(’vastustaja’).

Sana sa·tanʹ esiintyy Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa useasti ilman määräistä artikkelia. Sitä on käytetty tällä tavoin ensimmäisen kerran enkelistä, joka seisoi tiellä vastustamassa Bileamia tämän ollessa matkalla kiroamaan israelilaiset (4Mo 22:22, 32). Muissa tapauksissa sitä käytetään ihmisistä, jotka vastustavat toisia ihmisiä (1Sa 29:4; 2Sa 19:21, 22; 1Ku 5:4; 11:14, 23, 25). Mutta kun siihen liitetään määräinen artikkeli ha, sillä tarkoitetaan Saatana Panettelijaa, Jumalan Päävastustajaa (Job 1:6, Rbi8, alav.; 2:1–7; Sak 3:1, 2). Kreikkalaisissa kirjoituksissa sana sa·ta·nasʹ tarkoittaa lähes aina Saatana Panettelijaa ja yleensä siihen liitetään määräinen artikkeli ho.

Alkuperä. Raamatussa osoitetaan, ettei Saatanana tunnetulla luomuksella ollut tuota nimeä aina, vaan tämä kuvaileva nimi annettiin hänelle sen vuoksi, että hän ryhtyi vastustamaan Jumalaa. Hänen aikaisempaa nimeään ei kerrota. Jumala on ainoa Luoja, ja ’hänen työnsä on täydellistä’, siihen ei kuulu mitään väärää eikä epävanhurskasta (5Mo 32:4). Näin ollen kun se, josta tuli Saatana, luotiin, hän oli täydellinen, vanhurskas Jumalan luomus. Hän on henkiluomus, sillä hän ilmaantui taivaassa Jumalan kasvojen eteen (Job, luvut 1, 2; Il 12:9). Jeesus Kristus sanoi hänestä: ”Hän oli tappaja alusta asti, eikä hän pysynyt lujana totuudessa, koska hänessä ei totuutta ole.” (Joh 8:44; 1Jo 3:8.) Jeesus osoittaa tässä, että Saatana oli aikoinaan totuudessa mutta hylkäsi sen. Hän oli tappaja ”alusta asti”, siitä ensimmäisestä tahallisesta teostaan asti, jonka hän teki kääntäessään Aadamin ja Eevan pois Jumalasta, sillä hän aiheutti siten Aadamin ja Eevan kuoleman, joka puolestaan toi synnin ja kuoleman heidän jälkeläisilleen (Ro 5:12). Ne ominaisuudet ja teot, jotka häneen kautta Raamatun yhdistetään, voidaan yhdistää vain persoonaan, ei abstraktiin pahan periaatteeseen. Juutalaiset sekä Jeesus ja hänen opetuslapsensa selvästikin tiesivät, että Saatana oli olemassa persoonana.

Tämä henkipersoona oli siis alun perin vanhurskas ja täydellinen, mutta kääntyi sitten syntiin ja turmelukseen. Jaakob kuvailee tähän johtanutta tapahtumasarjaa kirjoittaessaan: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin; kun synti on vuorostaan suoritettu, se tuottaa kuoleman.” (Ja 1:14, 15.) Saatanan menettely näyttää olleen jossain määrin rinnastettavissa Tyroksen kuninkaan toimintaan, jota kuvaillaan Hesekielin 28:11–19:ssä. (Ks. TÄYDELLISYYS: Ensimmäinen synnintekijä ja Tyroksen kuningas.)

Raamatussa tehdään siis selväksi, että nimenomaan Saatana puhui käärmeen välityksellä ja houkutteli siten Eevan rikkomaan Jumalan käskyn. Eeva puolestaan taivutteli Aadamin samaan kapinalliseen menettelyyn. (1Mo 3:1–7; 2Ko 11:3.) Koska Saatana käytti tällä tavoin käärmettä, Raamatussa annetaan Saatanalle nimi ”Käärme”, joka alkoi merkitä ’pettäjää’; hänestä tuli myös ”Kiusaaja” (Mt 4:3) ja valehtelija, ”valheen isä” (Joh 8:44; Il 12:9).

