asetetaan vähäisen piikkipensaan vastakohdiksi. Kuten luvun muista osista käy ilmi, arvokkaat kasvit edustavat niitä ihmisiä, esimerkiksi Gideonin 70:ää poikaa, jotka eivät pyrkineet toisten israelilaisten kuninkaaksi, vaikka olisivatkin olleet sen arvoisia. Sen sijaan piikkipensas, joka kelpasi vain polttopuuksi, edustaa Abimelekin kuninkuutta, hänen joka murhasi kaikki muut Gideonin pojat – omat veljensä – yhtä lukuun ottamatta. (Tu 9:1–6, 16–20.) Jotamin viittaus siihen, että muut kuvaannolliset puut etsisivät suojaa piikkipensaan varjosta, oli epäilemättä ironinen, koska matalakasvuinen piikkipensas ei mitenkään voinut tarjota varjoa puille, varsinkaan mainituille mahtaville setreille.

Jotam esittää varoituksen, että piikkipensaasta saattaisi lähteä tuli ’ja kuluttaa Libanonin setrit’, mikä ehkä viittaa siihen, miten helposti tällainen kuiva ja lehdetön kasvi voi syttyä tuleen kuumina kesäkuukausina. Myös psalmissa 58:9 mainitaan piikkipensaan käyttö polttoaineena.

Heprealainen sana ʼa·tadʹ esiintyy myös 1. Mooseksen kirjan 50:10:ssä erään paikan nimessä. (Ks. OKAPENSAS.)