Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Puut

Puut

(hepr. ʽets; kreik. denʹdron).

Palestiinan ja sen naapurimaiden suuret ilmastonvaihtelut loivat kasvuedellytykset hyvin monimuotoiselle puustolle aina Libanonin setreistä Jerikon taatelipalmuihin ja autiomaan kinsteripensaisiin asti. Raamatussa mainitaan noin 30 puulajia, ja niitä käsitellään tässä julkaisussa eri puiden mukaan nimetyissä artikkeleissa.

Usein on vaikea tietää, mitä nimenomaista puulajia jokin alkuperäinen heprean tai kreikan sana tarkoittaa, ja monesti samastaminen jääkin epävarmaksi. Tunnistaminen riippuu siitä, miten yksityiskohtaisesti Raamatussa kuvaillaan puun ominaispiirteitä (jotka ilmenevät joskus nimen perustana olevan kantasanan merkityksestä), ja siitä, sopiiko tuo kuvaus niihin puihin, joiden tiedetään tätä nykyä kasvavan Raamatun maissa, etenkin niillä alueilla, jotka kenties mainitaan kyseisessä raamatunkohdassa. Lisäapua saadaan muiden kielten, kuten arabian ja aramean, sukulaissanojen tutkimuksesta. Joissakin tapauksissa näyttää olevan viisainta vain translitteroida nimi, mistä esimerkkinä mainittakoon algumpuu.

Harold ja Alma Moldenke osoittavat kirjassaan Plants of the Bible (1952, s. 5, 6), että monia Palestiinassa nykyisin tavattavia puita ei ole ehkä kasvanut siellä Raamatun aikoina, koska, kuten he toteavat, ”kasvistot muuttuvat, varsinkin Palestiinan ja Egyptin kaltaisilla seuduilla, missä ihminen, joka on surullisen kuuluisa taipumuksestaan järkyttää herkkää luonnon tasapainoa, on ollut erittäin aktiivinen” tuhansien vuosien ajan. He lisäävät: ”Monia kasveja, joita Raamatun aikoina kasvoi runsaasti Pyhässä maassa tai sen naapurimaissa, ei enää nykyään tavata siellä, tai sitten niitä on huomattavasti vähemmän.” Jotkin lajit katosivat tyystin tai kävivät perin harvinaisiksi maan liiallisen viljelyn tai metsien hävittämisen takia Assyrian, Babylonian ja viimein Rooman sotajoukkojen tunkeutuessa maahan (Jer 6:6; Lu 19:43). Puiden ja metsien hävittyä pintamaa on päässyt huuhtoutumaan pois, minkä vuoksi monet alueet ovat muuttuneet karuiksi ja autioiksi.

Jo Abrahamin päivinä puut mainittiin erään kiinteistökaupan yhteydessä tehdyssä sopimuksessa (1Mo 23:15–18).

Mooseksen lain säädökset. Jehova Jumala johdatti sittemmin Israelin Kanaaniin, maahan jossa oli ”ravintoa antavia puita runsain määrin”. Hän lupasi huolehtia tarvittavista sateista, jos Israel tottelisi häntä, ja hän vaati, että kymmenykset hedelmistä piti erottaa pyhäkön ja papiston käyttöön. (Ne 9:25; 3Mo 26:3, 4; 27:30.) Israelilaisia maahanhyökkääjiä kiellettiin hävittämästä hedelmäpuita, kun he valloittivat kaupunkeja, mutta satoja vuosia myöhemmin Jumala valtuutti Juudan ja Israelin kuninkaat kaatamaan Moabin valtakunnan ’hyvät puut’. Tämä johtui nähtävästi siitä, että Moab sijaitsi Luvatun maan rajojen ulkopuolella. Kyseessä oli rankaisutoimi Moabia vastaan, ja israelilaisten toiminnan tarkoituksena oli estää moabilaisia kapinoimasta tai kostamasta. (5Mo 20:19, 20; 2Ku 3:19, 25; vrt. Jer 6:6.) Istutettuaan puun sen omistaja ei saanut kolmena ensimmäisenä vuonna syödä sen hedelmää, ja neljäntenä vuonna sen hedelmäsato piti lahjoittaa pyhäkön käyttöön (3Mo 19:23–25; vrt. 5Mo 26:2). Samoin piti tehdä sen jälkeen joka vuosi ensimmäisille kypsille hedelmille (Ne 10:35–37).

Kuvaannollista käyttöä. Eedenin puutarhassa Jumala käytti kahta puuta vertauskuvina: ”elämän puuta” ja ”hyvän ja pahan tiedon puuta”. Jälkimmäistä puuta koskevan Jumalan määräyksen huomiotta jättäminen johti syntiinlankeemukseen. (1Mo 2:9, 16, 17; 3:1–24.)