Suvereeniutta koskeva kiistakysymys herätetään. Kun Saatana puhutteli Eevaa  (käärmeen välityksellä), hän itse asiassa asetti kyseenalaiseksi Jehovan suvereeniuden oikeellisuuden ja vanhurskauden. Hän antoi ymmärtää, että Jumala kielsi naiselta epäoikeudenmukaisesti jotain; hän julisti myös, että Jumala valehteli sanoessaan, että nainen kuolisi, jos hän söisi kiellettyä hedelmää. Lisäksi Saatana uskotteli naiselle, että tästä tulisi vapaa ja riippumaton Jumalasta, Jumalan kaltainen. Näin tämä paha henkiluomus korotti itsensä Eevan silmissä Jumalan yläpuolelle, ja Saatanasta tuli hänen jumalansa, vaikka Eeva ei ilmeisesti tuolloin tiennytkään, kuka häntä todellisuudessa johti harhaan. Tällä tavoin Saatana sai miehen ja naisen johtonsa ja valvontansa alaisuuteen ja nousi kilpailevaksi jumalaksi, joka vastusti Jehovaa. (1Mo 3:1–7.)

Raamatussa annetaan välähdys taivaallisista tapahtumista ja paljastetaan, että Saatana tuli myöhemmin kilpailevana jumalana Jehovan luo taivaaseen ja esitti haasteen vasten Jehovan kasvoja väittämällä, että hän voisi kääntää Jumalan palvelijan Jobin – ja näin ollen jokaisen Jumalan palvelijan – pois Hänestä. Itse asiassa hän syytti Jumalaa siitä, että tämä oli väärin antanut Jobille kaiken, myös täyden suojeluksen, niin ettei hän, Saatana, voinut panna Jobia koetukselle eikä osoittaa Jobin sydämen todellista tilaa, joka oli hänen mukaansa paha. Hän antoi ymmärtää, että Job palveli Jumalaa pääasiassa itsekkäistä syistä. Saatana toi tämän väitteen selvästi ilmi, kun hän sanoi: ”Nahka nahasta, ja kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa sielunsa puolesta. Ojennapa vaihteeksi kätesi ja koske hänen luuhunsa ja hänen lihaansa asti, ja katso, eikö hän kiroa sinua vasten kasvojasi.” (Job 1:6–12; 2:1–7.) (Ks. SUVEREENIUS.)

Tässä erikoistapauksessa Jehova salli Saatanan aiheuttaa Jobille onnettomuutta, eikä Hän puuttunut tilanteeseen, kun Saatana pani sabalaiset ryöstelijät hyökkäämään ja aiheutti lammaskatraiden ja paimenten tuhoutumisen siksi, että taivaasta lankesi Jobin sanansaattajan mukaan ”Jumalan tuli” (sitä, oliko tämä salama vai jokin muu tuli, ei kerrota). Saatana sai aikaan myös kolmen kaldealaisjoukon hyökkäyksen sekä myrskytuulen. Näissä onnettomuuksissa kuolivat kaikki Jobin lapset ja hänen omaisuutensa tuhoutui. Lopuksi Saatana aiheutti Jobille itselleen inhottavan taudin. (Job 1:13–19; 2:7, 8.)

Tämä paljastaa henkiluomus Saatanan väkevyyden ja voiman sekä hänen ilkeän, murhanhimoisen asenteensa.

On kuitenkin tärkeää panna merkille, että Saatana tunnusti voimattomuutensa Jumalan nimenomaisen käskyn edessä, sillä hän ei asettanut kyseenalaiseksi Jumalan voimaa ja valtaa, kun Jumala kielsi häntä riistämästä Jobin henkeä (Job 2:6).

Jumalan vastustaminen jatkuu. Haastamalla Jumalan ja syyttämällä Jumalan palvelijoita nuhteettomuuden puutteesta Saatana toimi nimensä ”Panettelija” mukaisesti, jonka nimen hän ansaitsi paneteltuaan Jehova Jumalaa Eedenin puutarhassa.

