Entisaikojen pussit, säkit ja laukut oli tehty erilaisista nahoista, kankaista ja kudonnaisista, ja niissä säilytettiin viljaa ja elintarvikkeita, kivipunnuksia, arvoesineitä, kulta- ja hopeapaloja ja myöhemmin myös lyötyjä rahoja. Veden ja viinin säilyttämiseen tarkoitetut pussit eli leilit tehtiin yleensä parkituista eläinten nahoista (Jos 9:4; Mt 9:17).

Suomen kielen sana ”säkki” juontuu heprealaisesta sanasta saq, ja vaikka tätä heprean sanaa käytetään Raamatussa pääasiassa säkkikankaasta (3Mo 11:32), sitä käytetään – kuten nykykielessäkin – myös elintarvikkeiden ja viljan säilytyspussista (1Mo 42:25, 27, 35). Heprealaista sanaa ʼam·taʹḥat (myös käännetty vastineella ”säkki”; johtuu verbistä, joka merkitsee ’levittää’ [Jes 40:22]) käytetään kerrottaessa Joosefin veljien matkasta Egyptiin. Se tuntuu olevan enemmän tai vähemmän synonyymi sanalle saq ja kuvailee ehkä pikemminkin pussin muotoa kuin sen valmistusmateriaalia (1Mo 42:27, 28; 43:18–23).

Valmistautuessaan kohtaamaan Goljatin Daavid pani viisi kiveä paimenen ”laukkuunsa” (hepr. keliʹ). Sen on arveltu olleen jonkinlainen olalla kannettava pussi, joka oli tavallisesti tehty käsittelemättömästä eläimen nahasta. (1Sa 17:40, 49.) Tämä heprealainen sana on merkitykseltään erittäin yleisluonteinen, ja se tarkoittaa useammin vain jotain astiaa tai savi-, puu-, metalli- tai nahkaesinettä (3Mo 6:28; 11:32, 33; 4Mo 31:20; 1Ku 10:21).

Syyrialainen upseeri Naaman antoi ahneelle Gehasille ”kaksi talenttia hopeaa kahteen pussiin [hepr. ḥari·timʹ] sekä kaksi vaatekertaa ja antoi ne kahdelle palvelijoistaan, niin että he kantoivat niitä”. Koska talentti painoi n. 34 kg, yhden tuollaisen pussin (ḥa·ritʹ) on selvästikin täytynyt olla riittävän suuri ja luja, jotta talentti ja vaatekerta olisivat mahtuneet siihen ja se olisi kestänyt niiden painon, ja täysinäisenä se painoi siis suunnilleen sen verran kuin mies jaksoi kantaa. (2Ku 5:23.) Tuota samaa sanaa käytetään kuitenkin myös ”kukkaroista”, joita Siionin pöyhkeät tyttäret käyttivät ylellisinä koristeinaan (Jes 3:16, 22).

Oli myös pussi (hepr. kis), jota kauppiaat käyttivät ja joka epäilemättä oli paljolti samanlainen kuin ne, joita itämailla on käytetty viime aikoihin asti. Näistä pusseista voidaan päätellä, että entisajan pussit oli tehty puuvillakudonnaisesta, taipuisista kaisloista tai nahasta. Kauppiaat pitivät noissa pusseissa punnuksia, joita he tarvitsivat liiketoimissaan punnitessaan erilaisia tuotteita, viljaa tai arvokkaita metalleja. Mooseksen laissa käytettiin sanaa kis, kun siinä varoitettiin petollisista liiketoimista: ”Sinulla ei saa olla pussissasi kahdenlaisia punnuksia.” (5Mo 25:13.) Jehova kysyi profeettansa välityksellä: ”Voinko olla moraalisesti puhdas, jos minulla on väärä vaaka ja pussillinen petollisia kivipunnuksia?” (Mi 6:11; San 16:11.) Kisiä voitiin käyttää myös ”kukkarona”, jossa pidettiin rahaa ja arvoesineitä (San 1:13, 14; Jes 46:6). (Ks. KUKKARO.)

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa mainitaan ”eväslaukku” (UM) tai ”laukku” (Mt 10:10; Lu 9:3; KR-92, KR-38). Teoksessa Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words (1981, 4. osa, s. 196) kreikkalaisen sanan pēʹra merkitykseksi annetaan ”matkailijan nahkalaukku tai eväslaukku”. (Ks. EVÄSLAUKKU.)