Ilmaus tarkoittaa niitä, jotka ovat puhtaita, varsinkin hengellisessä tai moraalisessa mielessä, ja niitä, jotka on asetettu erilleen Jumalan palvelukseen joko taivaassa tai maan päällä.

Ylivertaisen puhdas ja vanhurskas Jehova on itse Pyhin (Ho 11:12). Häntä sanotaan usein ”Israelin Pyhäksi” (2Ku 19:22; Ps 71:22; 89:18). Apostoli Johannes sanoo muille kristillisen seurakunnan jäsenille: ”Teillä on voitelu pyhältä.” (1Jo 2:20.) Jeesukseen Kristukseen viitataan Apostolien tekojen 3:14:ssä sanoilla ”se pyhä ja vanhurskas”. Taivaassa olevat Jehovan enkelit ovat pyhiä, täysin omistautuneita Jumalan palvelukseen, puhtaita ja vanhurskaita (Lu 9:26; Ap 10:22).

Muinoin. Myös maan päällä eläviä ihmisiä, jotka on asetettu erilleen Jumalan palvelusta varten, on sanottu ”pyhiksi” (Ps 34:9). Israel, joka saatettiin liittosuhteeseen Jumalan kanssa, tuli hänen erikoisomaisuudekseen ja oli kansakuntana pyhä hänelle. Siksi ne tuohon kansaan kuuluvat, jotka harjoittivat epäpuhtautta tai vääryyttä, saastuttivat koko kansan ja saattoivat sen Jehovan epäsuosioon, ellei heidän poistamisekseen ryhdytty toimenpiteisiin. Tästä on esimerkki ahne ja tottelematon Aakan, jonka synti saattoi Israelin ahdinkoon, kunnes hänet paljastettiin ja kivitettiin kuoliaaksi (Jos 7).

Aaron, joka voideltiin pyhällä voiteluöljyllä kansakunnan ylimmäiseksi papiksi, oli lisäksi erikoismerkityksessä pyhä (Ps 106:16). Sen vuoksi hänen virkansa vaatimukset olivat hyvin tiukat (3Mo 21:1–15; huom. myös jakeissa 16–23 esitetyt seikat, jotka tekivät kaikki papit kelpaamattomiksi virkaan; ks. YLIMMÄINEN PAPPI). Ylimmäisen papin tekemä synti (esim. erhe tuominta-asiassa) saattoi tehdä kansan syylliseksi, ja sellainen synti piti sovittaa uhraamalla nuori sonni, sama uhri jota vaadittiin koko kansankokouksen tekemästä erehdyksestä (3Mo 4:3, 13, 14).

Kristityt pyhät. Ne, jotka on saatettu uuden liiton välityksellä suhteeseen Jumalan kanssa, ovat pyhitettyjä, puhdistettuja ja erotettuja Jumalan yksinomaiseen palvelukseen ”liiton veren”, Jeesuksen Kristuksen vuodatetun veren, kautta (Hpr 10:29; 13:20). Heistä tehdään  sillä tavoin ”pyhiä”. Heitä ei siis tee ”pyhiksi” kukaan ihminen tai mikään järjestö vaan Jumala, joka saattaa heidät liittosuhteeseen itsensä kanssa Jeesuksen Kristuksen veren välityksellä. Ilmaus ”pyhät” sopii kaikkiin niihin, jotka on tällä tavoin saatettu Kristuksen yhteyteen hänen perijätovereikseen, ei pelkästään joihinkin harvoihin, joiden ajatellaan olevan poikkeuksellisen pyhiä. Sitä käytetään heistä Raamatussa heidän maanpäällisen pyhitetyn elämänvaelluksensa alusta asti, ei vasta heidän kuolemansa jälkeen. Pietari sanoo, että heidän tulee olla pyhiä, koska Jumala on pyhä (1Pi 1:15, 16; 3Mo 11:44). Usein ”pyhillä” tarkoitetaan kaikkia seurakuntiin kuuluvia Kristuksen hengellisiä veljiä (Ap 9:13; 26:10; Ro 1:7; 12:13; 2Ko 1:1; 13:13).

Koko seurakunnalla kuvaillaan Kristuksen ”vaimona” olevan yllään hohtavaa, puhdasta, hienoa pellavaa, joka edustaa ”pyhien vanhurskaita tekoja” (Il 19:7, 8). Saatana Panettelijan kuvaannollisen poliittisen ”pedon” nähdään näyssä käyvän sotaa heitä vastaan heidän ollessaan maan päällä (Il 13:3, 7). Tällä tavoin pyhien kestävyys joutuu ankaraan kokeeseen, mutta he voittavat noudattamalla Jumalan käskyjä ja uskomalla Jeesukseen (Il 13:10; 14:12).

Heidän toivonsa. Daniel näki rinnakkaisnäyssä pedon käyvän sotaa Jumalan pyhiä vastaan; tätä seurasi oikeudenistunto, jossa ”Ikiaikainen” antoi tuomion pyhien hyväksi ja heille annettiin ajan hämärään asti kestävä Valtakunta, ”valtakunta ja hallitusvalta ja valtakuntien suuruus kaiken taivaan alla” (Da 7:21, 22, 27).

Näillä ”pyhillä” ei ole kuninkaallista valtaa maan päällä, vaan heidän täytyy odottaa, että heidät saatetaan Kristuksen yhteyteen taivaassa (Ef 1:18–21). Heidän on ensin ’voitettava’ (Il 3:21; vrt. Il 2:26, 27; 3:5, 12). Heidän on määrä toimia pappeina ja hallita kuninkaina Kristuksen kanssa hänen tuhatvuotisen hallituskautensa aikana (Il 20:4, 6). Apostoli Paavali sanoo, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman ja enkeleitä, ja ilmeisesti he osallistuvat jumalattomien tuomion täytäntöönpanoon (1Ko 6:2, 3; Il 2:26, 27).

Hyökkäys ”pyhien leiriin”. Ilmestyksen 20:7–9:ssä ennustetaan, että Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden loputtua Saatana Panettelija johtaa kansakunnat sotaan ”pyhien leiriä ja rakastettua kaupunkia” vastaan. Tässä profetiassa tarkoitetaan ilmeisesti maan päällä syntyvää kapinaa sitä suvereeniutta vastaan, joka Jumalan valtakunnalla on maan päällä, ja tämä on hyökkäys ”pyhien” kimppuun. Tässä tekstiyhteydessä he ovat ilmeisesti niitä ennallistettuun ihmiskuntaan kuuluvia, jotka pysyvät nuhteettomina Jumalan ja hänen messiaanisen Kuninkaansa puolella. (Ks. PYHYYS.)