Muita jumalattomia demoneja liittyy Saatanaan. Ennen Nooan ajan vedenpaisumusta myös jotkut muut Jumalan enkelit jättivät oikean asuinpaikkansa taivaassa sekä heille määrätyt asemansa siellä. He aineellistuivat ihmisiksi ja tulivat asumaan maan päälle, menivät naimisiin naisten kanssa ja saivat jälkeläisiä, joita sanottiin nefileiksi. (1Mo 6:1–4; 1Pi 3:19, 20; 2Pi 2:4; Ju 6; ks. JUMALAN POIKA [POJAT]; NEFILIT.) Luovuttuaan Jumalan palveluksesta nämä enkelit joutuivat Saatanan valvontaan. Siksi Saatanaa sanotaankin ”demonien hallitsijaksi”. Kerran kun Jeesus ajoi ulos demoneja eräästä miehestä, fariseukset väittivät hänen tehneen niin ”Beelsebubin, demonien hallitsijan”, avulla. Se, että he tarkoittivat sillä Saatanaa, käy ilmi Jeesuksen vastauksesta: ”Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, niin hän on jakautunut itseään vastaan.” (Mt 12:22–27.)

Apostoli Paavali yhdistää Saatanan ”taivaallisissa oleviin pahoihin henkivoimiin”, ja hän sanoo niiden olevan ”tämän pimeyden maailmanhallitsijoita” (Ef 6:11, 12). Koska Saatana on hallitseva voima maata välittömästi ympäröivässä näkymättömässä maailmassa, hän on ”ilman vallan hallitsija” (Ef 2:2). Ilmestyskirjassa hänen kerrotaan ’eksyttävän koko asuttua maata’ (Il 12:9). Apostoli Johannes sanoi, että ”koko maailma on paholaisen vallassa” (1Jo 5:19). Saatana on siis ”tämän maailman hallitsija” (Joh 12:31). Sen vuoksi Jaakob kirjoitti, että ”ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa” (Ja 4:4).

Saatanan taistelu ”Siemenen” tuhoamiseksi. Saatana yritti jo varhaisessa vaiheessa estää luvatun ”siemenen” tulon Abrahamin kautta (1Mo 12:7). Hän koetti ilmeisesti saada Saaran saastutetuksi, niin ettei tämä olisi ollut sopiva synnyttämään siementä, mutta Jumala varjeli Saaraa (1Mo 20:1–18). Saatana teki parhaansa tuhotakseen ne, jotka Jumala valitsi Abrahamin siemeneksi, Israelin kansakuntaan  kuuluvat, houkuttelemalla heidät syntiin ja johtamalla muita kansoja heitä vastaan, kuten Raamatun historia kauttaaltaan osoittaa. Saatanan kunnianhimoiset yritykset taistella Jumalaa vastaan näyttivät saavuttavan yhden huippukohdan ja Saatana näytti onnistuvan yrityksessään, kun Raamatun historian kolmannen maailmanvallan, Babylonian, kuningas valtasi Jerusalemin, kukisti Daavidin sukuhaaraan kuuluvan kuningas Sidkian hallitusvallan ja tuhosi Jehovan temppelin sekä autioitti Jerusalemin ja Juudan (Hes 21:25–27).

Saatanan välikappaleena Babylonin hallitsijasuku, jonka johdossa oli alun perin Nebukadnessar, piti Israelia pakkosiirtolaisuudessa 68 vuotta, kunnes Babylon kukistui. Babylonilla ei ollut aikomustakaan vapauttaa vankejaan, ja se heijasti siten Saatanan, Kaikkeuden Suvereenia Jehovaa vastustavan kilpailevan jumalan, kerskailevia, kunnianhimoisia pyrkimyksiä. Babylonin kuninkaat, jotka palvoivat epäjumalaansa Mardukia, Ištar-jumalatarta ja lukuisia muita jumalia, olivat todellisuudessa demonien palvojia, ja koska he olivat osa Jehovasta vieraantunutta maailmaa, he olivat Saatanan vallan alaisuudessa (Ps 96:5; 1Ko 10:20; Ef 2:12; Kol 1:21).

