Tämän ilmauksen jälkiosaa ”kokous” vastaava heprealainen sana on miq·raʼʹ, joka merkitsee ’koolle kutsumista’. Sen perusmerkitys käy ilmi 4. Mooseksen kirjan 10:2:sta, jossa sitä on käytetty välittämään ajatus Israelin kansankokouksen koolle kutsumisesta. (Vrt. Jes 1:13.) (Ks. KOKOUS.)

”Pyhien kokousten” ajankohdat olivat seuraavat: 1) jokainen sapatti (3Mo 23:3); 2) happamattomien leipien juhlan 1. ja 7. päivä nisankuussa, joka oli ensimmäinen kuukausi (maalis-huhtikuu) (4Mo 28:18, 25; 3Mo 23:6–8); 3) viikkojuhla eli elonkorjuujuhla, jota myöhemmin sanottiin helluntaiksi ja jota vietettiin kolmannessa eli sivankuussa (touko-kesäkuussa) (3Mo 23:15–21); 4) seitsemännen kuukauden, etanimin eli tisrin (syys-lokakuun), 1. ja 10. päivä, joista jälkimmäinen oli sovituspäivä (3Mo 23:23–27; 4Mo 29:1, 7); 5) lehtimajanjuhlan 1. päivä, joka juhla alkoi seitsemännen kuun, etanimin eli tisrin, 15. päivänä, ja lisäksi tuon seitsenpäiväisen juhlan jälkeinen päivä (3Mo 23:33–36).

Nämä ”pyhät kokoukset” olivat sillä tavoin ainutlaatuisia, että niiden aikana ei saanut tehdä raskasta työtä. Esimerkiksi happamattomien leipien juhlan 1. ja 7. päivä olivat ”pyhiä kokouksia”, joista Jehova sanoi: ”Mitään työtä ei niinä päivinä pidä tehdä. Ainoastaan se, mitä jokainen sielu tarvitsee syödäkseen, vain se saadaan teille valmistaa.” (2Mo 12:15, 16.) Papit uhrasivat kuitenkin ”pyhien kokousten” aikana melkoisesti uhreja Jehovalle (3Mo 23:37, 38), mikä ei varmastikaan rikkonut mitään normaalin päivätyön kieltävää käskyä. Nämä tilaisuudet eivät olleet myöskään tavalliselle kansalle mitään joutilaisuuden aikaa, vaan niistä ammennettiin suuresti hengellistä hyötyä. Viikoittaisena sapattipäivänä ihmiset kokoontuivat yhteen palvomaan ja saamaan opetusta. Silloin he rakentuivat Jumalan kirjoitetun sanan julkisesta lukemisesta ja selittämisestä, kuten myöhemmin synagogissakin (Ap 15:21). Vaikka ihmiset eivät siis tehneet raskasta työtä sapattipäivänä eivätkä muinakaan ”pyhien kokousten” päivinä, he omistautuivat silloin rukoukseen sekä Luojan ja hänen tarkoitustensa mietiskelemiseen.