(’laajentaa [avartaa] kansa’).

Salomon ja hänen ammonilaisen vaimonsa Naeman poika. Hän nousi isänsä jälkeen 41-vuotiaana valtaistuimelle 997 eaa. ja hallitsi 17 vuotta. (1Ku 14:21; 1Ai 3:10; 2Ai 9:31.) Rehabeamilla oli erikoislaatuinen asema sikäli, että hän oli – ainakin hetken aikaa – yhtenäisen monarkian viimeinen kuningas ja sitten Juudan ja Benjaminin kahden heimon eteläisen valtakunnan ensimmäinen hallitsija, sillä vähän sen jälkeen kun hänet oli kruunattu Sikemissä koko Israelin kuninkaaksi, Daavidin ja Salomon yhtenäinen valtakunta jakautui. Kymmenen heimoa lakkasi tukemasta Rehabeamia ja teki Jerobeamista kuninkaansa niin kuin Jehova oli ennustanut profeetta Ahian kautta. (1Ku 11:29–31; 12:1; 2Ai 10:1.)

Tämä jako tapahtui sen jälkeen kun kansan lähetystö Jerobeam edustajanaan oli pyytänyt hartaasti Rehabeamia keventämään Salomon heidän päälleen sälyttämiä sortotoimia. Rehabeam otti asian harkittavakseen. Hän neuvotteli ensin vanhinten kanssa, jotka neuvoivat häntä kuuntelemaan kansan avunhuutoa ja keventämään sen kuormaa, koska siten hän osoittautuisi viisaaksi kuninkaaksi, jota kansa rakastaisi.  Mutta Rehabeam torjui halveksien tämän järkevän ehdotuksen ja kysyi neuvoa nuorilta miehiltä, joiden kanssa hän oli varttunut. He sanoivat kuninkaalle, että hänen pitäisi tehdä pikkusormensa paksummaksi kuin isänsä lantio, ts. lisätä kansan taakkaa ja kurittaa sitä ruoskien sijasta piikkiruoskilla. (1Ku 12:2–15; 2Ai 10:3–15; 13:6, 7.)

Tämä Rehabeamin omaksuma kopea, ylimielinen asenne vieraannutti tyystin kansan enemmistön hänestä. Daavidin huoneen tukijoiksi jäivät ainoastaan Juudan ja Benjaminin heimot, lisäksi molempien valtakuntien papit ja leeviläiset sekä jotkut kymmeneen heimoon kuuluvat yksilöt. (1Ku 12:16, 17; 2Ai 10:16, 17; 11:13, 14, 16.)

Kun kuningas Rehabeam ja pakkotyövelvollisten valvoja Adoram (Hadoram) tulivat myöhemmin näiden separatistien alueelle, Adoram kivitettiin kuoliaaksi, mutta kuningas onnistui pakenemaan, ja hän säilyi hengissä (1Ku 12:18; 2Ai 10:18). Rehabeam kokosi sitten Juudasta ja Benjaminista 180000 miehen armeijan ja päätti, että kymmenen heimoa alistettaisiin pakolla hänen alaisuuteensa. Profeetta Semajan välityksellä Jehova kuitenkin kielsi heitä taistelemasta veljiään vastaan, koska Jumala itse oli säätänyt valtakunnan jakautumisen. Vaikka näin vältettiinkin suoranainen sodankäynti taistelukentällä, vihollisuudet näiden kahden ryhmäkunnan välillä jatkuivat koko Rehabeamin elinajan. (1Ku 12:19–24; 15:6; 2Ai 10:19; 11:1–4.)

Jonkin aikaa Rehabeam noudatti Jehovan lakeja melko tarkasti, ja hallituskautensa alkupuolella hän rakensi ja linnoitti useita kaupunkeja ja varastoi joihinkin niistä ruokatarvikkeita (2Ai 11:5–12, 17). Mutta kun hänen kuninkuutensa oli lujittunut, hän kuitenkin hylkäsi Jehovan palvonnan ja johti Juudan iljettävään sukupuolipalvontaan, mikä johtui ehkä hänen äidinpuoleisen sukunsa ammonilaisvaikutuksesta (1Ku 14:22–24; 2Ai 12:1). Tämä puolestaan herätti Jehovan suuttumuksen, ja hän ilmaisi sen nostattamalla Rehabeamia vastaan Egyptin kuninkaan Sisakin, joka liittolaisineen vyöryi maahan ja valloitti monia Juudan kaupunkeja Rehabeamin viidentenä hallitusvuonna. Elleivät Rehabeam ja hänen ruhtinaansa olisi katuvaisina nöyrtyneet, ei edes Jerusalem olisi säästynyt. Sisak vei silti sotasaaliinaan temppelin ja kuninkaan talon aarteet, Salomon tekemät kultakilvet mukaan lukien. Rehabeam korvasi sittemmin nuo kilvet kuparikilvillä. (1Ku 14:25–28; 2Ai 12:2–12.)

Rehabeam otti elinaikanaan 18 vaimoa; heidän joukossaan olivat Daavidin pojantytär Mahalat ja Daavidin pojan Absalomin tyttärentytär Maaka. Maaka oli hänen suosikkivaimonsa ja Abian (Abiamin) äiti; Abia oli yksi hänen 28 pojastaan ja ilmeinen kruununperijä. Rehabeamin perheeseen kuului lisäksi 60 sivuvaimoa ja 60 tytärtä. (2Ai 11:18–22.)

Rehabeam jakoi 58-vuotiaana, vähän ennen kuolemaansa ja Abian nousua valtaistuimelle 980 eaa., paljon lahjoja muille pojilleen otaksuttavasti estääkseen heitä hänen kuolemansa jälkeen kapinoimasta Abiaa vastaan (1Ku 14:31; 2Ai 11:23; 12:16). Kaiken kaikkiaan Rehabeamin elämä voidaan hyvin tiivistää seuraavaan huomautukseen: ”Rehabeam teki sitä, mikä oli pahaa, sillä hän ei ollut vakiinnuttanut sydäntään etsimään Jehovaa.” (2Ai 12:14.)