[luetaan: kvirinius].

Syyrian roomalainen käskynhaltija siihen aikaan, kun keisari Augustus määräsi ”henkikirjoituksen”, joka johti siihen, että Jeesus syntyi Betlehemissä (Lu 2:1, 2). Hänen koko nimensä oli Publius Sulpicius Quirinius.

Quiriniuksen nimi esiintyy Messalan nimen ohella vuoden 12 eaa. kohdalla Rooman konsulien luettelossa Chronographus Anni CCCLIIII (vuoden 354 kronikoitsija; Chronica Minora, toim. T. Mommsen, München 1981, I osa, s. 56). Roomalainen historioitsija Tacitus kertoo lyhyesti Quiriniuksen historiaa: ”Hän oli kotoisin Lanuviumin maaseutukaupungista. Mutta hän oli erinomainen sotilas ja oli palkkioksi uutterista palveluksistaan päässyt Augustuksen aikana konsuliksi. Sittemmin hänelle oli myönnetty triumfaattorin arvo hänen valloitettuaan Kilikiassa homonadensien linnakkeet. Hänet määrättiin Gaius Caesarin neuvonantajaksi tämän pitäessä Armeniaa hallussaan.” (Keisarillisen Rooman historia – Annales, suom. Iiro Kajanto, 1969, 3. kirja, 48.) Hän kuoli vuonna 21.

Tacitus ei mainitse Quiriniuksen suhdetta Syyriaan. Juutalainen historioitsija Josefus kertoo, että Quirinius nimitettiin käskynhaltijaksi Syyriaan samassa yhteydessä kun Coponius nimitettiin Juudean roomalaiseksi hallitsijaksi. Hän sanoo: ”Quirinius, roomalainen senaattori, joka oli edennyt kaikkien julkisten virkojen kautta konsuliksi ja joka oli muutoinkin erittäin huomattava mies, saapui Syyriaan, jonne keisari oli lähettänyt hänet toimimaan tuon kansakunnan käskynhaltijana ja arvioimaan sen omaisuuden. Ratsumiesten luokkaan kuuluva Coponius lähetettiin hänen ohellaan hallitsemaan juutalaisia  täysin valtuuksin.” Josefus jatkaa, että Quirinius tuli Juudeaan, jonne hänen valtuutensa ulottuivat, ja määräsi siellä järjestettäväksi verotuksen. Se herätti paljon närää ja synnytti epäonnistuneen kapinayrityksen, jota johti ”gaulanitilainen Juudas”. (Jewish Antiquities, XVIII, 1, 2, 3, 4 [i, 1].) Tämä on ilmeisesti se kapina, johon Luukas viittaa Apostolien tekojen 5:37:ssä. Josefuksen kertomuksen mukaan se tapahtui ”kolmantenakymmenentenäseitsemäntenä vuonna siitä, kun keisari oli kukistanut Antoniuksen Aktionissa”. (Jewish Antiquities, XVIII, 26 [ii, 1].) Tästä voidaan päätellä, että Quirinius oli Syyrian käskynhaltijana vuonna 6.

Tämä oli pitkän aikaa ainoa maallisen historian vahvistama Quiriniuksen kausi Syyrian käskynhaltijana. Vuonna 1764 löydettiin kuitenkin Roomasta piirtokirjoitus, josta käytetään nimeä Lapis Tiburtinus. Vaikka siinä ei mainitakaan Quiriniusta nimeltä, se sisältää tietoja, jotka useimpien tutkijoiden mukaan voivat sopia ainoastaan Quiriniukseen. (Corpus Inscriptionum Latinarum, toim. H. Dessau, Berliini 1887, 14. osa, s. 397, nro 3613.) Siinä todetaan, että hänen mentyään Syyriaan hänestä tuli käskynhaltija (eli legaatti) ’toisen kerran’. Antiokiasta on löydetty piirtokirjoituksia, joissa on Quiriniuksen nimi, ja niiden perusteella monet historioitsijat tunnustavat, että Quirinius oli Syyrian käskynhaltijana myös ennen ajanlaskumme alkua.

He eivät kuitenkaan ole varmoja siitä, mihin väliin Quirinius sopii maallisen historian mainitsemien Syyrian käskynhaltijoiden joukossa. Josefus sanoo Quintilius Varuksen olleen Syyrian käskynhaltijana Herodes Suuren kuoleman aikoihin ja sen jälkeen (Jewish Antiquities, XVII, 89 [v, 2]; XVII, 221 [ix, 3]). Myös Tacitus viittaa siihen, että Varus oli käskynhaltijana Herodeksen kuoleman aikaan (The Histories, V, IX). Josefus sanoo, että Varuksen edeltäjä oli Saturninus (C. Sentius Saturninus).

