Kirja, joka näyttää koostuvan viidestä pyhien laulujen kokoelmasta: 1) Ps 1–41; 2) 42–72; 3) 73–89; 4) 90–106; 5) 107–150. Kukin kokoelma päättyy Jehovalle esitettyyn siunaukseen. Yksittäiset psalmit tunnettiin ilmeisesti jo muinaisina aikoina sijaintinsa mukaisesta järjestysluvusta. Esimerkiksi nykyisestä ”toisesta psalmista” käytettiin tätä nimitystä jo ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla (Ap 13:33).

Tyyli. Psalmien kirjan sisältämässä runoudessa käytetään hyväksi rinnakkaisajatuksia tai -ilmauksia (ks. HEPREA: Heprealainen runous). Aivan erityisiä ovat aakkoselliset akrostikonit eli alfabeettiset psalmit (Ps 9, 10, 25, 34, 37, 111, 112, 119, 145). Näissä psalmeissa ensimmäisen säkeistön ensimmäinen jae alkaa (tai ensimmäiset jakeet alkavat) heprealaisella kirjaimella ʼaʹlef, seuraava jae (seuraavat jakeet) kirjaimella bēt jne., kunnes on käyty läpi kaikki tai lähes kaikki heprealaisten aakkosten kirjaimet. Tällainen järjestys on saattanut toimia muistin apuna. Psalmien kirjassa esiintyvistä ilmauksista löytyy lisätietoja artikkeleista ALAMOT; GITTIT; HIGGAJON; MAHALAT, II; MASKIL; MIKTAM; MUT-LABBEN; NEHILOT; NOUSUJEN LAULUT; SELA, II; SEMINIT.

Päällekirjoitukset. Monien psalmien alussa esiintyvissä otsikoissa eli päällekirjoituksissa ilmoitetaan kirjoittaja, esitetään taustatietoja, annetaan musiikkiin liittyviä ohjeita tai kerrotaan psalmin käytöstä tai tarkoituksesta (ks. seuraavien psalmien päällekirjoituksia: Ps 3, 4, 5, 6, 7, 30, 38, 60, 92, 102). Toisinaan päällekirjoituksissa on tarpeellista tietoa muiden sellaisten raamatunkohtien löytämiseksi, joissa valaistaan jotain nimenomaista psalmia (vrt. Ps 51:tä 2Sa 11:2–15:een ja 12:1–14:ään). Koska muissakin Raamatun runomuotoisissa osissa on usein samantapainen johdanto (2Mo 15:1; 5Mo 31:30; 33:1; Tu 5:1; vrt. 2Sa 22:1:tä Ps 18:pk.:een), päällekirjoitukset ovat oletettavasti joko psalmien kirjoittajien tai kokoojien laatimia. Tätä tukee se, että jo Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvan (vuosiin 30–50 ajoitetun) Psalmien käärön kirjoittamisen aikaan päällekirjoitukset olivat osa päätekstiä.

Kirjoittajat. Päällekirjoitukset ilmaisevat, että 150 psalmista 73 on Daavidin, 11 Korahin poikien (yhdessä näistä [Ps 88] mainitaan myös Heman), ja 12 Asafin (mikä tarkoittaa ilmeisesti Asafin huonetta; ks. ASAF nro 1) sepittämiä sekä yksi Mooseksen, yksi Salomon ja yksi esrahilaisen Etanin sepittämä. Lisäksi psalmi 72 kertoo ”Salomosta”, ja se on ilmeisesti Daavidin kirjoittama (ks. Ps 72:20). Apostolien tekojen 4:25:stä ja Heprealaiskirjeen 4:7:stä käy ilmi, että Daavid kirjoitti psalmit 2 ja 95. Psalmit 10, 43, 71 ja 91 näyttävät olevan jatkoa psalmeille 9, 42, 70 ja 90. Psalmit 10 ja 71 ovat näin ollen ehkä Daavidin sepittämiä, psalmi 43 Korahin poikien ja psalmi 91 Mooseksen sepittämä. Eräiden viitteiden perusteella nuori prinssi Hiskia on saattanut kirjoittaa psalmin 119 (huom. Ps 119:9, 10, 23, 46, 99, 100). Näin jää yli 40 psalmia, joiden sepittäjää ei ole erikseen mainittu tai joista niiden sepittäjä ei käy ilmi.

