Sana par·desʹ esiintyy vain kolme kertaa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa, ja jotkut katsovat sen johtuvan persialaisesta sanasta pairidaeza (ks. kuitenkin PARATIISI). M’Clintockin ja Strongin Cyclopædian (1894, VII osa, s. 652) mukaan Ksenofon käytti tätä persialaista sanaa merkitsemään ”laajaa maa-alaa, jota ympäröi vahva aita tai muuri ja jossa oli runsaasti puita, pensaita, kasveja ja puutarhaviljelystä ja jossa pidettiin valikoituja eläimiä eri tavoin rajoitettuina tai vapaina sen mukaan, kuinka villejä tai rauhallisia ne olivat”. Septuagintan kääntäjät käyttivät tuon sanan kreikkalaista muotoa (pa·raʹdei·sos) aina Eedenin puutarhasta.

Muiden suurten töittensä ohella Salomo teki ”puutarhoja ja puistoja [”hedelmätarhoja”, KJ; hepr. far·de·simʹ]”, joihin hän istutti kaikenlaisia hedelmäpuita (Sr 2:5). Hän käyttää samaa sanaa ”Laulujen laulussaan”, kun hän kertoo sulamilaisneidon paimenrakastetun kuvailevan tytön ihoa ”granaattiomenaparatiisiksi, jossa on valiohedelmiä” (Lal 1:1; 4:12, 13). Pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana Nehemian 2:7, 8:ssa osoitetaan, että Persian kuningas oli asettanut Asafin ”kuninkaalle kuuluvan puiston vartijaksi” ja että täytyi anoa lupaa, jotta tästä puistosta saatiin kaataa puita Jerusalemin jälleenrakennustyötä varten. (Ks. METSÄ; PUUTARHA.)