(’Jehova on muistanut’).

1. Yksi Benjaminin heimoon kuuluneen Jeielin kymmenestä pojasta (1Ai 9:35–37). 1. Aikakirjan 8:31:n rinnakkaisluettelossa hänen nimensä on lyhennetty muotoon Seker.

2. Ruubenilainen, joka mahdollisesti soti hagrilaisia vastaan Saulin päivinä (1Ai 5:6, 7, 10).

3. Leeviläinen portinvartija, jonka kehuttiin olevan myös ”ymmärtäväinen neuvonantaja”. Hän oli toiminut portinvartijana kohtaamisteltan sisäänkäynnin luona, ja kun Daavid järjesti uudelleen leeviläisten palveluksen tulevaa temppeliä varten, Sakarjan arpaosa osui pohjoiseen. Hän oli korahilaisen Meselemjan esikoispoika ja kuului kehatilaisten leeviläissukuun. (1Ai 9:21, 22; 26:1, 2, 14.)

4. Leeviläinen, joka määrättiin soittamaan kielisoitinta muiden leeviläisten kanssa, kun liiton arkku tuotiin kulkueessa Jerusalemiin. Sen jälkeen Sakarja soitti sen teltan edessä, johon arkku sijoitettiin. (1Ai 15:18, 20; 16:1, 4, 5.)

 5. Trumpettia soittava pappi kulkueessa, jossa liiton arkku tuotiin Jerusalemiin (1Ai 15:24).

6. Ussielin sukuun kuulunut leeviläinen, joka oli mukana Jehovan huoneen uusissa palvelusjärjestelyissä (1Ai 24:24, 25).

7. Merarilainen leeviläinen, Hosan poika, joka nimitettiin portinvartijoiden ryhmään Daavidin hallituskaudella (1Ai 26:1, 10, 11).

8. Manasselainen, jonka poika Iddo toimi heimon johtomiehenä Gileadissa Daavidin hallituskaudella (1Ai 27:16, 21).

9. Leeviläinen, jonka poika Jahasiel vakuutti Josafatille ja Juudan kansalle, että Jehova sotisi heidän puolestaan (2Ai 20:13–17).

10. Yksi niistä kansan ruhtinaista, jotka Josafat määräsi 934 eaa. opettamaan Jehovan lakia kaikissa Juudan kaupungeissa (2Ai 17:7, 9).

11. Kuningas Josafatin poika. Sakarja ja hänen veljensä olivat saaneet runsaita lahjoja Josafatilta, mutta kuninkuus meni Joramille, joka oli esikoinen. Vahvistaakseen valtaantulonsa jälkeen asemaansa Joram surmasi Sakarjan ja muut veljensä sekä joitakin ruhtinaita (2Ai 21:1–4).

12. Ylimmäisen papin Jehojadan poika. Jehojadan kuoltua kuningas Joas kääntyi pois tosi palvonnasta, koska hän kuunteli vääriä neuvonantajia mieluummin kuin Jehovan profeettoja. Sakarja, Joasin serkku (2Ai 22:11), varoitti kansaa ankarasti tästä, mutta sen sijaan, että he olisivat katuneet, he kivittivät hänet temppelin esipihalla. Sakarjan viimeiset sanat kuuluivat: ”Nähköön Jehova sen ja vaatikoon sen takaisin.” Tähän profeetalliseen pyyntöön vastattiin, sillä Syyria aiheutti suurta tuhoa Juudassa, ja sen lisäksi kaksi Joasin palvelijaa surmasi hänet ”pappi Jehojadan poikien veren tähden”. Kreikkalaisessa Septuagintassa ja latinalaisessa Vulgatassa sanotaan, että Joas surmattiin kostoksi Jehojadan ”pojan” verestä. Masoreettisessa tekstissä ja syyrialaisessa Pešittassa lukee kuitenkin ”poikien”, ja tuo monikko saattaa viitata Jehojadan pojan, profeetta-pappi Sakarjan, oivallisuuteen ja korkeaan arvoon. (2Ai 24:17–22, 25.)

