(’Katso, poika!’)

1. Jaakobin 12 pojasta ensimmäinen. Ruubenin äiti oli Jaakobin vähemmän rakastama vaimo Lea, joka antoi pojalleen nimeksi Ruuben omien sanojensa mukaan ”siksi, että Jehova on katsonut kurjuuttani, niin että nyt mieheni alkaa rakastaa minua”. (1Mo 29:30–32; 35:23; 46:8; 2Mo 1:1, 2; 1Ai 2:1.) Jehova osoitti jatkuvasti hyvyyttä Ruubenin äitiä kohtaan, minkä vuoksi Ruuben ja tämän viisi täysveljeä (Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon) muodostivat puolet Israelin alkuperäisistä heimojen päämiehistä; loput kuusi (Joosef, Benjamin, Dan, Naftali, Gad ja Asser) olivat Ruubenin velipuolia (1Mo 35:23–26).

Ruuben ilmaisi hyviä ominaisuuksia, kun hän suostutteli yhdeksän veljeään heittämään Joosefin kuivaan kaivoon sen sijaan, että he olisivat tappaneet hänet; Ruuben aikoi näet palata salaa päästämään Joosefin pois kaivosta (1Mo 37:18–30). Kun nuo samat veljekset runsaat 20 vuotta myöhemmin päättelivät joutuneensa Egyptissä syytteeseen vakoilusta siksi, että he olivat kohdelleet Joosefia huonosti, Ruuben muistutti muita siitä, ettei hän ollut osallistunut heidän juoneensa Joosefin surmaamiseksi (1Mo 42:9–14, 21, 22). Kun Jaakob sitten kieltäytyi päästämästä Benjaminia veljesten mukaan näiden lähtiessä toiselle matkalleen Egyptiin, juuri Ruuben tarjosi takeeksi kahta omaa poikaansa: ”Saat surmata minun kaksi poikaani, ellen tuo häntä [Benjaminia] sinulle takaisin.” (1Mo 42:37.)

Jaakobin esikoispoikana Ruubenilla oli luonnollisesti perheen esikoispojan oikeudet. Näin ollen hänellä oli oikeus saada kaksi osaa siitä omaisuudesta, jonka hänen isänsä Jaakob jättäisi jälkeensä. Kun Jaakob juuri ennen kuolemaansa siunasi poikansa, heräsi kysymys, saisiko Ruuben nuo esikoisoikeudet. Patriarkka Jaakob oli perheen päänä toiminut myös Jehovan pappina koko perheensä puolesta ja uhrannut uhreja perheen alttarilla, johtanut rukousta ja antanut uskonnollista opetusta. Isänä hän oli myös ohjannut koko perhettään ja kaikkia sen palvelijoita sekä toiminut kaiken sen karjan ja omaisuuden haltijana. Siirtyisivätkö nämä velvollisuudet Ruubenille?

Jaakob puhui ensimmäiseksi Ruubenille: ”Ruuben, sinä olet esikoiseni, voimani ja suvunjatkamiskykyni ensi osoitus, ensi sijalla arvossa ja ensi sijalla voimakkuudessa. Koska otat hillittömiä vapauksia kuin vedet, älä ole sinä ensi sijalla, sillä olet noussut isäsi vuoteeseen. Silloin sinä häpäisit leposijani. Hän nousi siihen!” (1Mo 49:3, 4.)

Jaakob palautti mieleen erään kielteisen asian, joka vaikutti Ruubenin tuleviin etuihin. Ruuben oli häpäissyt isänsä. Hän oli syyllistynyt sukurutsaiseen moraalittomuuteen isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa, joka oli Jaakobin rakkaan Raakel-vaimon palvelijatar. Tämä tapahtui pian sen jälkeen kun Raakel oli kuollut synnytettyään Benjaminin. Raamatussa ei kerrota, häpäisikö esikoispoika Ruuben Bilha-palvelijattaren estääkseen tätä saamasta Raakelin paikkaa Jaakobin sydämessä, jolloin hänestä olisi tullut suositumpi kuin Ruubenin äidistä Leasta, vai toimiko Ruuben silkasta intohimosta Bilhaa kohtaan. Raamatussa sanotaan ainoastaan: ”Ja tapahtui Israelin asuessa siinä maassa, että Ruuben meni ja makasi isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa, ja Israel sai kuulla siitä.” (1Mo 35:22.) Kreikkalaisessa Septuagintassa lisätään: ”Ja se näytti pahalta hänen silmissään.” (1Mo 35:21, LXX, Thomson.)

