Ruoan valmistamista keittämällä, paistamalla tai leipomalla pidettiin heprealaistalouksissa yleensä naisten tehtävänä, mutta joissakin tilanteissa myös miehet tekivät ruokaa (1Mo 18:6–8; 27:3–9, 14, 30, 31; 1Sa 8:13; 2Sa 13:8). Asuessaan teltoissa heprealaiset luultavasti valmistivat ruokansa pääasiassa ulkosalla. Asetuttuaan asumaan kivitaloihin Kanaaniin he valmistivat ruokaa myös sisällä, varsinkin kolealla säällä (Tu 6:19; 2Sa 13:7–11). Suurin osa ruoanvalmistuksesta tapahtui illallista varten, joka oli päivän pääateria (Lu 14:12; Il 3:20). Mooseksen laissa määrättynä sapattipäivänä ei voitu laittaa ruokaa, sillä laki kielsi jopa tulen sytyttämisen (2Mo 35:3).

Heprealaiset käyttivät ruoanvalmistuksessaan erilaisia astioita ja välineitä. Käsimyllyä käyttivät huonekunnan naiset (5Mo 24:6; Mt 24:41; ks. MYLLY). Mausteita ja pieniä viljamääriä varten riittivät huhmar ja petkele (4Mo 11:8;  ks. HUHMAR). Leipätaikina vaivattiin taikinakaukalossa (2Mo 12:34) ja paistettiin liedellä tai uunissa (2Mo 8:3; 1Ai 9:31).

Haarukoita käytettiin tabernaakkelissa ja myöhemmin myös temppelissä (2Mo 27:3; 2Ai 4:16). Pappien sanotaan käyttäneen kolmipiikkistä haarukkaa (1Sa 2:12–14). Yksityistalouksien ruoanlaittajat ovat saattaneet käyttää samanlaista haarukkaa ottaessaan lihaa padasta. Lihan leikkaamiseen ruoanlaittoa varten oli erilaisia veitsiä. Raamatussa ei ole viittausta siihen, että veistä ja haarukkaa olisi käytetty syötäessä.

Ruoanlaittoon tarkoitetut astiat olivat yleensä saviastioita, mutta jotkin niistä olivat kuparia, varsinkin pyhäkön yhteydessä mainitut (3Mo 6:28). Kotitalouksien keittoastioita olivat mm. padat, joiden koko vaihteli melkoisesti. Egyptiläisissä hautamaalauksissa on kuvattu pronssipatoja, joissa on jalat, ja erämaassa valittaneilla israelilaisilla saattoi olla mielessään sellaiset astiat, kun he sanoivat ’istuneensa lihapatojen ääressä’ Egyptissä (2Mo 16:3). Tässä raamatunkohdassa vastineella ”padat” käännetty heprealainen sana tarkoittaa yleensä laajasuista astiaa, jota saatettiin käyttää pesemiseen (Ps 60:8) tai ruoanlaittoon (2Ku 4:38–41; Hes 24:3–5). Niiden koko vaihteli keskikokoisesta padasta, jonka halkaisija oli n. 30 cm, hyvin suuriin patoihin. Tämän jokseenkin matalan patatyypin vanhimmissa löydöksissä ei ole kahvoja, mutta Israelin jakautuneen valtakunnan aikaan otettiin käyttöön kaksikahvainen malli.

On löydetty myös kapeasuisia keittopatoja, joissa on yksi tai kaksi kahvaa. Ne olivat muodoltaan enemmän tai vähemmän pallomaisia, ja niiden halkaisija oli n. 10–35 cm.

Israelilaisilla oli myös keitinrasvapatoja ja syviä pannuja sekä paistolevyjä. Viljauhrit valmistettiin usein niissä. (3Mo 2:5, 7; 7:9; 1Ai 23:29.) Geseristä on löydetty joitakin keraamisia paistolevyjä. Niissä oli pieniä syvennyksiä samaan tapaan kuin nykyajan vohveliraudassa. Myös rautaisia paistolevyjä käytettiin (Hes 4:1–3).

Toisinaan keittopatoja käytetään Raamatussa kuvaannollisessa merkityksessä. Jerusalemia, jonka oli määrä tuhoutua 607 eaa., verrattiin pataan ja sen asukkaita padassa olevaan lihaan (Hes 11:1–12; 24:6–14). (Ks. ASTIAT.)