Rengasmainen koru, jota pidetään ranteessa tai ylempänä käsivarressa. Se on joskus eheä rengas, mutta toisinaan siinä on aukko tai lukko. Muinaisina aikoina sekä miehet että naiset käyttivät rannerenkaita, joskus vain yhdessä kädessä, mutta toisinaan molemmissa. Rannerenkaita valmistettiin muinoin pronssista, lasista, raudasta, hopeasta ja kullasta, ja ne olivat usein hyvin koristeellisia; joskus niihin oli kiinnitetty jalokiviä.

Heprealaisilla oli rannerenkaita, ja niitä käytettiin Palestiinassa yleisesti jo varhain. Arkeologit ovat löytäneet niitä sieltä lukuisasti, ja ne on valmistettu eri materiaaleista, erityisesti pronssista. Abrahamin palvelija antoi Rebekalle kultaisen nenärenkaan ja myös kaksi rannerengasta (hepr. tsemi·dimʹ), joissa oli kymmenen sekeliä (114 g) kultaa (1Mo 24:22, 30, 47). Midianilaisilta saadun sotasaaliin joukossa oli rannerenkaita, joita israelilaiset muiden arvoesineiden ohella toivat uhrilahjaksi Jumalalle (4Mo 31:50).

Jumala sanoi Hesekielin välityksellä, että hän oli somistanut Jerusalemin rannerenkailla ja muilla koristeilla. Mutta koska se oli käyttänyt noita kauniita esineitä epäjumalanpalvelukseen ja harjoittanut haureutta, Jehova ennusti, että hän rankaisisi sitä ja antaisi viedä nuo esineet siltä pois. (Hes 16:11, 17, 38, 39.) Jehova sanoi vievänsä pöyhkeiltä ”Siionin tyttäriltä” pois muun muassa rannerenkaat (hepr. šē·rōtʹ) (Jes 3:16, 19).

Monarkit käyttivät käsivarren yläosassa pidettäviä renkaita (hepr. ʼets·ʽa·dahʹ) yhtenä kuninkaallisen tai suvereenin vallan arvonmerkkinä. Renkaalla, joka Israelin kuninkaalla Saulilla oli käsivarressaan, oli ehkä sellainen merkitys (2Sa 1:10). (Ks. KORISTEET, KORUT.)