Saatana sai Babylonin kuninkaan haluamaan kunnianhimoisesti, että tämä hallitsisi täydellisesti maailmaa, jopa ”Jehovan valtaistuinta” (1Ai 29:23) ja ”Jumalan tähtiä”, Daavidin sukuhaaraan kuuluvia kuninkaita, jotka istuivat valtaistuimella Morianvuorella (laajemmassa merkityksessä Siion). Tämä ”kuningas”, ts. Babylonin hallitsijasuku, ’korotti itsensä’ omassa sydämessään ja oli omissa silmissään sekä ihailijoittensa silmissä ”loistava, aamunkoiton poika”. (Joissakin käännöksissä on säilytetty latinalaisen Vulgatan käyttämä sana ”Lucifer”. Se on kuitenkin vain käännös heprealaisesta sanasta hē·lelʹ ’loistava’. Hē·lelʹ ei ole erisnimi eikä arvonimi, vaan sana, joka kuvailee sitä kerskailevaa asennetta, jonka Nebukadnessarin sukuhaaraan kuuluvat Babylonin kuninkaat omaksuivat.) (Jes 14:4–21.) Koska Babylon oli Saatanan työkalu, sen ”kuningas” heijasti Saatanan kunnianhimoisia haluja. Jehova tuli jälleen pelastamaan kansansa palauttamalla heidät heidän omaan maahansa, kunnes todellinen luvattu Siemen saapuisi (Esr 1:1–6).

Yrityksiä Jeesuksen kompastuttamiseksi. Saatana epäilemättä tunnisti Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja siksi, jonka oli ennustettu murskaavan hänen päänsä (1Mo 3:15), ja hän teki sen vuoksi kaikkensa saadakseen Jeesuksen surmatuksi. Mutta kun enkeli Gabriel ilmoitti Marialle Jeesuksen sikiämisestä, hän sanoi Marialle: ”Pyhää henkeä tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Siksi myös sitä, mikä syntyy, kutsutaan pyhäksi, Jumalan Pojaksi.” (Lu 1:35.) Jehova varjeli Poikaansa. Yritykset surmata Jeesus pikkulapsena eivät onnistuneet. (Mt 2:1–15.) Jumala suojeli Jeesusta edelleen tämän nuoruudessa. Jeesuksen kasteen jälkeen Saatana esitti Jeesukselle erämaassa kolme erilaista voimakasta kiusausta, jotka koettelivat perusteellisesti Jeesuksen antaumuksen Jehovaa kohtaan. Eräässä houkutuksessaan Saatana näytti Jeesukselle kaikki maailman valtakunnat ja väitti, että ne kuuluivat hänelle. Jeesus ei kiistänyt hänen väitettään. Jeesus ei kuitenkaan jäänyt hetkeksikään ajattelemaan mitään ”oikotietä” kuninkuuteen, eikä hän edes harkinnut jonkin tekemistä pelkästään itsensä miellyttämiseksi. Hän vastasi Saatanalle viipymättä: ”Mene pois, Saatana! Sillä on kirjoitettu: ’Jehovaa, Jumalaasi, sinun on palvottava, ja yksin hänelle sinun on suoritettava pyhää palvelusta.’” Silloin ”Panettelija vetäytyi pois hänen luotaan toiseen sopivaan aikaan saakka”. (Mt 4:1–11; Lu 4:13.) Tämä vahvistaa todeksi sen, mitä Jaakob myöhemmin kirjoitti: ”Vastustakaa Panettelijaa, niin hän pakenee teistä.” (Ja 4:7.)

