Tarttuva ihosairaus, jolle ovat tunnusomaisia rengasmaiset läiskät. Uuden maailman käännöksessä 3. Mooseksen kirjan 21:20:ssä ja 22:22:ssa esiintyvä sana on käännetty heprean sanasta jal·leʹfet. Sienten aiheuttamaa silsaa tavataan eläimillä ja ihmisillä. Ihmisillä silsaa voi esiintyä paitsi karvoituksen peittämissä ruumiinosissa, varsinkin lasten päänahassa ja aikuisten parrassa, myös kehon karvattomilla alueilla. Jälkimmäisessä tyypissä muodostuu pyöreä, punoittava läiskä, jonka reunoilla on tavallisesti pienen pieniä rakkuloita. Kun läiskä suurenee, sen keskusta rauhoittuu, jolloin sairas alue saa tavanomaisen rengasmaisen muotonsa.

Vaikka sanan jal·leʹfet vastineena on käytetty muitakin ihotautien nimityksiä, juutalainen perimätieto  yhdistää sen ns. egyptiläiseen herpekseen tai jäkälätautiin. Kreikkalaisen Septuagintan kääntäjät käyttivät sanan jal·leʹfet vastineena sanaa lei·khēnʹ, joka voi tarkoittaa silsaa. Heprean kielen tutkijat L. Koehler ja W. Baumgartner ehdottavat vastineeksi ”silsaa, herpestä” (Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 383).

Pappissukuun kuuluva mies, jolla oli rengaspälvisilsa, ei ollut kelvollinen uhraamaan Jehovalle (3Mo 21:20, 21). Tätä tautia sairastavia eläimiä ei saanut esittää teurasuhreina Jumalalle (3Mo 22:22).