Juhla, jota sanotaan myös arpojen juhlaksi ja jota vietetään 14. ja 15. adarkuuta;  tämä juutalaisen vuoden viimeinen kuukausi vastaa helmikuun loppua ja maaliskuun alkua (Est 9:21). Nimi johtuu siitä, että Haman heitti puria (arpaa) määrittääkseen suotuisan päivän juutalaisten tuhoamissuunnitelman toimeenpanolle. Hän turvautui tähän ”ennustelumuotoon”, koska hän oli agagilainen, kenties kuninkaallinen amalekilainen, ja pakanajumalien palvoja (Est 3:7, Le, alav.). (Ks. ARPA; OKKULTTINEN ENNUSTAMINEN; PUR.) Kuningas Ahasveroksen (Kserkses I) 12. hallitusvuonna, 13. nisankuuta, ilmeisesti keväällä 484 eaa., laadittiin kaikkia Persian maakuntia varten juutalaisten perinpohjaista hävittämistä koskeva virallinen määräys, jonka Haman oli taivutellut kuninkaan hyväksymään.

Pelastumisen muistojuhla. Juhlaa vietetään sen muistoksi, että juutalaiset pelastuivat Hamanin juonittelemalta tuholta. Juutalaiset antoivatkin ehkä ironisesti juhlalle nimeksi purim. (Est 9:24–26.) Apokryfisessä Makkabilaiskirjassa sitä sanotaan myös ”Mardokain [Mordokain] päiväksi”, koska Mordokailla oli merkittävä osa tuohon juhlaan liittyvissä tapahtumissa (2. Makkabilaiskirja 15:36). Juutalaiset pelastuivat, koska kuningatar Ester oman henkensä vaarantaen ryhtyi toimiin vanhemman serkkunsa Mordokain johdolla. Ester paastosi kolme päivää ennen kuin hän pyysi päästä kuninkaan puheille voidakseen kutsua tämän pitoihin ja sitten vielä toisiin pitoihin, missä hän saattoi esittää anomuksensa. (Est 4:6–5:8.) Anomus kuultiin suosiollisesti, ja koska alkuperäistä säädöstä ei voinut meedialaisten ja persialaisten kumoamattoman lain mukaan muuttaa (Da 6:8), julkistettiin 23. sivankuuta toinen säädös. Tämä asiakirja soi juutalaisille oikeuden puolustautua ja antoi heille mahdollisuuden valmistautua. Mordokai kirjoitti sen, ja se käännettiin monille kielille Persian imperiumin eri alueita varten. Juutalaiset taistelivat ruhtinaiden, satraappien ja käskynhaltijoiden avustuksella, ja näin juutalaisvastaisten vihollisten suunnitelmat kääntyivät päälaelleen. Adarkuun 13. päivän joukkosurmassa kuoli paljon, ei juutalaisia, vaan heidän vihollisiaan. Surmaaminen jatkui Susan kuninkaankaupungissa 14. päivänäkin. Hallintoalueilla asuvat juutalaiset lepäsivät adarkuun 14. päivänä ja Susassa asuvat 15. päivänä, ja silloin järjestettiin pitoja ja iloittiin. (Est 8:3–9:19.)

Tämän pelastumisen muistoksi Mordokai velvoitti juutalaiset viettämään adarkuun 14. ja 15. päivää joka vuosi ”pito- ja ilopäivinä, joina he lähettävät toisilleen annoksia ja lahjoja köyhille” (Est 9:20–22). Myöhemmin kirjoitettiin toinen kirje, jossa kuningatar Ester vahvisti tämän juhlan viettokäskyn. Sitä oli vietettävä jokaisessa sukupolvessa, jokaisessa suvussa, jokaisella hallintoalueella ja jokaisessa kaupungissa määräaikaan joka vuosi (Est 9:28–31). (Ks. ESTERIN KIRJA.)

