Väline tai laite, jolla otetaan kiinni eläimiä. Tavallisesti siinä on silmukka tai jousi, joka lauetessaan tarttuu eläimeen, vangitsee tai tappaa sen. Yleensä se on kätketty, naamioitu tai peitetty jollain tavoin uhrin pettämiseksi; usein käytetään syöttiä. Useat heprealaiset sanat käännetään vastineilla ”pyydys”, ’ansa’ ja ’verkko’ (Ps 141:9, 10). Vaikka Raamatussa ei kuvaillakaan yksityiskohtaisesti muinoin käytettyjä eläinten pyydyksiä, jotkin raamatunkohdat, esimerkiksi Job 18:8–10, psalmit 10:9 ja 140:5 sekä Jeremia 18:22, antavat yleiskuvan siitä, miten jotkin niistä toimivat. Niiden rakennetta ja käyttöä on käsitelty artikkeleissa LINNUSTAJA ja METSÄSTYS JA KALASTUS.

Kuvaannollista käyttöä. Koska pyydykset vangitsevat niihin joutuneet eläimet tai aiheuttavat niille vahinkoa tai kuoleman, ne voivat edustaa vapauden menetyksen, onnettomuuden, tuhon tai kuoleman aiheuttajia. Niinpä kun Mooses oli ilmoittanut ankaran heinäsirkkavitsauksen saapumisesta Egyptiin, faraon palvelijat kysyivät: ”Kuinka kauan tämä mies osoittautuu meille ansaksi?” (2Mo 10:7.) Kaikki aiemmat vitsaukset olivat tulleet Mooseksen ilmoituksen jälkeen, ja hän oli siten osoittautunut ansaksi, ts. onnettomuuden tai tuhon aiheuttajaksi, egyptiläisille. Jotta israelilaiset eivät olisi langenneet epäjumalanpalveluksen ansaan, Jehova varoitti heitä toistuvasti siitä, etteivät he antaisi kanaanilaisten jäädä asumaan Luvattuun maahan (2Mo 23:32, 33; 34:12; 5Mo 7:16, 25; Jos 23:13). Epäjumalanpalvelus oli israelilaisille pyydys eli salakavala onnettomuuden aiheuttaja siinä mielessä, että he menettivät sen vuoksi Jehovan suosion ja suojeluksen ja että sen takia heidän vihollisensa sortivat heitä ja riistivät heidän vapautensa. Se oli myös petollista, sillä sen syöttinä oli väärä lupaus sen mukanaan tuomista eduista ja mielihyvästä. (Tu 2:2, 3, 11–16; 8:27.) Kuningas Saul käytti tytärtään Mikalia samaan tapaan eräässä juonessa sanoessaan: ”Minä annan hänet hänelle [Daavidille], jotta hän tulisi hänelle ansaksi.” (1Sa 18:21.) Saul toivoi salaa, että Daavid menettäisi henkensä  siinä uhkarohkeassa urotyössä, jota tarvittiin sadan filistealaisen esinahan hankkimiseksi kuninkaalle ”morsiamenhinnan” sijaan (1Sa 18:25).

Toinen pyydysten piirre, johon viitataan kuvaannollisesti, on se, että ne laukeavat nopeasti ja yllättävät uhrin. Esimerkiksi Babylon kukistui meedialaisten ja persialaisten käsissä niin nopeasti ja yllättäen, että oli kuin Jehovan sille asettama pyydys olisi lauennut. (Jer 50:24; vrt. Lu 21:34, 35.)

Ihmisen on syytä tarkastella huolellisesti, mitä lupauksia tai takuita hän antaa, ja olla varovainen niiden antamisessa, jottei hän joutuisi loukkuun tilanteeseen, josta olisi vaikea tai käytännöllisesti katsoen mahdotonta selviytyä (San 6:1–3; 20:25). Seurustelu vihanpuuskiin taipuvaisen ihmisen kanssa voi tehdä toisesta aivan samanlaisen. Tämä on ansa, koska se johtaa riitoihin, tuhoisiin selkkauksiin ja syntiin. (San 22:24, 25; vrt. 1Ko 15:33.) Sen sijaan Jumalan pelko ja pyrkimys toimia Hänen tavallaan auttavat viisasta välttämään houkutuksia väärin tekemiseen (esim. kanssakäymiseen prostituoitujen kanssa), mikä voisi koitua kuolemaan johtavaksi pyydykseksi (San 13:14; 14:27; vrt. 5:3–8; 7:21–23).

Ensimmäisellä vuosisadalla rikkauden houkutukset viehättivät joitakin kristittyjä, ja he lankesivat ansaan, joka johti hengelliseen turmioon (1Ti 6:9, 10). Toisten sanotaan joutuneen ”Panettelijan ansaan”. Tämä merkitsee ilmeisesti sitä, että heidät oli johdettu harhaan ja he olivat poikenneet totuudesta ja joutuneet siten Vastustajan uhreiksi. Timoteusta kehotettiin neuvomaan sellaisia henkilöitä lempeästi, jotta he voisivat tulla järkiinsä ja katua ja vapautua siten Panettelijan ansasta. (2Ti 2:23–26; vrt. 1Ti 1:3, 4; Tit 3:9.)

Vaikka juonittelijat yrittävätkin usein saada viattoman ihmisen ansaan, Jehova voi kääntää asiat päinvastaisiksi ja ”antaa sataa jumalattomien päälle pyydyksiä, tulta ja rikkiä” (Ps 11:6). Hän voi saattaa heidät satimeen, katkaista kaikki pakotiet ja panna sen jälkeen täytäntöön heidän tuomionsa (vrt. 1Te 5:1–3).