Jeesus oli aina valppaana Saatanan vehkeilyjen varalta. Hän oli varuillaan, koska hän tiesi, että Saatana halusi tuhota hänet yrittämällä saada hänet hautomaan jotain Jehovan tahdon vastaista ajatusta. Tämä kävi ilmi, kun Pietari kerran, tosin hyvää tarkoittaen, asetti hänen eteensä kiusauksen. Jeesus oli kertonut, että hän joutuisi kärsimään ja kuolemaan. ”Tällöin Pietari vei hänet sivuun ja alkoi nuhdella häntä sanoen: ’Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, Herra; eihän sinulle toki sellaista tapahdu.’ Mutta hän käänsi selkänsä ja sanoi Pietarille: ’Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastuskivi, koska sinä et ajattele Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten.’” (Mt 16:21–23.)

Jeesus oli koko palveluksensa ajan vaarassa, sillä Saatana käytti ihmisvälikappaleitaan vastustamaan Jeesusta siten, että he yrittivät joko kompastuttaa tai tappaa hänet. Kerran ihmiset aikoivat tarttua Jeesukseen tehdäkseen hänestä kuninkaan. Mutta hän ei halunnut sitä; hän hyväksyisi kuninkuuden ainoastaan Jumalan aikana ja hänen tavallaan. (Joh 6:15.) Erään toisen kerran hänen oman kotikaupunkinsa asukkaat  yrittivät surmata hänet (Lu 4:22–30). Ne, joita Saatana käytti saadakseen hänet satimeen, ahdistelivat häntä kaiken aikaa (Mt 22:15). Mutta kaikista yrityksistään huolimatta Saatana ei saanut Jeesusta tekemään syntiä pienimmässäkään ajatuksessa tai teossa. Saatana todistettiin perusteellisesti valehtelijaksi, ja ne väitteet, joita hän oli esittänyt Jumalan suvereeniudesta ja Jumalan palvelijoiden nuhteettomuudesta, osoittautuivat vääriksi. Jeesus sanoikin hiukan ennen kuolemaansa: ”Nyt on käynnissä tämän maailman tuominta; nyt tämän maailman hallitsija tullaan heittämään ulos” – täysin häväistynä (Joh 12:31). Synnin välityksellä Saatanalla oli koko maailma otteessaan. Mutta kun Jeesus tiesi, että Saatana aiheuttaisi pian hänen kuolemansa, hän saattoi sanoa opetuslapsilleen vietettyään viimeisen pesahinsa heidän kanssaan: ”Maailman hallitsija on tulossa. Ja hänellä ei ole mitään otetta minuun.” (Joh 14:30.)

Muutamaa tuntia myöhemmin Saatana onnistui surmauttamaan Jeesuksen siten, että hän sai ensin hallintaansa erään Jeesuksen apostolin ja käytti sitten juutalaisia johtajia ja Rooman maailmanvaltaa teloittamaan Jeesuksen tuskallisella ja häpeällisellä tavalla (Lu 22:3; Joh 13:26, 27; luvut 18, 19). Saatana toimi näin ”sinä, jolla on kuoleman aiheuttamiskeinot, toisin sanoen Panettelijana” (Hpr 2:14; Lu 22:53). Tämä ei kuitenkaan edistänyt Saatanan asiaa; hän vain täytti vasten tahtoaan profetiat, jotka edellyttivät, että Jeesus kuolisi uhrina. Kuollessaan moitteettomana Jeesus maksoi ihmiskunnan lunastushinnan, ja kuolemansa perusteella (ja sen perusteella, että Jumala herätti hänet sen jälkeen kuolleista) Jeesus saattoi nyt auttaa syntistä ihmiskuntaa pääsemään Saatanan otteesta, sillä kuten on kirjoitettu, Jeesus tuli vereksi ja lihaksi, ”jotta hän kuolemallaan tekisi tyhjäksi sen, jolla on kuoleman aiheuttamiskeinot, toisin sanoen Panettelijan, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta olivat orjuuden alaisia koko elämänsä ajan” (Hpr 2:14, 15).

