Raamatussa ei kuvailla lähemmin näitä rakkaudenaterioita eikä kerrota, kuinka usein niitä oli (Ju 12). Ei Herra Jeesus Kristus eivätkä hänen apostolinsa käskeneet järjestää niitä, eikä niitä selvästikään tule pitää pakollisena tai pysyvänä järjestelynä. Jotkut sanovat niiden olleen pitoja, joihin varakkaat kristityt kutsuivat köyhiä uskonveljiään. Isättömät, lesket, rikkaat ja huonompiosaiset nauttivat yhdessä runsaista pöydän antimista veljeyden hengessä.

Tertullianus, 100- ja 200-luvulla elänyt kirjailija, kuvailee rakkaudenaterioita ja kertoo, että niihin osallistuneet esittivät rukouksen Jumalalle, ennen kuin he asettuivat pitkälleen aterioimaan. He söivät ja joivat kohtuullisesti, vain sen verran kuin oli tarpeen nälän ja janon tyydyttämiseksi, ja he muistivat, että heidän täytyi palvoa Jumalaa yölläkin. Heidän keskustelunsa ilmaisivat heidän tietävän, että Herra kuuntelee. Jokainen lauloi laulun, ja pidot päättyivät rukoukseen. (Apology, XXXIX, 16–18.)

Alun perin näillä ateriatilaisuuksilla oli hyvä tarkoitus, mikä käy ilmi niitä kuvailevasta nimityksestä a·gaʹpē. Kreikkalaista sanaa a·gaʹpē käytetään rakkauden korkeimmasta muodosta, periaatteeseen perustuvasta rakkaudesta. Juuri tällaista rakkautta tarkoitetaan, kun Raamatussa sanotaan: ”Jumala on rakkaus.” (1Jo 4:8.) Galatalaiskirjeen 5:22:ssa sen sanotaan olevan hengen hedelmää, ja sitä kuvaillaan yksityiskohtaisesti 1. Korinttilaiskirjeen 13:4–7:ssä.

Ei Herran illallinen. Ei näytä olevan mitään syytä yhdistää näitä rakkaudenaterioita Herran illalliseen (muistonviettoon), kuten jotkut ovat tehneet ja sanoneet, että rakkaudenaterioita järjestettiin joko ennen muistonviettoa tai sen jälkeen. Herran illallinen on vuosijuhla, jota vietetään joka vuosi samana päivänä, 14. nisankuuta, kun taas rakkaudenaterioita oli nähtävästi usein eikä välttämättä säännöllisesti joinakin tiettyinä aikoina. Sen jälkeen kun Paavali oli tuominnut omien illallisten tuomisen paikkaan, jossa oli määrä viettää Herran illallista, hän kirjoitti: ”Onhan teillä taloja syömistä ja juomista varten, eikö niin? – – Jos jollakulla on nälkä, syököön kotona.” (1Ko 11:22, 34.) Tuohon iltaan piti suhtautua vakavasti ja mietiskellä sen merkitystä, eikä silloin ollut aika syödä ja juoda kokouspaikassa.

Näillä rakkaudenaterioilla ei tarkoitettu myöskään sitä ”aterioiden nauttimista” (”leivän murtamista”, KR-38), josta puhutaan Apostolien tekojen 2:42, 46:ssa ja 20:7:ssä. Leivät olivat tuohon aikaan tavallisesti ohuita ja litteitä. Happamaton leipä oli lisäksi rapeaa. Leipää ei leikattu vaan murrettiin, mistä sai alkunsa ilmaus ”leivän murtaminen”, jolla tarkoitettiin usein tavallisen aterian nauttimista (Ap 2:46, KR-92, KR-38; vrt. UM).

 Jotkut käyttivät väärin. Koska rakkaudenateriat olivat kirjaimellisia aterioita, jotkut, joilla ei ollut oikeaa hengellistä näkemystä, alkoivat käyttää niitä eri tavoin väärin. Koska ei Herra Jeesus Kristus eivätkä hänen apostolinsa käskeneet järjestää rakkaudenaterioita vaan niistä oli vain tullut tapa, niiden järjestäminen lopetettiin myöhemmin. Juudaan sanat osoittavat, että jotkut osallistuivat näihin tilaisuuksiin vääristä vaikuttimista: ”Nämä ovat veden alle kätkeytyneitä kareja juhliessaan kanssanne teidän rakkaudenaterioillanne, paimenia, jotka ravitsevat itseään ilman pelkoa.” (Ju 12.) Pietari viittaa pahantekijöiden ja väärää oppia opettavien soluttautumiseen tosi kristittyjen keskuuteen, kun hän sanoo: ”He pitävät ylellistä elämää päiväsaikaan nautintona. He ovat tahroja ja vikoja; he antautuvat hillittömän mielihyvän vallassa petollisiin opetuksiinsa juhliessaan kanssanne.” (2Pi 2:13.) Vaikka kristityt ovat tähän päivään asti nauttineet miellyttävästä toveruudesta ja auttaneet toisiaan mahdollisuuksiensa mukaan aineellisesti, ei ole syytä elvyttää tapaa järjestää rakkaudenaterioita kristillisessä seurakunnassa (Ja 1:27; 2:15).