Psalmeja kirjoitettiin niiden noin tuhannen vuoden aikana, jotka kuluivat Mooseksen päivistä Babylonin pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeiseen aikaan (Ps 90:pk.; 126:1, 2; 137:1, 8).

Kokoaminen. Koska Daavid sepitti useita psalmeja ja järjesti leeviläismuusikot 24 palvelusryhmäksi, on järkevää päätellä, että hän alkoi koota näitä pyhäkössä käytettäviä lauluja yhteen (2Sa 23:1; 1Ai 25:1–31; 2Ai 29:25–30). Sen jälkeen tehtiin varmasti muita kokoelmia, mikä ilmenee kirjassa havaittavasta toistosta (vrt. Ps 14:ää Ps 53:een; Ps 40:13–17:ää Ps 70:een; Ps 57:7–11:tä Ps 108:1–5:een). Lukuisat tutkijat uskovat Esran järjestäneen Psalmien kirjan lopulliseen muotoonsa.

Psalmien kirjan sisältö vakiintui todisteiden mukaan jo varhain. Kirjan järjestys ja sisältö kreikkalaisessa Septuagintassa vastaa pohjimmiltaan heprealaista tekstiä. Psalmien kirjan  on sen vuoksi täytynyt olla valmis 200-luvulla eaa., jolloin tämän kreikankielisen käännöksen tekeminen alkoi. Eräässä heprealaisen tekstin katkelmassa, joka oli käytössä yleisen ajanlaskun ensimmäisen vuosisadan kolmannella neljänneksellä ja joka sisältää psalmin 150:1–6, on heti tekstin jälkeen tyhjä palsta. Tämä näyttää osoittavan, että tuossa ikivanhassa heprealaisessa käsikirjoituksessa – samoin kuin masoreettisessa tekstissä – Psalmien kirja päättyi siihen.

Teksti on säilynyt tarkasti. Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvasta Psalmien kääröstä nähdään, että heprealainen teksti on säilynyt tarkasti. Vaikka tämä kirjakäärö onkin noin 900 vuotta vanhempi kuin yleisesti hyväksytty masoreettinen teksti, sen sisältö (41 kanonista  psalmia, jotka ovat säilyneet joko kokonaan tai osittain) vastaa pohjimmiltaan sitä tekstiä, johon useimmat käännökset perustuvat. Professori J.  A. Sanders huomautti: ”Suurin osa – – [tekstimuunnelmista] koskee oikeinkirjoitusta, ja ne ovat tärkeitä vain niille tutkijoille, jotka etsivät viitteitä heprean muinaisesta ääntämistavasta yms. – – Joidenkin tekstimuunnelmien havaitaan heti parantavan tekstiä, varsinkin niiden, jotka selventävät heprealaista tekstiä mutta eivät vaikuta käännökseen tai tulkintaan juuri lainkaan.” (The Dead Sea Psalms Scroll, 1967, s. 15.)

Jumalan henkeyttämä. Psalmien kirja kuuluu epäilyksittä Jumalan henkeytettyyn sanaan. Se on täysin sopusoinnussa muun Raamatun kanssa. Vastaavanlaisia ajatuksia löytyy useista kohdin Raamattua (vrt. Ps 1:tä Jer 17:5–8:aan; Ps 49:12:ta Sr 3:19:ään ja 2Pi 2:12:een; Ps 49:17:ää Lu 12:20, 21:een). Lisäksi psalmeja lainataan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa lukuisia kertoja (Ps 5:9 [Ro 3:13]; 8:6 [1Ko 15:27; Ef 1:22]; 10:7 [Ro 3:14]; 14:1–3; 53:1–3 [Ro 3:10–12]; 19:4 [Ro 10:18]; 24:1 [1Ko 10:26]; 32:1, 2 [Ro 4:7, 8]; 36:1 [Ro 3:18]; 44:22 [Ro 8:36]; 50:14 [Mt 5:33]; 51:4 [Ro 3:4]; 56:4, 11; 118:6 [Hpr 13:6]; 62:12 [Ro 2:6]; 69:22, 23 [Ro 11:9, 10]; 78:24 [Joh 6:31]; 94:11 [1Ko 3:20]; 95:7–11 [Hpr 3:7–11, 15; 4:3–7]; 102:25–27 [Hpr 1:10–12]; 104:4 [Hpr 1:7]; 112:9 [2Ko 9:9]; 116:10 [2Ko 4:13]; 144:3 [Hpr 2:6] jne.).

