Vaatteiden repäiseminen oli tavallinen surun ilmaus juutalaisten ja muiden itämaalaisten keskuudessa, etenkin silloin kun saatiin kuulla jonkun lähisukulaisen kuolemasta. Monesti tämä repäiseminen merkitsi vaatteen etumuksen halkaisemista vain sen verran, että rinta tuli näkyviin, eikä välttämättä vaatteen repimistä kokonaan niin että siitä olisi tullut käyttökelvoton.

Raamatussa tämä tapa mainitaan ensimmäisen kerran kerrottaessa Jaakobin vanhimmasta pojasta Ruubenista. Kun hän palasi vesikuopalle eikä löytänytkään sieltä Joosefia, hän repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Poika on poissa! Ja minä – minne minä joudunkaan?” Esikoisena Ruuben oli erityisesti vastuussa nuoremmasta veljestään. Kun hänen isänsä Jaakob sai kuulla poikansa oletetusta kuolemasta, hänkin repäisi päällysvaippansa ja pani säkkikankaan päälleen surun merkiksi. (1Mo 37:29, 30, 34.) Egyptissä Joosefin velipuolet ilmaisivat murheensa repäisemällä vaatteensa, kun näytti siltä, että Benjamin oli varas (1Mo 44:13).

Kun Jehova tuhosi Aaronin kaksi vanhinta poikaa, Nadabin ja Abihun, näiden jumalattoman toiminnan tähden, Mooses sitä vastoin neuvoi heidän isäänsä Aaronia ja tämän kahta eloonjäänyttä poikaa: ”Älkää antako päänne hiusten jäädä hoitamattomiksi ettekä saa repiä vaatteitanne, jottette kuolisi.” (3Mo 10:6.) Muulloin Aaronin suvun alipappien sallittiin kyllä ilmaista tällä tavalla murheensa lähisukulaisten kuollessa, mutta ylimmäinen pappi ei saanut antaa hiustensa jäädä hoitamattomiksi eikä repäistä vaatteitaan (3Mo 21:1–4, 10, 11).

Tällaisista murheen ilmauksista on monia muitakin esimerkkejä: Job, joka repäisi hihattoman vaatteensa saadessaan tiedon lastensa kuolemasta (Job 1:20); Jobin kolme ns. ystävää, jotka ilmaisivat murheensa itkemällä, repäisemällä vaatteensa ja heittämällä tomua ilmaan nähdessään hänet sairauden runtelemana ensi kerran (Job 2:12); Joosua Ain luona kärsityn tappion jälkeen (Jos 7:6); nuori mies, joka ilmoitti kuningas Saulin kuolemasta (2Sa 1:2); Daavid saadessaan perättömän ilmoituksen, jonka mukaan Absalom oli murhannut kaikki hänen toiset poikansa (2Sa 13:30, 31); kuningas Hiskia ja hänen palvelijansa, jotka repäisivät vaatteensa kuullessaan assyrialaisen rabsaken sanat Jehovaa ja Jerusalemia vastaan (Jes 37:1; 36:22). Myös kuningatar Atalja ”repäisi – – vaatteensa ja alkoi huutaa: ’Salaliitto! Salaliitto!’”, kun hän tajusi, että hän menettäisi anastamansa vallan lopullisesti (2Ku 11:14).

Kuningas Jojakimin ja hänen ruhtinaittensa sydämen paatuneisuus ja tunnottomuus havaitaan Juudan valtakunnan historian viime vaiheessa siitä, etteivät he tunteneet kauhua eivätkä ’repäisseet vaatteitaan’, kun heille oli luettu Jehovan tuomioista varoittava Jeremian profetia (Jer 36:24).

Kun Jehova sanoi profeetta Joelin välityksellä Juudan kansalle: ”Repäiskää rikki sydämenne älkääkä vaatteitanne, ja palatkaa Jehovan, Jumalanne, luo” (Jl 2:13), hän osoitti kuitenkin, että tällainen murheen ulkonainen ilmaiseminen saattaisi olla ulkokultaista tai vähintäänkin vilpillistä ja että se olisi arvotonta, ellei ihmisen murhe ollut aitoa.

Myöhemmin ylimmäinen pappi Kaifas teeskenteli suurta närkästystä ja kauhistuneisuutta repäisemällä vaatteensa, kun Jeesus myönsi olevansa Jumalan Poika (Mt 26:65). Sitä vastoin Paavali ja Barnabas, Jeesuksen kristityt seuraajat, ilmaisivat aidon tyrmistyksensä ja hätänsä repäisemällä päällysvaippansa, kun he havaitsivat, että Lystran asukkaat aikoivat palvoa heitä jumalina (Ap 14:8–18).

Laki vaati spitaalista pitämään yllään revittyä vaatetta (3Mo 13:45) ehkä siksi, että heprealaiset yhdistivät spitaalin kuolemaan, mikä käy ilmi esimerkiksi siitä, että Mirjamin sanottiin olevan ”kuin kuollut”, sen jälkeen kun häntä oli lyöty tällä kauhealla taudilla (4Mo 12:12). Spitaalisen oli näin ollen käytettävä selvästi erottuvaa vaatepartta ja surtava itseään, koska hänestä oli elossa ollessaan tullut ”kuin kuollut”.

Vertauskuvallista käyttöä. Vaatteita revittiin myös vertauskuvallisista syistä. Esimerkiksi profeetta Ahia repäisi yllään olleen vaatteen 12 kappaleeksi ja käski Jerobeamin ottaa niistä 10, millä kuvattiin Salomon valtakunnan  jakautumista (1Ku 11:29–39). Samoin Samuel havainnollisti sitä, että Jehova oli hylännyt Saulin huoneen, viittaamalla hihattomaan vaatteeseensa, joka oli repeytynyt, kun Saul oli tarttunut siihen (1Sa 15:26–28).