Näin käännetty heprealainen ilmaus tarkoittaa pohjimmiltaan jotakin, mikä on pystytetty tai asetettu paikoilleen. Se oli ilmeisesti Baalin – tai joskus muiden väärien jumalien – fallossymboli (2Mo 23:24; 2Ku 3:2; 10:27). Eri puolilta Lähi-itää on löydetty pystyasennossa olevia kivipatsaita, jotka eivät näytä liittyvän rakentamiseen. Koska niiden lähistöltä on löydetty myös uskonnollisia esineitä, niiden arvellaan olleen pyhiä patsaita. Jotkin niistä ovat hakkaamattomia luonnonkiviä, joiden korkeus on 1,8 m ja jopa enemmän.

Ennen kuin israelilaiset menivät Luvattuun maahan, heitä kiellettiin pystyttämästä pyhiä patsaita ja heidän käskettiin hajottaa tai murskata kanaanilaisten pystyttämät pyhät patsaat (2Mo 34:13; 3Mo 26:1; 5Mo 12:3; 16:22). Niiden hävittämistapa viittaa siihen, että ne oli luultavasti tehty kivestä. 2. Kuninkaiden kirjan 10:26:ssa puhutaan kuitenkin pyhien patsaiden polttamisesta, mikä osoittaa, että jotkin niistä oli tehty puusta. Tosin tässä tapauksessa saatetaan tarkoittaa pyhää paalua eli aseraa (ks. PYHÄ PAALU).

Israelilaiset jättivät huomioon ottamatta Jumalan selvät, Mooseksen välityksellä antamat varoitukset. Sekä Juudan valtakunnan että kymmenen heimon valtakunnan alue tuli täyteen pyhiä patsaita (1Ku 14:22, 23; 2Ku 17:10). Uskolliset Juudan kuninkaat, kuten Asa, Hiskia ja Josia, särkivät kuitenkin pyhät patsaat (2Ku 18:4; 23:14; 2Ai 14:3), ja kun Jeehu hävitti Baalin palvonnan kymmenen heimon valtakunnasta, Baalin pyhä patsas hajotettiin (2Ku 10:27, 28).