Daavid kirjoitti itsestään: ”Jehovan henki – se puhui minun kauttani, ja hänen sanansa oli kielelläni.” (2Sa 23:2.) Tämän henkeytyksen vahvistavat apostoli Pietari (Ap 1:15, 16), Heprealaiskirjeen kirjoittaja (Hpr 3:7, 8; 4:7) ja muut ensimmäisen vuosisadan kristityt (Ap 4:23–25). Erittäin huomattava on myös Jumalan Pojan todistus (Lu 20:41–44). Ylösnousemuksensa jälkeen hän sanoi opetuslapsilleen: ”Nämä ovat minun sanani, jotka minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen lakiin ja Profeettoihin ja Psalmeihin [Hagiografien eli Pyhien kirjoitusten ensimmäinen kirja, joka oli siten koko jakson nimenä], on täytyttävä.” (Lu 24:44.)

Messiaan kokemuksia ja tekoja ennustettu. Kreikkalaisten kirjoitusten tutkiminen paljastaa, että Psalmeissa ennustettiin monia Messiaan tekoja ja kokemuksia, kuten seuraavat esimerkit osoittavat.

Tarjoutuessaan kastettavaksi Jeesus osoitti, että hän oli tullut tekemään Isänsä ”tahdon”, johon liittyi hänen oman ’valmistetun’ ruumiinsa uhraaminen ja Lain mukaan uhrattujen eläinuhrien lakkauttaminen, kuten psalmiin 40:6–8 oli kirjoitettu (Hpr 10:5–10). Jehova hyväksyi Jeesuksen tarjoutumisen vuodattamalla henkeään hänen päälleen ja tunnustamalla hänet Pojakseen, kuten psalmissa 2:7 oli ennustettu (Mr 1:9–11; Hpr 1:5; 5:5). Psalmissa 8:4–6 oli myös ennustettu, että ihmisenä Jeesus oli ”vähän enkeleitä alhaisempi” (Hpr 2:6–8).

Palveluksensa aikana hän kokosi ja valmensi opetuslapsia. Hän ei hävennyt kutsua heitä ’veljikseen’, kuten oli kirjoitettu psalmiin 22:22 (Hpr 2:11, 12; vrt. Mt 12:46–50; Joh 20:17). Psalmeissa olleen ennustuksen mukaisesti Jeesus puhui kuvauksin (Ps 78:2; Mt 13:35), osoitti palavaa intoa Jehovan huoneen puolesta puhdistamalla sen kaupallisuudesta eikä miellyttänyt itseään (Ps 69:9; Joh 2:13–17; Ro 15:3). Silti häntä vihattiin syyttä (Ps 35:19; 69:4; Joh 15:25). Kristuksen Jeesuksen palvelus ympärileikattujen juutalaisten hyväksi vahvisti heidän esi-isilleen annetut lupaukset ja sai myöhemmin kansakuntien ihmiset kirkastamaan ja ylistämään Jehovaa. Tämäkin oli ennustettu. (Ps 18:49; 117:1; Ro 15:9, 11.)

Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin aasin varsalla ihmisjoukot tervehtivät häntä psalmin 118:26 sanoin (Mt 21:9). Kun ylipapit ja kirjanoppineet paheksuivat sitä, että temppelissä olleet pojat tunnustivat Jeesuksen ”Daavidin Pojaksi”, Jeesus vaiensi nuo uskonnolliset vastustajat lainaamalla psalmia 8:2 (Mt 21:15, 16).

Psalmien kirjassa viitattiin siihen, että Jeesuksen läheinen toveri kavaltaisi hänet (Ps 41:9; Joh 13:18) ja että tämän tilalle valittaisiin ennustuksen mukaisesti toinen (Ps 69:25; 109:8; Ap 1:20). Jopa se, että hallitsijat (Herodes ja Pontius Pilatus) nousisivat Jeesusta vastaan kansakuntien ihmisten (esim. roomalaisten sotilaiden) ja Israelin kansoihin kuuluvien kanssa, oli ennustettu (Ps 2:1, 2; Ap 4:24–28), samoin kuin se, että juutalaiset uskonnolliset rakentajat hylkäisivät hänet (Ps 118:22, 23; Mt 21:42; Mr 12:10, 11; Ap 4:11). Väärät todistajat todistivat häntä vastaan, kuten psalmissa 27:12 oli ennustettu (Mt 26:59–61).