Jeesuksella oli mitä todennäköisimmin mielessään Jehojadan poika Sakarja, kun hän ennusti, että ”kaikkien profeettojen veri, joka on vuodatettu maailman perustamisesta asti, vaadittaisiin tältä sukupolvelta [juutalaisilta, jotka elivät Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikaan], Abelin verestä aina Sakarjan vereen asti, hänen joka surmattiin alttarin ja huoneen välillä” (Lu 11:50, 51). Surmaamispaikat täsmäävät. Ensimmäisellä vuosisadalla Aikakirjat oli Heprealaisten kirjoitusten kaanonin viimeinen kirja. Näin ollen Jeesuksen käyttämä ilmaus ’Abelista aina Sakarjaan asti’ vastaisi meidän ilmaustamme ”1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan”. Matteuksen 23:35:n rinnakkaiskertomuksessa Sakarjaa sanotaan Barakjan pojaksi; Barakja oli mahdollisesti Jehojadan toinen nimi, ellei se sitten viittaa Jehojadan ja Sakarjan väliseen sukupolveen tai ole jonkun aikaisemman esi-isän nimi (ks. BARAKJA).

13. Vuosina 829–778 eaa. hallinneen kuningas Ussian neuvonantaja. Sakarjan sanotaan olleen ”tosi Jumalan pelkoa opettava” (2Ai 26:5).

14. Israelin kuningas. Sakarja oli Jerobeam II:n poika ja Jeehun dynastian viimeinen hallitsija. Hänen hallituskautensa kerrotaan kestäneen kuusi kuukautta, ja se päättyi, kun Sallum murhasi hänet. (2Ku 15:8–12.) Sakarjan isä kuoli noin vuonna 803 eaa., Ussian 27. hallitusvuonna (2Ku 14:29), mutta Sakarjan puolivuotisen hallituskauden sanotaan alkaneen vasta noin 11 vuotta myöhemmin, Ussian 38. vuonna (n. 792 eaa.) (2Ku 15:8, 13). Tämä on voinut johtua siitä, että hän oli kovin nuori isänsä kuollessa, tai siitä, että hänen täytyi voittaa melkoinen vastustus (mikä oli tyypillistä Israelin pohjoisessa valtakunnassa), ennen kuin hänen asemansa valtakunnassa vakiintui.

15. Sen todistaja, että Jesaja kirjoitti poikansa nimen tauluun; Jeberekjan poika (Jes 8:1, 2).

16. Kuningas Hiskian äidinisä (2Ku 18:1, 2; 2Ai 29:1).

17. Toinen niistä leeviläisistä Asafin pojista, jotka auttoivat hävittämään ne epäpuhtaat esineet, jotka poistettiin temppelistä Hiskian hallituskauden alussa (2Ai 29:13, 15–17).

18. Kehatilainen leeviläinen, joka nimitettiin yhdeksi kuningas Josian alullepaneman temppelinkorjaustyön valvojaksi (2Ai 34:8, 12).

19. Yksi kolmesta johtavasta papista, jotka lahjoittivat anteliaasti eläinuhreja Josian järjestämään suureen pesah-juhlaan (2Ai 35:1, 8).

20. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen elänyt profeetta, joka kirjoitti hänen mukaansa nimetyn kirjan. Sakarja sanoo olevansa ”Iddon pojan Berekjan poika” (Sak 1:1, 7), mutta kun häneen viitataan muualla, Berekjan nimi jätetään pois (Esr 5:1; 6:14; Ne 12:4, 16). Sakarja syntyi todennäköisesti Babylonissa, sillä hänen profeetan toimintansa alkoi vasta 17 vuotta pakkosiirtolaisuudesta  paluun jälkeen ja hän oli tuolloin otaksuttavasti vanhempi kuin 17-vuotias, vaikka häntä sanottiinkin vielä ”nuoreksi mieheksi” (Sak 2:4).