Taistelee edelleen kristittyjä vastaan. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Saatana jatkoi katkeraa sodankäyntiään Kristuksen seuraajia vastaan. Apostolien tekojen kertomuksessa ja Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten sisältämissä kirjeissä on lukuisia todisteita tästä. Paavali sanoi, että hänelle oli annettu ”piikki lihaan, Saatanan enkeli, lyömään” häntä (2Ko 12:7). Ja kuten Eevan tapauksessakin, Saatana kätki todellisen luontonsa ja todelliset tarkoituksensa ’muuttamalla jatkuvasti itseään valon enkeliksi’, ja hänellä oli välikappaleita, palvelijoita, jotka myös ”muuttavat jatkuvasti itseään vanhurskauden palvelijoiksi” (2Ko 11:14, 15). Esimerkkejä heistä olivat ne väärät apostolit, jotka taistelivat Paavalia vastaan (2Ko 11:13), ja ne, jotka asuivat Smyrnassa ja ’sanoivat itse olevansa juutalaisia eivätkä kuitenkaan olleet, vaan olivat Saatanan synagoga’ (Il 2:9). Saatana ei ole koskaan lakannut esittämästä syytöksiä kristittyjä vastaan ”yötä päivää” ja asettamasta heidän nuhteettomuuttaan kyseenalaiseksi, kuten hän asetti Jobin nuhteettomuuden (Il 12:10; Lu 22:31). Kristityillä on kuitenkin ”auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas”, joka ilmaantuu Jumalan kasvojen eteen heidän puolestaan (1Jo 2:1).

Heitetään syvyyteen ja tuhotaan lopullisesti. Siihen aikaan, kun Saatana sai Eevan ja Aadamin kapinoimaan Jumalaa vastaan, Jumala sanoi käärmeelle (hän puhui todellisuudessa Saatanalle, sillä pelkkä eläin ei pystynyt ymmärtämään asiaan liittyviä kiistakysymyksiä): ”Tomua tulet syömään kaikki elämäsi päivät. Ja minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Se murskaa sinun pääsi, ja sinä murskaat sen kantapään.” (1Mo 3:14, 15.) Näin Jumala ilmoitti, ettei Jumalan pyhästä järjestöstä ulos ajetulla Saatanalla olisi mitään elämää ylläpitävää toivoa, vaan hän ikään kuin ’söisi tomua’, kunnes hän kuolisi. ”Siemenen” oli määrä lopulta murskata hänen päänsä eli antaa hänelle kuolinisku. Kun Kristus oli maan päällä, demonit tiesivät, että juuri hän heittäisi heidät ”syvyyteen”, ilmeisesti jonkinlaiseen pidätystilaan, jota rinnakkaiskertomuksessa sanotaan ’piinaamiseksi’ (Mt 8:29; Lu 8:30, 31; ks. PIINA).

Ilmestyskirjassa kuvaillaan Saatanan viimeisiä päiviä ja hänen loppuaan. Siinä kerrotaan, että kun Kristus ottaa Valtakunnan vallan, Saatana heitetään taivaasta alas maan läheisyyteen, eikä hän pääse enää taivaaseen, niin kuin hän pääsi Jobin päivinä ja vuosisatojen ajan sen jälkeen (Il 12:7–12). Saatanan tappion jälkeen hänen ”aikansa on lyhyt”, ja hän käy sinä aikana sotaa ”hänen [naisen] siemenensä jäljellä olevia vastaan, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksesta todistamisen työ”. Siinä vaiheessa kun Saatana yrittää nielaista naisen siemenen jäljellä olevat, häntä sanotaan ”lohikäärmeeksi”, joka nielee ja murskaa. (Il 12:16, 17; vrt. Jer 51:34:ään, jossa Jeremia puhuu Jerusalemin ja Juudan puolesta: ”Babylonin kuningas  Nebukadressar – – on niellyt minut kuin suuri käärme [tai: ”kuin lohikäärme”, Rbi8, alav.].”) Kun Saatana aiemmin taisteli naista vastaan ja yritti nielaista hänen poikalapsensa, hänen kuvailtiin olevan ”suuri tulenvärinen lohikäärme” (Il 12:3).