Kun Jeesus saapui paaluunnaulitsemispaikalle, hänelle tarjottiin viiniä, johon oli sekoitettu sappea (Ps 69:21; Mt 27:34). Psalmista viittasi profeetallisesti itse paaluunpanemiseen kirjoittaessaan: ”Koirat ovat piirittäneet minut, pahantekijöiden kokoontunut joukko on saartanut minut. Niin kuin leijona he ovat käsieni ja jalkojeni kimpussa.” (Ps 22:16.) Roomalaiset sotilaat jakoivat  Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa (Ps 22:18; Mt 27:35; Lu 23:34; Joh 19:24). Hänen uskonnolliset vihamiehensä pilkkasivat häntä psalmistan muistiinmerkitsemin sanoin (Ps 22:8; Mt 27:41–43). Kun Jeesuksella oli kova jano, hän pyysi juotavaa (Ps 22:15; Joh 19:28). Jälleen hänelle tarjottiin hapanviiniä (Ps 69:21; Mt 27:48; Joh 19:29, 30). Juuri ennen kuolemaansa Jeesus lainasi psalmia 22:1 ja huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?” (Mt 27:46; Mr 15:34.) Vetäessään viimeisen henkäyksensä hän sanoi psalmin 31:5 ajatuksin: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” (Lu 23:46.) Psalmista oli ennustanut myös sen, ettei yhtäkään hänen luistaan murrettu (Ps 34:20; Joh 19:33, 36).

Vaikka Jeesus laskettiin hautaan, häntä ei jätetty Haadekseen eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista, vaan hänet herätettiin kuolleista (Ps 16:8–10; Ap 2:25–31; 13:35–37). Noustuaan taivaaseen hän istui Jumalan oikealle puolelle odottamaan, kunnes hänen vihollisensa pantaisiin hänen jalkojensa alustaksi (Ps 110:1; Ap 2:34, 35). Hänestä tuli myös pappi Melkisedekin tavan mukaan (Ps 110:4; Hpr 5:6, 10; 6:20; 7:17, 21), ja hän antoi lahjoja ihmisten muodossa (Ps 68:18; Ef 4:8–11). Kaikki nämä yksityiskohdat oli ennustettu Psalmeissa. Tulevaisuudessa Jeesus tulee Jumalan asettamana teloittajana ja iskee kansakunnat palasiksi (Ps 2:9; Il 2:27; 19:14, 15). Sen jälkeen Kristus tuo Kuninkaana pysyviä siunauksia uskollisille alamaisilleen. Vaikka psalmi 72 kirjoitettiinkin alun perin Salomosta, hänen hallintonsa kuvaus soveltuu vielä suuremmassa määrin Messiaaseen. Tästä on todisteena Sakarjan profetia (9:9, 10), jossa heijastuu psalmin 72:8 ajatus ja joka soveltuu Kristukseen Jeesukseen (Mt 21:5).

Muita esimerkkejä Psalmien kirjan täyttymyksistä löydät vertaamalla psalmia 45 Heprealaiskirjeen 1:8, 9:ään sekä Ilmestyksen 19:7–9, 11–15:een ja 21:2, 9–11:een.

Enemmän kuin kaunista runoutta. Sen lisäksi, että Psalmeissa viitataan tuleviin tapahtumiin, niissä on paljon sellaista, mistä ihminen voi saada rohkaisua ja mikä voi opastaa häntä. Psalmit ovat enemmän kuin kaunista runoutta. Niissä kerrotaan todellisesta elämästä: iloista, suruista, peloista ja pettymyksistä. Kaikkialta käy ilmi psalminkirjoittajien läheinen suhde Jehova Jumalaan. Huomio kohdistetaan selvästi Jumalan tekoihin ja ominaisuuksiin, mikä innoittaa ylistämään ja kiittämään häntä.

Todellisen onnellisuuden osoitetaan tulevan siitä, että karttaa jumalattomien seuraa, iloitsee Jehovan laista (Ps 1:1, 2), turvautuu hänen voideltuunsa (2:11, 12), luottaa Jehovaan (40:4), osoittaa huomiota alhaisille (41:1, 2), ottaa vastaan oikaisua Jehovalta (94:12, 13), tottelee hänen käskyjään (112:1; 119:1, 2) ja pitää häntä Jumalanaan ja Auttajanaan (146:5, 6).