Monet tutkijat ovat Quiriniuksen aiemmasta käskynhaltijakaudesta esitettyjen todisteiden valossa sitä mieltä, että hän toimi käskynhaltijana vuosina 3–2 eaa. Vaikka nämä ajankohdat ovatkin sopusoinnussa Raamatun kanssa, perusteet, joiden mukaan nuo tutkijat niihin päätyvät, ovat vääriä. He sijoittavat Quiriniuksen käskynhaltijakauden noihin vuosiin siksi, että he katsovat hänen hallinneen Varuksen jälkeen ja näin ollen Herodes Suuren kuoleman jälkeen, jonka ajankohtana he pitävät suosittua mutta väärää vuotta 4 eaa. (ks. AJANLASKU; HERODES nro 1: Kuolinaika). (Samasta syystä – siis siitä, että he katsovat Herodeksen kuolleen v. 4 eaa., vaikkei sitä ole todistettu – he katsovat Varuksen toimineen käskynhaltijana vuosina 6–4 eaa., mutta hänen hallituskautensa pituus on pelkkä oletus, sillä Josefus ei määritä sen alkamis- eikä päättymisajankohtaa.) Parhaat todisteet viittaavat siihen, että Jeesus syntyi vuonna 2 eaa., joten ainakin osan tuosta vuodesta on täytynyt sisältyä Quiriniuksen käskynhaltijakauteen.

Jotkut tutkijat kiinnittävät huomiota siihen, että Luukas käyttää sanaa hē·ge·mōnʹ, joka yleensä käännetään ”käskynhaltijaksi”. Tämä kreikkalainen sana kuvaa Rooman legaatteja, prokuraattoreita ja prokonsuleita, ja sen perusmerkitys on ’johtaja’ tai ’korkea toimeenpaneva virkamies’. Tämän vuoksi jotkut esittävät, että siihen aikaan, jolloin Luukas sanoo ”ensimmäisen henkikirjoituksen” tapahtuneen, Quirinius toimi Syyriassa keisarin erikoislegaattina, jolla oli epätavalliset valtuudet. Eräs seikka, joka voi myös auttaa ymmärtämään asiaa, on Josefuksen selvä viittaus Syyrian kaksoishallintoon, sillä hän puhuu kertomuksessaan kahdesta henkilöstä, Saturninuksesta ja Volumniuksesta, jotka toimivat samanaikaisesti ”Syyrian käskynhaltijoina” (Jewish Antiquities, XVI, 277, 280 [ix, 1]; XVI, 344 [x, 8]). Jos Josefus siis on oikeassa, kun hän sanoo Saturninuksen ja Varuksen olleen peräkkäin Syyrian käskynhaltijoita, on mahdollista, että Quirinius toimi samanaikaisesti joko Saturninuksen kanssa (kuten Volumnius oli toiminut) tai Varuksen kanssa ennen Herodeksen kuolemaa (joka tapahtui todennäköisesti v. 1 eaa.). Teoksessa The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge (1957, IX osa, s. 375, 376) esitetään seuraava näkemys: ”Quiriniuksella oli täsmälleen samanlainen suhde Syyrian käskynhaltijaan Varukseen kuin Vespasianuksella oli myöhemmin Mucianukseen. Vespasianus kävi sotaa Palestiinassa, kun taas Mucianus toimi Syyrian käskynhaltijana, ja Vespasianus oli legatus Augusti, jolla oli täsmälleen sama arvonimi ja muodollisesti sama asema kuin Mucianuksella.”

Venetsiasta löydetty piirtokirjoitus (Lapis Venetus) viittaa Quiriniuksen Syyriassa toimeenpanemaan väestönlaskentaan. Sen perusteella ei kuitenkaan voida mitenkään päätellä, oliko kyseessä hänen aiempi vai myöhäisempi käskynhaltijakautensa. (Corpus Inscriptionum Latinarum, toim. T. Mommsen, O. Hirschfeld ja  A. Domaszewski, 1902, 3. osa, s. 1222, nro 6687.)

Koska Luukas oli todistetusti tarkka historiallisissa asioissa, on hyvät perusteet uskoa, että hänen mainintansa, jonka mukaan Quirinius oli Syyrian käskynhaltijana Jeesuksen syntymän aikoihin, pitää todella paikkansa. On syytä muistaa, että Josefus, joka on lähes ainoa tietolähde Luukkaan lisäksi, syntyi vasta vuonna 37 eli melkein 40 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen. Toisaalta Luukas oli jo lääkäri, joka matkusti apostoli Paavalin mukana vuoden 49 tienoilla, kun Josefus oli vasta 12-vuotias poikanen. Jo näilläkin perusteilla Luukas on näistä kahdesta todennäköisemmin luotettava tietolähde sen suhteen, kuka toimi Syyrian käskynhaltijana juuri ennen Jeesuksen syntymää. 100-luvulla elänyt palestiinalainen Justinus Marttyyri viittasi roomalaisiin arkistoihin todisteeksi sen Luukkaan maininnan puolesta, jonka mukaan Quirinius toimi käskynhaltijana Jeesuksen syntymän aikoihin (A Catholic Commentary on Holy Scripture, toim. B. Orchard, 1953, s. 943). Ei ole mitään todisteita siitä, että varhaiset historioitsijat, edes sellaiset varhaiset kriitikot kuin Kelsos (Celsus), olisivat koskaan asettaneet Luukkaan kertomusta kyseenalaiseksi.