Juutalaiset ovat tunnollisesti viettäneet tätä juhlaa nykyaikaan saakka; tosin siihen on tehty monia lisäyksiä. Yksi ajan myötä lisätyistä perinteistä oli adarkuun 13. päivän asettaminen Esterin paasto -nimiseksi paastopäiväksi. Kaupankäynti tai työnteko ei ole kiellettyä tämän juhlan aikana.

Johanneksen 5:1:een liittyvä kysymys. Purim-juhlaa ei suoranaisesti mainita Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Jotkut ovat väittäneet, että siihen viitataan Johanneksen 5:1:ssä: ”Tämän jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.” Ei ole kuitenkaan mitään perusteita ajatella, että tässä jakeessa olisi kyse purim-juhlasta. Joissakin käsikirjoituksissa käytetään juhla-sanan yhteydessä määräistä artikkelia (ks. Rbi8, alav.), mikä ilmaisisi, että sen on täytynyt olla yksi niistä kolmesta juhla-ajasta, jotka mainitaan 5. Mooseksen kirjan 16:16:ssa, varsinkin kun otetaan huomioon, että Jeesus meni ylös Jerusalemiin, mitä hänen ei olisi tarvinnut tehdä voidakseen viettää purim-juhlaa. Purim liittyi pikemminkin paikkakuntaan ja sen synagogaan kuin temppeliin; kunkin oli vietettävä juhlaa omassa asuinkaupungissaan. On myös epätodennäköistä, että Jeesus olisi taivaltanut jalkaisin aina Jerusalemiin saakka ja lähtenyt sitten taas Galileaan, koska pesahiin oli vain kuukausi. Lisäksi jos Johanneksen 5:1:n ajatellaan viittaavan purimiin ja Johanneksen 6:4:n kuukautta myöhemmin vietettyyn pesahiin, tuohon lyhyeen aikaväliin täytyisi mahduttaa käsittämätön määrä tapahtumia, mm. Jeesuksen palvelus Kapernaumissa, Galilean-matkat sekä paluu Kapernaumiin, Juudeaan ja Jerusalemiin. (Ks. JEESUS KRISTUS: Jeesuksen maanpäällisen elämän päätapahtumia [taulukko].) On näin ollen syytä otaksua, että Johanneksen 5:1:ssä mainittu ”juutalaisten juhla” oli vuoden 31 pesah. (Ks. JEESUS KRISTUS: Todisteita siitä että palvelus kesti kolme ja puoli vuotta.)

Tarkoitus. Vaikka joidenkin kommentaattorien mukaan se purim-juhla, jota juutalaiset nykyään viettävät, on luonteeltaan pikemminkin  maallinen kuin uskonnollinen ja joskus siihen liittyy kohtuuttomuutta, näin ei ollut silloin, kun se asetettiin ja kun sitä alettiin muinoin viettää. Sekä Mordokai että Ester olivat tosi Jumalan Jehovan palvelijoita, ja juhla asetettiin Hänen kunniakseen. Juutalaisten pelastuminen tuolloin voidaan lukea Jehova Jumalan ansioksi, koska kiistakysymys heräsi siksi, että Mordokai pysyi nuhteettomana ja palvoi yksinomaan Jehovaa. Haman oli luultavasti amalekilainen, ja Jehova oli nimenomaan kironnut tuon kansakunnan ja tuominnut sen tuhottavaksi. Mordokai kunnioitti Jumalan säädöstä ja kieltäytyi kumartamasta Hamania. (Est 3:2, 5; 2Mo 17:14–16.) Lisäksi se, mitä Mordokai sanoi Esterille (Est 4:14), osoittaa, että hän luotti korkeamman voiman vapauttavan juutalaiset, ja se, että Ester paastosi ennen kuin hän meni kuninkaan luo esittämään alkuperäisen anomuksensa, pitokutsun, ilmaisi hänen pyytäneen apua Jumalalta (Est 4:16).