Joidenkin pakanakansojen keskuudessa poltettiin tai pisteltiin erityyppisiä omistajan polttomerkkejä orjien lihaan. Jehova ennusti, että jouduttuaan vierasmaalaisten valloittajien orjiksi Juudan pöyhkeät naiset saisivat ”kauneuden sijaan polttomerkin [hepr. ki]” (Jes 3:24).

Epäjumalanpalvelijat merkityttivät itsensä toisinaan epäjumalansa nimellä, tunnuksella tai kuvalla osoittaakseen, että he olivat vihkiytyneet tuolle nimenomaiselle jumalalle. Lihan tahallinen vaurioittaminen kiellettiin Mooseksen laissa (3Mo 19:28). Lain alaisuudessa ainoa tapa, jolla orja voitiin merkitä, oli hänen korvansa lävistäminen, ja tämä merkki tehtiin vain sellaiselle, joka halusi vapaaehtoisesti jäädä isäntänsä orjaksi ”ajan hämärään asti” (5Mo 15:16, 17).

Paavali kirjoitti galatalaisille: ”Minä kannan ruumiissani Jeesuksen orjan polttomerkkejä [kreik. stigʹma·ta].” (Ga 6:17.) Paavalin liharuumista pahoinpideltiin usein hänen kristillisen palveluksensa vuoksi, ja epäilemättä joistakin noista vammoista oli jäänyt arpia, jotka todistivat oikeaksi Paavalin väitteen, että hän oli Jeesuksen Kristuksen uskollinen orja (2Ko 11:23–27). Paavali saattoi tarkoittaa juuri näitä merkkejä. Tai ehkä hän viittasi siihen, millaista elämää hän eli kristittynä tuottaessaan hengen hedelmiä ja viedessään päätökseen kristillisen palvelustyönsä. (Ks. MERKKI.)