Ruubenia ei tämän vuoksi hylätty eikä ajettu tiehensä. Vasta vuosia myöhemmin, kun Jaakob siunasi poikansa, hän sanoi Ruubenille Jumalan henkeyttämänä: ”Älä ole sinä ensi sijalla.” Näin ollen Ruubenilta otettiin pois edut, jotka hänelle esikoispoikana olisivat muuten kuuluneet. Tämä  johtui siitä, että hän ’otti hillittömiä vapauksia kuin vedet’. Joko hän osoittautui epävakaaksi kuin vedet tai sitten hillittömäksi ja villiksi kuin vedet, jotka puhkaisevat padon tai syöksyvät pitkin purolaaksoa. Ruubenin olisi pitänyt hillitä itsensä. Hänen olisi pitänyt osoittaa pojan kunnioitusta isänsä arvokkuutta ja isänsä sivuvaimon Bilhan kahden pojan kunniaa kohtaan.

2. Nimi Ruuben edustaa myös Ruubenin jälkeläisten muodostamaa heimoa ja heidän perimäänsä maa-aluetta. Ruubenin heimo polveutui hänen neljästä pojastaan, Hanokista, Pallusta, Hesronista ja Karmista, jotka olivat ruubenilaisten kantaisiä (1Mo 46:8, 9; 2Mo 6:14; 1Ai 5:3).

Vuosi Egyptistä lähdön jälkeen valittiin Sedeurin poika Elisur edustamaan johtomiehenä koko Ruubenin heimoa (4Mo 1:1, 4, 5; 10:18). Ruubenin heimo oli kaiken aikaa Israelin 12 heimon vähäväkisimpiä. Erämaavaelluksen toisena vuonna suoritetussa väestönlaskennassa sotapalveluskelpoisia ruubenilaisia oli kaksikymmenvuotiaista alkaen 46500. Noin 39 vuotta myöhemmin väkeä oli hieman vähemmän, 43730. (4Mo 1:2, 3, 20, 21; 26:5–7.)

Israelin leirissä ruubenilaiset sijoittuivat Simeonin ja Gadin jälkeläisten väliin tabernaakkelin eteläpuolelle. Marssittaessa tämä Ruubenin johtama kolmenheimonosasto kulki Juudan, Isaskarin ja Sebulonin muodostaman kolmenheimonosaston jäljessä. (4Mo 2:10–16; 10:14–20.) Tässä järjestyksessä nuo heimot esittivät myös uhrilahjansa tabernaakkelin vihkiäisissä (4Mo 7:1, 2, 10–47).

Kun leeviläinen Korah kapinoi Moosesta vastaan, kolme ruubenilaista – Peletin poika On sekä Eliabin pojat Datan ja Abiram – liittyivät kapinaan ja syyttivät Moosesta siitä, että tämä ’yritti esiintyä heidän ruhtinaanaan’ ja ettei hän ollut vienyt heitä ”maitoa ja hunajaa vuotavaan maahan”. Ilmeisesti Datanin ja Abiramin veli Nemuel ei osallistunut kapinointiin. (4Mo 16:1, 12–14; 26:8, 9.) Jehova osoitti, että tuo kapina ilmaisi todellisuudessa epäkunnioitusta häntä kohtaan; hän pani maan avautumaan ja nielaisemaan nuo kapinoitsijat ja heidän perheensä sekä kaiken heidän omaisuutensa (4Mo 16:23–33; 5Mo 11:6). (Ks. ABIRAM nro 1.)

Alue. Vähän ennen kuin Israel meni Luvattuun maahan Ruubenin ja Gadin heimot pyysivät, että niille annettaisiin aluetta Jordanin itäpuolelta. Tuo maa oli saatu kukistamalla kaksi kuningasta, Sihon ja Og. Maa oli noiden heimojen mielestä ihanteellista niille, koska niillä oli paljon katraita ja karjalaumoja. Mooses myöntyi niiden (ja Manassen puolen heimon) pyyntöön sillä ehdolla, että myös noiden heimojen taistelujoukot ylittäisivät Jordanin ja auttaisivat muita heimoja Kanaanin valloituksessa, ja nuo kaksi ja puoli heimoa suostuivat tähän ehtoon mielellään. (4Mo 32:1–38; Jos 1:12–18; 4:12, 13; 12:6; 13:8–10.)