Usein on erheellisesti ajateltu ”hyvän ja pahan tiedon puun” ja sen hedelmän syömiskiellon liittyneen jotenkin ensimmäisen ihmisparin sukupuoliyhteyteen. Tämä näkemys on ristiriidassa Jumalan selvän käskyn kanssa, jonka mukaan miehen ja naisen piti ’olla hedelmällisiä ja lisääntyä ja täyttää maa’ (1Mo 1:28). Koska puu edusti ”hyvän ja pahan tietoa” ja koska Jumala oli kieltänyt ihmisparia koskemasta puuhun, se alkoi kuvata Jumalan oikeutta määrätä tai asettaa ihmiselle normit siitä, mikä on ”hyvää” (Jumalan hyväksymää) ja mikä on ”pahaa” (Jumalan tuomitsemaa). Näin pantiin koetukselle ihmisen kunnioitus Luojansa asemaa kohtaan ja hänen halukkuutensa pysytellä Jumalan säätämien vapauden rajojen sisäpuolella, alueella joka ei suinkaan ollut ahdas ja joka salli ihmisen viettää todella onnellista elämää. Kielletyn alueen rajojen ylittäminen syömällä ”hyvän ja pahan tiedon puusta” merkitsisi sen tähden tunkeutumista Jumalan valta-alueelle tai kapinoimista hänen valtaansa vastaan. (Ks. SUVEREENIUS.)

Puut kuvasivat usein myös yksilöitä, hallitsijoita ja valtakuntia, kuten profetiassa, jossa faraon ja hänen joukkonsa kukistumista verrataan korkean setrin kaatamiseen (Hes 31), sekä Danielin profetiassa mahtavasta puusta, joka edusti ”ihmisten valtakunnan” herruutta (Da 4:10–26). Vanhurskasta miestä verrataan vesivirtojen varrelle istutettuun puuhun (Ps 1:3), jonka lehvistö on rehevä ja joka tuottaa hedelmää jopa kuivuuden aikana (Jer 17:8).

Lupauksesta, jonka mukaan Jumalan ennallistetun kansan päivät ovat kuin puun päivät (Jes 65:22), tulee entistä merkityksellisempi, kun otetaan huomioon, että jotkin Palestiinan puut elävät satoja vuosia, jopa yli tuhat vuotta. Hesekielin näyn temppelistä juoksevan virran rantoja reunustivat hedelmäpuut, joiden lehvistöt olivat parannukseksi. Ilmestyskirjassa on samantapainen näky. (Hes 47:7, 12; Il 22:2, 14.) Ilmausta ”elämän puu” käytetään tosi viisaudesta, vanhurskaiden hedelmästä, jonkin halutun toteutumisesta ja kielen tyyneydestä; lisäksi se liitetään elämän kruunuun (San 3:18; 11:30; 13:12; 15:4; Il 2:7, 10). Puut mainitaan myös niiden hedelmällisten, rauhallisten ja riemullisten olosuhteiden yhteydessä, jotka ovat seurauksena Jehovan kuninkuudesta ja hänen kansansa ennallistamisesta (1Ai 16:33; Ps 96:12; 148:9; Jes 55:12; Hes 34:27; 36:30).

Jeesus käytti puita joissakin kuvauksissaan – kuten Johannes Kastaja oli käyttänyt ennen häntä – tähdentääkseen sitä, miten tärkeää on tosi vanhurskauden hedelmän tuottaminen (Mt 3:10; 7:15–20). Koska tuohon aikaan Palestiinassa perittiin hedelmäpuista veroa, tuottamaton puu (miltei kuin kuollut) oli omistajalleen epämieluisa taakka, ja siksi se hakattiinkin maahan ja hävitettiin (Lu 13:6–9). Kristilliseen seurakuntaan soluttautuvia moraalittomia ihmisiä verrataan Juudaan kirjeen 12. jakeessa syksyn hedelmättömiin puihin, jotka ovat kahdesti kuolleita. Se että niiden sanotaan olevan ”kahdesti kuolleita”, korostaa ehkä sitä, että ne ovat täysin kuolleita. Tai se voi tarkoittaa sitä, että ne ovat kuolleita kahdelta eri näkökannalta. Ne ovat 1) tuottamattomia eli hedelmättömiä ja 2) kirjaimellisesti kuolleita, vailla elinvoimaa.

Puuta vastaavaa heprean sanaa käytetään myös paalusta tai pylväästä, johon ruumis ripustettiin (1Mo 40:19; 5Mo 21:22, 23; Jos 8:29; Est 2:23). Kun apostoli Paavali lainasi 5. Mooseksen kirjan 21:23:a, hän käytti kreikan sanaa ksyʹlon (puu aineena) (Ga 3:13). (Ks. KIDUTUSPAALU; eri puita käsitteleviä artikkeleita.)