Palvelus tai työ, joka on pyhää ja liittyy suoranaisesti Jumalan palvontaan.

Heprealaisen sanan ʽa·vadʹ perusmerkitys on ’palvella’ (1Mo 14:4; 15:13; 29:15) tai ’tehdä työtä’ (2Mo 34:21), ja lisäksi se käännetään vastineella ”viljellä” (1Mo 4:12; 5Mo 28:39). Kun sanaa ʽa·vadʹ käytetään Jehovalle tai väärille jumalille suoritetun palveluksen yhteydessä, se tarkoittaa palvontaa eli pyhää palvelusta (2Mo 10:26; 5Mo 11:16). Myös kreikkalainen verbi la·treuʹō viittaa palvelemiseen. Sitä käytetään Jumalan palvelemisesta (Mt 4:10; Lu 1:74; 2:37; 4:8; Ap 7:7; Ro 1:9; Fil 3:3; 2Ti 1:3; Hpr 9:14; 12:28; Il 7:15; 22:3), jota harjoitettiin mm. pyhäkössä tai temppelissä (Hpr 8:5; 9:9; 10:2; 13:10), ja myös väärästä palvonnasta, luomusten palvelemisesta (Ap 7:42; Ro 1:25). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa substantiivia la·treiʹa käytetään ainoastaan Jumalan palvelemisesta (Joh 16:2; Ro 9:4; 12:1; Hpr 9:1, 6). Se eroaa kreikan sanasta di·a·ko·niʹa, joka myös tarkoittaa ’palvelusta’ mutta jota käytetään yleisistä, tavallisista, maallisista, ei pyhistä asioista.

Palvonta eli pyhä palvelus voidaan aiheellisesti kohdistaa vain Jehova Jumalaan (Mt 4:10; Lu 4:8). Koska juutalaiset olivat erityisessä liittosuhteessa Jehova Jumalan kanssa, heidän olisi pitänyt saada etu suorittaa pyhää palvelusta Jumalan hengestä siinneinä poikina ja ”kuninkaallisen papiston” jäseninä. Enemmistö heistä kuitenkin menetti tuon edun, koska he eivät uskoneet Kristukseen Jeesukseen. (Ro 9:3–5, 30–33; 1Pi 2:4–10.) Monet kuvittelivat samoin kuin fariseus Saul ennen kristityksi tuloaan, että he todellisuudessa suorittivat pyhää palvelusta Jumalalle vainoamalla Kristuksen seuraajia (Joh 16:2; Ap 26:9–11; Ga 1:13, 14).