ROOMA kuvattiin Raamatun profetiassa pedoksi, joka oli ”pelottava ja hirvittävä ja tavattoman voimakas”, rautahampainen (Da 7:7). Jehova salli juuri tämän imperiumin hävittää Jerusalemin vuonna 70.

Rooma suvaitsi lähes kaikenlaista uskonnonharjoitusta, kunhan tuon uskonnon kannattajat osallistuivat myös keisarin palvontaan. Tämän keisarinpalvonnan katsottiin yhdistävän imperiumia huomattavalla tavalla. Sen vuoksi kaikkia, jotka kieltäytyivät osallistumasta siihen, pidettiin valtion vihollisina. Kristityt eivät yhtyneet tähän palvontaan. Vaikka kristityt olivatkin rehellisiä kansalaisia, heitä siis usein vainottiin ankarasti. Tällaiseen vainoamiseen yllyttivät mm. keisarit Nero, Domitianus, Marcus Aurelius ja Diocletianus. Pontius Pilatus, Juudean roomalainen käskynhaltija, jopa antoi juutalaisten uskonnollisten johtajien painostamana käskyn Jeesuksen Kristuksen teloituksesta poliittiset hyötynäkökohdat mielessään.