Reisi on lonkasta polveen ulottuva jalan osa. Vastaava heprealainen sana (ja·rekhʹ) voi tarkoittaa myös jonkin sivua, esim. tabernaakkelin tai alttarin sivua (2Mo 40:24; 2Ku 16:14).

Ilmestyksen 19:11–21:ssä Kristuksen Jeesuksen kuvataan ratsastavan valkoisella sotaratsulla taisteluun ”petoa” ja maan kuninkaita ja heidän armeijoitaan vastaan. Hänen arvonimensä ”kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra” on selvästi kirjoitettuna hänen päällysvaippaansa reiden kohdalle, missä pidetään tavallisesti miekkaa, vallan symbolia.

Israelin pappien alushousut ulottuivat lanteilta aina reisiin asti, ts. siihen, mihin reidet päättyvät, joten heidän alastomuutensa oli hyvin verhottu heidän palvellessaan pyhäkössä ja Jehovan  alttarilla. Muutoin he olisivat kuolleet. (2Mo 28:42, 43.)

Kun joku vannoi valan, hänellä oli joskus tapana panna kätensä sen henkilön reiden alle, jolle vala vannottiin (1Mo 24:2–4, 9; 47:29–31; tämän tavan merkityksestä kerrotaan artikkelissa ASENNOT JA ELEET: Vannominen). Reiden läimäyttäminen ilmaisi murhetta, surua tai katumusta (Jer 31:19; Hes 21:12).

Papiston virkaanasetuksen yhteydessä ”virkaanasetuspässin” oikea reisi (hepr. šōq) kuului ”heilutusuhriin” (3Mo 8:22, 25–27). Joidenkin uhrien oikean takajalan reisi, ilmeisesti sen paras yläosa, annettiin myös pyhänä osuutena virantoimituksessa olevalle papille (3Mo 7:32–34; 10:12, 14, 15). Papeille kuuluvaan osuuteen sisältyi lisäksi ”lapa” (kirjm. ’käsivarsi’), kuten 4. Mooseksen kirjan 6:19:ssä ja 5. Mooseksen kirjan 18:3:ssa osoitetaan.