Luottamusta Jehovaan painotetaan. ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.” (Ps 55:22; 37:5.) Tällainen luottamus poistaa ihmispelon (56:4, 11).

Jumalan hyväksynnän saamiseksi kannustetaan odottamaan häntä (Ps 42:5, 11; 43:5) sekä puhumaan ja toimimaan oikein (1:1–6; 15:1–5; 24:3–5; 34:13, 14; 37:3, 4, 8, 27; 39:1; 100:2). Hyvän seuran arvo esitetään selvästi (18:25, 26; 26:4, 5), ja lisäksi neuvotaan, että jumalattomien hyvinvointia tai menestystä ei tule kadehtia, sillä he tulevat tuhoutumaan (37:1, 2, 7–11).

Psalmeista käy ilmi, että Jumalan palvelijoiden on sopivaa rukoilla esimerkiksi pelastusta tai vapautusta (Ps 3:7, 8; 6:4; 35:1–8; 71:1–6), suopeutta (4:1; 9:13), opastusta (5:8; 19:12–14; 25:4, 5; 27:11; 43:3), suojelua (17:8), syntien anteeksiantoa (25:7, 11, 18; 32:5, 6; 41:4; 51:1–9), puhdasta sydäntä, uutta ja vakaata henkeä (51:10) ja Jumalan nimen kirkastamista (115:1). He voivat myös rukoilla, että heidät tutkittaisiin, puhdistettaisiin (26:2) ja tuomittaisiin (35:24; 43:1) ja että heille opetettaisiin hyvyyttä, järkevyyttä, tietoa ja Jumalan säännöksiä (119:66, 68, 73, 124, 125, 135).

Jumalan tekoja ja ominaisuuksia korostetaan. Psalmit lisäävät arvostusta Jehova Jumalaa kohtaan, jonka olemassaolon vain mieletön kieltäisi (Ps 14:1; 19:7–11; 53:1). Jehovan paljastetaan ’rakastavan vanhurskautta ja oikeutta’ (33:5), hän on ”turva ja voima, helposti saatava apu ahdistusten aikana” (46:1). Hän on vanhurskas Tuomari (7:11; 9:4, 8), Luoja (8:3; 19:1; 33:6), Kuningas (10:16; 24:8–10), Paimen (23:1–6) ja Opettaja (25:9, 12), hän pitää huolta sekä ihmisistä että eläimistä (34:10; 147:9), ja hän on Pelastaja tai Vapauttaja (35:10; 37:39, 40; 40:17; 54:7), elämän Lähde (36:9) ja myös lohdutuksen (86:17), siunauksen ja voiman Lähde (29:11).

Jehova ei ”unohda ahdistettujen huutoa” (Ps 9:12; 10:14), vaan vastaa palvelijoittensa rukouksiin (3:4; 30:1, 2; 34:4, 6, 17, 18) ja palkitsee heidät ja suojelee heitä (3:3, 5, 6; 4:3, 8; 9:9, 10; 10:17, 18; 18:2, 20–24; 33:18–20; 34:22; ks. 34:7, jossa puhutaan enkelin suojeluksesta). Hän vihaa  jumalattomuutta ja ryhtyy toimiin väärintekijöitä vastaan (5:4–6, 9, 10; 9:5, 6, 17, 18; 21:8–12; 99:8).

Jehovan osoitetaan olevan pelkoa herättävä (Ps 76:7) ja suuri (77:13), mutta silti nöyrä (18:35); hän on pyhä (99:5) ja runsas hyvyydessä (31:19) ja voimassa (147:5). Hän on ”armollinen ja suosiollinen – –, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudellisuudessa” (86:15). Hänen ymmärryksensä on mittaamaton (147:5), ja hänen luomistyönsä todistavat hänen viisaudestaan (104:24). Hän laskee tähtien luvun ja kutsuu niitä kaikkia nimeltä (147:4). Hän pystyy näkemään jopa ihmisalkion (139:16). Hän kykenee parantamaan kaikki sairaudet (103:3). Hän pystyy lopettamaan sodat tuhoamalla vihollisen sotavarusteet (46:9). Monta kertaa historian kuluessa hän on toiminut vanhurskaan tarkoituksensa edistämiseksi (44:1–3; 78:1–72; 81:5–7; 105:8–45; 106:7–46; 114:1–8; 135:8–12; 136:4–26). Tällainen Jumala tosiaan ansaitsee ylistyksen ja kiitoksen (92:1; 96:1–4; 146–150). Olisi tyhmää luottaa ihmisiin (60:11; 62:9), rikkauksiin (49:6–12, 17) tai epäjumaliin (115:4–8; 135:15–18).

