Musta, mureneva ja huokoinen hiili, jota tavallisesti saadaan vaillinaisesti palaneesta puusta. Muinoin puuhiiltä tehtiin peittämällä kasa puita maalla ja antamalla puiden kyteä useita päiviä, joiden aikana ne saivat vain sen verran ilmaa, että kaasut paloivat. Näin jäljelle jäi suhteellisen puhdasta hiiltä. Se oli aikaa vievä menetelmä, joka vaati huolellista valvontaa, mutta puuhiili oli suosittu polttoaine silloin, kun haluttiin saada lämpötila pysymään korkeana pitkän aikaa ilman savua. Siitä, että Palestiinassa olisi muinoin käytetty luonnonkivihiiltä, ei ole todisteita.

Kylmällä säällä lämmiteltiin puuhiilistä tehdyn avotulen tai hiilipannun ääressä (Jes 47:14; Jer 36:22; Joh 18:18). Puuhiili sopi mainiosti myös ruoan valmistukseen, sillä siitä lähti tasainen lämpö ilman liekkejä ja savua (Joh 21:9). Puuhiili oli välttämätöntä metallien sulattamisessa ja puhdistamisessa, sillä ilman sitä olisi tuskin voitu saavuttaa ja ylläpitää niin korkeaa lämpötilaa kuin malmien pelkistäminen puhtaiksi metalleiksi vaati (Jes 44:12; 54:16; ks. SULATTAMINEN, PUHDISTAMINEN). Malmi sijoitettiin puuhiilikerrosten väliin paljolti samaan tapaan kuin nykyäänkin tehdään rautamasuunia täytettäessä. Tämä tapa vaikutti ilmeisesti sen sananlaskun syntyyn, jonka mukaan vihollista kohtaan osoitettu huomaavaisuus on kuin tuliset  hiilet hänen päänsä päällä: se pehmittää häntä ja tuo esiin hänessä olevan hyvän (San 25:22; Ro 12:20). Tekoalainen ”viisas nainen” käytti kytevää hiillosta kuvauksena elävistä jälkeläisistä (2Sa 14:1–7).

Heprean sanoja ga·ḥeʹlet ja pe·ḥamʹ ei kuitenkaan aina käännetä vastineella ”puuhiili”, koska ne tarkoittavat usein yksinkertaisesti hiiliä, kekäleitä tai hiillosta. Tabernaakkelin alttarin polttoaineena käytettiin puuta (3Mo 1:7, 8; 3:5), ja sovituspäivänä alttarilta otetut ”tuliset hiilet” saivat suitsukkeen peittämään liiton arkun pilven tavoin (3Mo 16:12, 13). Jesaja kuvaili, kuinka epäjumalanpalvelija valmistaa jumalan samasta puusta, josta hän tekee tulen ja jonka hiilillä hän paistaa leipänsä (Jes 44:14, 15, 19).

Sanaa ”hiili” käytetään monissa raamatunkohdissa kuvaannollisessa merkityksessä mistä tahansa hehkuvasta, kuumasta, palavasta tai tulisesta (2Sa 22:9; Job 41:21; Ps 18:8, 12, 13; 140:10; Jes 6:6; Hes 1:13; 10:2; 24:11). Kuumia ”kinsteripensaan hehkuvia hiiliä” käytettiin edustamaan ”vilpillisestä kielestä” koituvaa rangaistusta (Ps 120:2–4).