Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Refaja

Refaja

(’Jah on parantanut’).

1. Toisena mainittu Tolan poika ja Isaskarin heimoon kuuluneen isänhuoneen päämies (1Ai 7:1, 2).

2. Benjaminilainen; kuningas Saulin ja Jonatanin jälkeläinen (1Ai 9:39–43). Häntä sanotaan Rafaksi 1. Aikakirjan 8:37:ssä.

3. Yksi niistä Jisin neljästä pojasta, jotka todennäköisesti Hiskian hallituskaudella johtivat 500 simeonilaista Seirinvuorelle paenneita amalekilaisia vastaan. Sen jälkeen simeonilaiset ottivat haltuunsa tämän alueen. (1Ai 4:41–43.)

4. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen elänyt Daavidin jälkeläinen (1Ai 3:5, 9, 10, 21).

5. Jerusalemissa asunut virkamies, joka auttoi Nehemiaa Jerusalemin muurin korjaustyössä; Hurin poika (Ne 3:9).