Kookas kansa tai heimo. Nimen merkitystä ja alkuperää ei tiedetä varmasti. Refalaisten nimi johtui todennäköisesti siitä, että he olivat Rafa-nimisen miehen jälkeläisiä. 2. Samuelin kirjan 21:16:ssa ilmausta ha·Ra·fahʹ (etuliite ha on määräinen artikkeli) käytetään nähtävästi isän nimenä, joka edustaa koko tuota jättiläisten sukua.

Jossain varhaisessa vaiheessa refalaiset asuivat ilmeisesti Kuolleenmeren itäpuolella. Moabilaiset, jotka häätivät refalaiset, sanoivat heitä emiläisiksi (’pelottavat’). Ammonilaiset kutsuivat heitä samsummilaisiksi (mahd. juuresta, joka merkitsee ’aikoa, suunnitella’). (5Mo 2:10, 11, 19, 20.) Kun Elamin kuningas Kedorlaomer tuli länteen taistelemaan viittä kapinallista kuningasta vastaan lähellä Kuolluttamerta (ja vangitsi Lootin), hän kukisti refalaiset Asterot-Karnaimissa (1Mo 14:1, 5). Tämän mukaan refalaiset asuivat tuolloin Jordanin itäpuolella Basanissa. Vähän sen jälkeen Jumala sanoi antavansa Abrahamin jälkeläisille Luvatun maan, johon kuului refalaisten asuttama alue (1Mo 15:18–20).

Yli 400 vuotta myöhemmin, juuri ennen kuin Israel astui Kanaaniin, ”refalaisten maa” samastettiin edelleen Basaniin. Israelilaiset kukistivat siellä Basanin kuninkaan Ogin (5Mo 3:3, 11, 13; Jos 12:4; 13:12), joka yksin ”oli jäänyt refalaisista jäljelle”. Ei tiedetä varmasti, tarkoittaako tämä sitä, että hän oli refalaisten viimeinen kuningas vai että hän oli viimeinen refalainen tuolla alueella, sillä pian tämän jälkeen refalaisia tavattiin Jordanin länsipuolella.

Luvatussa maassa refalaiset aiheuttivat israelilaisille vaikeuksia, sillä jotkut heistä jäivät sitkeästi asumaan Efraimin vuoriston metsiin. Joosefin pojat pelkäsivät ajaa heitä pois. (Jos 17:14–18.) Kun Daavid taisteli filistealaisia vastaan, hän ja hänen palvelijansa löivät neljä miestä, jotka ”olivat syntyneet refalaisille Gatissa”. Yhden heistä kuvailtiin olevan ”poikkeuksellisen kookas mies, jolla oli kuudet sormet ja varpaat, yhteensä kaksikymmentäneljä”. Kuvaus heidän sotavarusteistaan osoittaa heidän kaikkien olleen erittäin suurikokoisia miehiä. Yksi heistä oli ”Lahmi, gatilaisen Goljatin veli”. (1Ai 20:4–8.) Tämä Goljat, jonka Daavid tappoi, oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen (2,9 m) (1Sa 17:4–7). 2. Samuelin kirjan 21:16–22:ssa lukee ”Goljatin” eikä ”Goljatin veljen” kuten 1. Aikakirjan 20:5:ssä, mikä voi ilmaista, että oli kaksi Goljatia. (Ks. GOLJAT.)

Heprealaista sanaa refa·ʼimʹ käytetään Raamatussa myös eräässä toisessa merkityksessä. Joskus se ei selvästikään tarkoita mitään erityistä kansaa vaan kuolleita. Jotkut tutkijat liittävät sanan juureen, jonka merkitys on ’hervota, hellittää’, ja päättelevät sen merkitsevän ’vajonneita, voimattomia’. Niissä kohdissa, joissa sillä on tällainen merkitys, Uuden maailman käännös kääntää sen ilmauksella ”elottomat”, ja monissa muissa käännöksissä käytetään esim. vastineita ”kuolleet” ja ”vainajat” (Job 26:5; Ps 88:10; San 2:18; 9:18; 21:16; Jes 14:9; 26:14, 19).