Heprealainen sana ʼi (mon. ʼi·jimʹ) ei tarkoita ainoastaan joka puolelta veden ympäröimää, mannerta pienempää maa-aluetta (Jes 11: 11; 24:15), vaan se merkitsee myös kuivaa maata (Jes 42:15) ja rannikkomaata (-maita) (Jes 20:6; 23:2, 6; Jer 2:10). Sanaa ʼi käytetään kuvaannollisesti saarien ja rannikkomaiden asukkaista (1Mo 10:5, Rbi8, alav.; Jes 49:1, Rbi8, alav.; 59:18, Rbi8, alav.). Joskus ”saaret” edustavat hyvin kaukaisia paikkoja ja niiden asukkaita (Jes 41:5; 66:19; Hes 39:6; ks. MAGOG nro 2). Mikään ei siis ole liian kaukana tai syrjässä – kuten merensaaret – jotta se voisi säästyä Suurta Babylonia kohtaavan kuvaannollisen maanjäristyksen vaikutuksilta (Il 16:18–21; vrt. Il 6:12–14). Jehovan kannalta katsottuna kaikki saaretkin ovat kuin ”hienoa tomua” (Jes 40:15).

Raamatussa erikseen nimeltä mainittuja saaria ovat mm. Kypros (Ap 13:4–6), Kos, Rodos (Ap 21:1), Kreeta (Ap 27:7), Kauda (Ap 27:16), Malta (Ap 28:1) ja Patmos (Il 1:9).