Jumalan sanan arvoa käsitellään. Psalmit opettavat myös arvostamaan Jumalan sanaa. Jehovan sanojen osoitetaan olevan puhtaita (Ps 12:6) ja puhdistettuja (18:30). Hänen lakinsa on kallisarvoinen (119:72), ja se on totuus (119:142). Hänen täydellisen lakinsa, luotettavien muistutustensa, oikeiden määräystensä, puhtaiden käskyjensä ja vanhurskaiden oikeudellisten päätöstensä noudattamisesta koituu pysyviä siunauksia (19:7–11). Jumalan sana valaisee ihmisen tien (119:105), ja hänen käskynsä tekevät viisaaksi ja antavat ymmärtäväisyyttä ja ymmärrystä (119:98–100, 104).

Selventävät ja täydentävät muita raamatunkohtia. Toisinaan Psalmien kirja selventää tai täydentää Raamatun muita osia. Siinä osoitetaan, että kun joku ’vaivaa sieluaan’, kuten israelilaiset tekivät sovituspäivänä (3Mo 16:29; 23:27; 4Mo 29:7), niin siihen liittyy paastoaminen (Ps 35:13). Vain psalmista kertoo siitä ankarasta kohtelusta, jota Joosef ainakin aluksi joutui kokemaan ollessaan vankina Egyptissä: ”Kahleilla vaivattiin hänen jalkojaan, rautoihin joutui hänen sielunsa.” (105:18.) Psalmeista saamme tietää, että ”enkelien lähetystöt” olivat aiheuttamassa vitsauksia Egyptille (78:44–51) ja että erämaassa ihmeen välityksellä saadut vedet ”juoksivat jokena vedettömien seutujen halki” (105:41), niin että Israelin kansakunnan ja sen monien kotieläinten oli helppo saada kylliksi vettä. Psalmeissa on todiste siitä, että farao itse kuoli Punaiseenmereen (136:15).

Psalmeista käy ilmi, että israelilaiset kokivat vastoinkäymisiä ja suuria vaikeuksia, ennen kuin he löivät edomilaiset Suolalaaksossa (Ps 60:pk., 1, 3, 9). Tämä antaa ymmärtää, että edomilaiset tunkeutuivat Juudaan kansakunnan ollessa sotimassa pohjoisessa Aram-Naharaimin ja Aram-Soban joukkoja vastaan.

Psalmi 101 paljastaa, millä tavalla Daavid hoiti valtion asioita. Hän valitsi palvelijoikseen vain uskollisia ihmisiä. Hän ei voinut sietää kopeita, eikä hän suvainnut panettelua. Hänen päivittäisenä huolenaan oli jumalattomien saattaminen oikeuden eteen.

[Tekstiruutu s. 598]

PSALMIEN KIRJAN KOHOKOHTIA

150 pyhän laulun kokoelma; monet niistä perustuvat Daavidin ja muiden Jehovan palvelijoiden omiin kokemuksiin

Sepitettiin niiden noin tuhannen vuoden aikana, jotka kuluivat Mooseksen päivistä Babylonin pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeiseen aikaan

Kiitosta ja ylistystä Jehovalle

Hänen nimensä suuruuden vuoksi (99:3; 113; 148:13, 14)

Hänen suurenmoisten luomistöittensä tähden (33:1–9; 148:1–12)

Koska hän on Suuri Paimen (23)

Koska hän vastaa rukouksiin (21:1–7; 28; 116; 118:21)

Sen vuoksi kuka hän on (50; 95:1–7; 96:4–13; 97; 150)

Sen vuoksi että hän on vapauttanut vihollisten käsistä ja ahdistavista olosuhteista (18; 30; 107; 140; 149)

Hänen vanhurskaiden tuomioittensa takia (67:3, 4; 98)