Ilmestyskirjan 20. luvussa kerrotaan, kuinka Saatana sidotaan ja heitetään syvyyteen tuhanneksi vuodeksi, ja sen suorittaa suuri enkeli – epäilemättä Jeesus Kristus, jolla on syvyyden avain ja joka on Saatanan pään murskaava ”siemen” (vrt. Il 1:18; ks. SYVYYS).

Saatanan viimeinen yritys huipentuu pysyvään tappioon. Profetiassa kerrotaan, että hänet päästetään irti ”vähäksi aikaa” heti Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan päätyttyä ja että hän johtaa jälleen kapinallisia ihmisiä hyökkäämään Jumalan suvereeniutta vastaan, mutta hänet heitetään (demoneineen) tuli- ja rikkijärveen, ikuiseen tuhoon (Il 20:1–3, 7–10; vrt. Mt 25:41; ks. TULIJÄRVI).

Mitä tarkoittaa ’ihmisen luovuttaminen Saatanalle lihan tuhoksi’?

Kun apostoli Paavali neuvoi, miten Korintin seurakunnan tuli menetellä sellaisen seurakunnan jäsenen suhteen, joka oli ollut jumalattomasti sukurutsaisessa suhteessa isänsä vaimoon, hän kirjoitti: ’Luovuttakaa sellainen mies Saatanalle lihan tuhoksi.’ (1Ko 5:5.) Tämä käsky tarkoitti tuon miehen erottamista seurakunnasta, sitä ettei hänen kanssaan oltu missään tekemisissä (1Ko 5:13). Hänen luovuttamisensa Saatanalle poisti hänet seurakunnasta ja siirsi hänet maailmaan, jonka jumala ja hallitsija on Saatana. ”Koko taikinassa” olevan ”vähäisen hapatteen” tavoin tämä mies oli ”lihaa” eli hänellä oli lihallinen vaikutus seurakunnan sisällä, ja kun tämä sukurutsainen mies poistettiin, hengellismielinen seurakunta tuhosi keskuudestaan ”lihan” (1Ko 5:6, 7). Samalla tavoin Paavali luovutti Hymenaioksen ja Aleksandroksen Saatanalle, koska he olivat työntäneet syrjään uskon ja hyvän omantunnon ja olivat haaksirikkoutuneet uskonsa suhteen (1Ti 1:20).

Myöhemmin tuo Korintissa asunut sukurutsainen mies ilmeisesti katui väärintekoaan ja puhdistautui, mikä sai apostoli Paavalin suosittelemaan, että hänet otettaisiin takaisin seurakuntaan. Hän kannusti seurakuntaa antamaan anteeksi mm. siksi, ettei ”Saatana pääsisi meistä voitolle, sillä me emme ole tietämättömiä hänen suunnitelmistaan” (2Ko 2:11). Ensimmäisellä kerralla Saatana oli saattanut seurakunnan huonoon tilaan, minkä vuoksi apostolin oli täytynyt ojentaa heitä, sillä he olivat liian suvaitsevaisia ja antoivat todellisuudessa tuon jumalattoman miehen jatkaa menettelyään huolimatta sen aiheuttamasta häpeästä, ja he olivat ”pöyhistyneitä” salliessaan sen (1Ko 5:2). Mutta jos he nyt puolestaan menisivät toiseen äärimmäisyyteen ja kieltäytyisivät antamasta katuvalle anteeksi, Saatana pääsisi heistä voitolle toisella tavoin, nimittäin siten, että hän voisi käyttää hyväkseen heidän kovuuttaan ja anteeksiantamattomuuttaan. Jumalan sanan välityksellä kristittyjä valistetaan Saatanan olemassaolosta, hänen voimastaan, hänen suunnitelmistaan ja tarkoituksistaan sekä hänen toimintatavastaan, niin että he voivat taistella tätä hengellistä vihollistaan vastaan Jumalan antamin hengellisin asein (Ef 6:13–17).