Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Saalis

Saalis

Ryöstösaalis, jonka sodan voittajat ottivat kukistetulta viholliselta sotasaaliikseen tai, harvemmin, jonka rosvot tai ryöstäjät anastivat itselleen (Lu 11:21, 22). Vaikka israelilaiset ottivat voittojensa yhteydessä sotasaalista, sen saaminen ei ollut heidän taistelujensa vaikuttimena, vaan saalis oli osa siitä palkasta, jonka he saivat Jehovalta siksi, että he toteuttivat hänen tahtonsa ja toimivat hänen tuomioittensa täytäntöönpanijoina.

Kun Abraham oli pelastanut Lootin Kedorlaomerin joukkojen käsistä, hän kieltäytyi ottamasta Sodoman kuninkaalta mitään saalista itselleen, ettei kukaan voisi sanoa, että Sodoman kuningas – eikä Jehova – oli tehnyt Abrahamin rikkaaksi (1Mo 14:1–24; Hpr 7:4).

Saaliin jakaminen. Kun midianilaisille kostettiin se, että he olivat johdattaneet monet israelilaiset syntiin ja näin aiheuttaneet heidän tuhoutumisensa (4Mo 25), saatiin paljon saalista. Se jaettiin siten, että 12000 taistelijaa sai puolet ja kotiin jääneet toisen puolen. Sitten joka 500. osa taistelijoille kuuluneesta osuudesta meni papeille ja joka 50. osa toisesta puoliskosta leeviläisille. Sotilaat antoivat vapaaehtoisesti paljon saaliskultaa, etenkin korutavaraa ja koristeita, pyhäkköön arvostuksen osoitukseksi Jehovan suojeluksesta taistelussa, jossa he eivät olleet menettäneet ainoatakaan miestä. (4Mo 31:3–5, 21–54.)

Saalista ei ehkä jaettu täsmälleen tällä tavalla sen jälkeen, mutta vaikuttaa siltä, että saaliinjakoon vakiintui jonkinlainen yleisperuste (1Sa 30:16–20, 22–25; Ps 68:12). Myöhemmin kuningasaikana osa sotasaaliista asetettiin erilleen kuningasta tai pyhäkköä varten (2Sa 8:7, 8, 11, 12; 2Ku 14:14; 1Ai 18:7, 11).

Kanaania valloitettaessa. Seitsemän kanaanilaiskansakunnan kaupungit oli määrä vihkiä tuhon omiksi; kaikki asukkaat piti surmata; ainoastaan karjaa ja tavaroita oli lupa ottaa (5Mo 20:16–18; 7:1, 2; Jos 11:14). Poikkeuksena oli Jeriko, Kanaanin valloituksen ensi hedelmä; vain metallit säästettiin ja lahjoitettiin pyhäkköön (Jos 6:21, 24). Rahabin uskon vuoksi hänen huonekuntansa jätettiin eloon (Jos 6:25). Jos muille kansakunnille kuuluvia kaupunkeja täytyi vallata sotatoimin, niiden neitsyet ja lapset säästettiin (5Mo 20:10–15). Kaikki saaliiksi otetut tavarat tai muut tarvikkeet piti puhdistaa: jos ne olivat kangasta, nahkaa tai puuta, ne piti pestä, ja jos ne olivat metallia, ne piti käsitellä tulella (4Mo 31:20–23).

Luopiokaupungit. Luopumukseen kääntyneet israelilaiskaupungit oli tuhottava täysin kaikkine asukkaineen, saalis oli poltettava torilla ja kaupunki jätettävä ”rauniokasaksi ajan hämärään asti” (5Mo 13:12–17).

Kristus ryöstää Saatanan talon. Maan päällä ollessaan Jeesus Kristus ’ryösti’ Saatanan talon vapauttamalla demonien orjuudessa olevia ja poistamalla demonien heille aiheuttamia kärsimyksiä (Mt 12:22–29). Lisäksi ”kun hän nousi korkeuteen, hän vei pois vankeja; hän antoi lahjoja ihmisinä”. Hän siirsi heidät pois Saatanan valvonnasta, jotta he saattoivat palvella lahjoina hänen seurakuntansa rakennukseksi. (Ef 4:8, 11, 12.)

Väärään uskontoon kuuluvia saalistajia. Kristus julisti kirjanoppineiden ja fariseusten olevan ryöstäjien tavoin ”täynnä ryöstöä”: he olivat ilmeisesti hankkineet ryöstösaaliinsa kiristämällä leskiä ja muita puolustuskyvyttömiä uhreja. Lisäksi he pitivät ihmisiä uskonnollisessa orjuudessa ottamalla pois ”tiedon avaimen”. (Mt 23:25; Lu 11:52.) Juutalaisten uskonnolliset johtajat olivat sekaantuneet merkittävällä tavalla myös kristittyjen omaisuuden ryöstämiseen (Hpr 10:34).