Hänen ominaisuuksiensa vuoksi (57:9–11; 92; 100; 108:1–4; 117; 138:1, 2)

Hänen runsaiden antiensa tähden (37:25; 67:5–7; 145:15, 16)

Sen vuoksi miten hän on menneisyydessä toiminut kansansa suhteen (66; 81; 105; 106; 126; 136:10–24; 147)

Jumalan armoa ja apua anotaan

Vapautuksen saamiseksi vihollisista (3–5; 7; 12; 13; 17; 31; 59)

Syntien anteeksi saamiseksi (19:12, 13; 25:7, 11; 32; 51:1, 2, 7–15; 130)

Käytöstä koskevan opastuksen saamiseksi (119:124, 125; 143:8, 10)

Tuen saamiseksi sairaana ja ahdingossa oltaessa (41:1–4)

Suopeuden saamiseksi ahdistuksen aikana (6:2, 9; 9:13, 14; 123)

Messiaassa täyttyneitä profetioita

Hän polveutui Daavidin kuninkaallisesta sukuhaarasta (89:3, 4, 29, 36, 37; 132:11)

Palava into Jehovan huoneen puolesta kulutti hänet (69:9)

Hän puhui kuvauksin (78:2)

Läheinen toveri kavalsi hänet (41:9; 55:12–14)

Hänen teloitustapansa ilmaistiin (22:16, Rbi8, alav.)

Häntä häpäistiin ja herjattiin (22:6–8; 69:9)

Vaatteista heitettiin arpaa (22:18)

Hänelle annettiin etikkaa juotavaksi (69:21)

Yhtäkään hänen luistaan ei murrettu (34:20)

Hänet herätettiin Šeolista (16:10)

Rakentajien hylkäämä kivi tuli pääkulmakiveksi (118:22)

Hän nousi korkeuteen, antoi lahjoja ihmisten muodossa (68:18)

Hänet kirkastettiin ja pantiin hallitsemaan kaikkea (8:5–8)

Hän sai kuninkuuden (2:6; 110)

Hän tuhoaa häntä vastustavat kansakunnat (2:8, 9; 45:3–5)

Hänelle pidetään kuninkaalliset häät; hän nimittää ruhtinaita maahan (45:2, 6–17)

Hän hallitsee maata oikeudenmukaisesti ja sääliväisesti (72)

Psalmien kirjassa esiintyviä Raamatun perusoppeja

Kuka tosi Jumala on ja mitkä ovat hänen ominaisuuksiaan (78:38, 39; 83:18; 86:15; 90:1–4; 102:24–27; 103; 139)

Jehovan suvereenius (11:4–7; 24:1; 29; 44; 47; 48; 76; 93)

Jumalan nimen pyhittäminen (79; 83)

Kaikki ihmiset ovat syntisiä (14:1–3; 51:5; 53:1–3)

Epäjumalanpalveluksen typeryys (115:4–8; 135:15–18)

Kuolleiden tila (6:5; 88:10–12; 115:17; 146:4)

Maasta tulee vanhurskaiden pysyvä koti (37:9–11, 29; 104:5; 115:16)

Henkeytettyjä neuvoja, jotka auttavat meitä saamaan Jehovan hyväksynnän

Pelkää Jehovaa ja tottele hänen käskyjään (112:1–4; 128)

Kehitä syvää arvostusta Jumalan sanoja ja lakia kohtaan (1:2; 19:7–11; 119)

Luota Jehovaan (9:10; 115:9–11; 125; 146:5–7)

Odota kärsivällisesti sitä, että hän toimii (42; 43)

Pyri rauhaan ja vanhurskauteen (34:14, 15)

Arvosta suuresti sitä, että saat olla Jumalan kansan kanssa, hänen huoneessaan (84; 122; 133)

Karta huonoa seuraa (1:1; 26:4, 5; 101:3–8)

Opeta lapsille, mitä Jehova on tehnyt (78:3–8)

Puhu totta; karta panettelua ja vääriä valoja (15:2, 3; 24:3–5; 34:13)

Pidä sanasi silloinkin kun siitä koituu sinulle vahinkoa (15:4)

Älä käytä rahaa väärin (15:5)

Anteliaisuus tuo antajalle siunauksia (112:5–10)

Ylistä Jehovaa julkisesti (26:7, 12; 40:9)