Ruubenin perintömaa määrättiin siis jo ennen kuin israelilaiset ylittivät Jordanin, kun Mooses itse antoi tuolle heimolle Sihonin valloitetun valtakunnan eteläosan. Se ulottui Arnonin purolaaksosta, luonnollisesta rajasta, joka erotti tuon alueen sen eteläpuolella olevasta Moabista, aivan Kuolleenmeren pohjoispuolelle; Ruubenista pohjoiseen oleva maa annettiin gadilaisille. (4Mo 34:13–15; 5Mo 3:12, 16; 29:8; Jos 13:15–23; 18:7.) Ruubenin itärajan muodosti ammonilaisten alue, ja sen länsirajana olivat Kuollutmeri ja Jordan (Jos 15:1, 6; 18:11, 17). Yksi kuudesta turvakaupungista, Beser, sijaitsi ruubenilaisten alueella. Se ja muita ruubenilaisten kaupunkeja erotettiin leeviläisten käyttöön. (5Mo 4:41–43; Jos 20:8; 21:7, 36; 1Ai 6:63, 78, 79.)

Mooses määräsi, että kun israelilaiset olivat päässeet keskelle Kanaanin maata, Ruubenin heimon sekä Gadin, Asserin, Sebulonin, Danin ja Naftalin heimojen edustajien oli oltava Ebalinvuorella lukemassa kirouksia, kun taas muiden heimojen edustajat olivat Garisiminvuorella julistamassa siunauksia (5Mo 27:11–13). Näiden järjestelyjen jälkeen Mooses siunasi Ruubenin ja muut heimot. Ruubenilaisille Mooses sanoi: ”Eläköön Ruuben älköönkä kuolko, älköötkä hänen miehensä harventuko.” (5Mo 33:1, 6.)

Kun Joosuan sotaretki Kanaaniin oli lopuillaan, hän kutsui kokoon Ruubenin, Gadin ja Manassen puolen heimon sotajoukot ja kiitettyään niitä siitä, että ne olivat pitäneet Moosekselle antamansa lupaukset, hän siunasi ne ja lähetti ne kotiinsa (Jos 22:1–8). Päästyään Jordanille nuo joukot pystyttivät länsirannalle valtavan alttarin, ja tämä teko, jonka muut heimot tulkitsivat aluksi väärin, johti lähes välirikkoon ja suoranaiseen sisällissotaan. Mutta kun selitettiin, ettei alttarilla ollut tarkoitus uhrata vaan se oli todistus uskollisuudesta molemmin puolin Jordania olevien heimojen välillä, alttarille annettiin todennäköisesti nimeksi ”Todistaja”, sillä kuten sanottiin: ”Se on välillämme todistajana siitä, että Jehova on tosi Jumala.” (Jos 22:9–34.)

Myöhemmät vaiheet. Kun Barak ja Debora vuosia myöhemmin lauloivat suuren voittolaulun,  he muistuttivat, että ruubenilaiset eivät olleet liittyneet heidän kanssaan taisteluun Siseraa vastaan. Tämän vuoksi ”Ruubenin osastoissa oli suuri sydänten tutkinta”. (Tu 5:15, 16.) Saulin päivinä ruubenilaiset liittyivät naapureihinsa ja saivat suuren voiton hagrilaisista ja näiden liittolaisista, ”sillä he huusivat sodassa avukseen Jumalaa, ja hän kuuli heidän rukouksensa, koska he luottivat häneen” (1Ai 5:10, 18–22). Sen jälkeen ruubenilaiset olivat mukana miehittämässä hagrilaisten maata ilmeisesti siihen saakka, kun Assyria alisti Israelin 700-luvulla eaa., jolloin ruubenilaiset vietiin ensimmäisten joukossa pakkosiirtolaisuuteen (1Ai 5:6, 22b, 26). Yksittäisiä ruubenilaisia ja koko Ruubenin heimo mainitaan Daavidin historian yhteydessä, sekä ennen hänen kuninkaaksi tuloaan että sen jälkeen (1Ai 11:26, 42; 12:37, 38; 26:32; 27:16).

Profetioissa. Vertauskuvallisessa Hesekielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa Ruuben mainitaan merkittävällä paikalla muiden heimojen ohella. Esimerkiksi Hesekiel näki näyssä heimojen keskellä ”annin”, maa-alueen, jossa oli Jehovan temppeli, kaupunki nimeltään Jehova-Samma, joka merkitsee ’Jehova itse on siellä’, sekä alue, joka kuului papeille, leeviläisille ja johtomiehelle. Heti tämän maakaistaleen vieressä pohjoisessa oli Juuda ja Juudan pohjoispuolella Ruuben. (Hes 48:6–22, 35.) Lisäksi pyhän kaupungin, Jehova-Samman, pohjoissivulla oleva Ruuben-niminen portti oli Juuda-nimisen portin vieressä (Hes 48:31). Myös hengellisen Israelin 12 heimon sinetöimistä koskevassa Johanneksen näyssä Ruuben mainitaan toisena, Juudan heimon jälkeen (Il 7:4, 5).