Jehova käytti Sakarjaa ja Haggaita innostamaan Serubbabelia, ylimmäistä pappia Jesuaa ja pakkosiirtolaisuudesta palanneita, jotta nämä saattaisivat loppuun Jehovan temppelin uudelleenrakentamishankkeen, vaikka Persian hallitusviranomaisten antama kielto olikin vielä voimassa (Esr 5:1, 2; 6:14, 15). Sakarjan profetia sisältää sanomia, joita hän esitti tätä tarkoitusta varten kahden vuoden ja yhden kuukauden aikana (Sak 1:1, 7; 7:1, 8). Mitään muuta hänen toiminnastaan profeettana ei ole kirjoitettu muistiin. (Ks. SAKARJAN KIRJA.)

Vaikka tämän Sakarjan isän nimi oli Berekja, Jeesuksen mainitsema ”Barakja”, joka oli myös erään Sakarjan isä (Mt 23:35; huom. ero oikeinkirjoituksessa), oli todennäköisesti häntä aiemmin elänyt ylimmäinen pappi (ks. nro 12).

21. Yksi niistä ”päämiehistä”, jotka Esra lähetti kokoamaan palvelijoita Jumalan huonetta varten matkalla Jerusalemiin 468 eaa. (Esr 8:15–17). Hän on mahdollisesti sama kuin nro 22 tai nro 23.

22. Parosin isänhuoneen päämies. Sakarja ja 150 miestä tuosta isänhuoneesta tulivat Jerusalemiin Esran mukana (Esr 8:1, 3). Mahdollisesti sama kuin nro 21.

23. Bebain isänhuoneen päämies, joka johti sukunsa 28:aa miestä, kun he palasivat Esran kanssa (Esr 8:1, 11). Mahdollisesti sama kuin nro 21.

24. Yksi niistä Elamin pojista, jotka Esran neuvon mukaisesti lähettivät pois vierasmaiset puolisonsa (Esr 10:10, 11, 26, 44).

25. Yksi niistä, jotka olivat Esran seurassa, kun tämä luki ja selitti Lakia kansalle. Sakarja, joka oli luultavasti pappi, seisoi Esran vasemmalla puolella. (Ne 8:1, 2, 4.)

26, 27. Kaksi Juudan miestä, joista toinen oli Amarjan ja toinen selaalaisen poika ja joiden jälkeläisiä asui Jerusalemissa Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen (Ne 11:4, 5).

28. Pappi; erään Pashurin poika, jonka jälkeläisiä asui Jerusalemissa pakkosiirtolaisuuden jälkeen (Ne 11:10, 12).

29. Pappi, joka soitti trumpettia Jerusalemin uudelleen rakennetun muurin vihkiäiskulkueessa; Jonatanin poika (Ne 12:27, 31, 35).

30. Toinen trumpetisti, joka myös oli pappi, samoissa vihkiäisissä kuin nro 29 (Ne 12:40, 41).

31. Pappi, Johannes Kastajan isä (Lu 3:2). Hän ja hänen vaimonsa Elisabet, Jeesuksen äidin Marian sukulainen, asuivat Juudean vuorimaassa. He molemmat pelkäsivät Jumalaa ja tottelivat hänen käskyjään. Heillä ei ollut lapsia, vaikka he olivat jo iäkkäitä. (Lu 1:5–7, 36.)

Kun oli Sakarjan vuoro suitsuttaa ”Abian osaston” palvelusaikaan, luultavasti myöhäiskeväällä tai varhaiskesällä vuonna 3 eaa., hän meni tavalliseen tapaan pyhäkköön. Tällöin hänelle näyttäytyi Jehovan enkeli Gabriel, joka kertoi hänelle, että hänen rukouksensa oli kuultu, että hänen vaimonsa Elisabet synnyttäisi hänelle pojan ja että tuolle pojalle piti antaa nimeksi Johannes. Gabriel antoi Sakarjalle tietoja siitä, miten poikaa tuli kasvattaa ja mitä tuon pojan oli määrä tehdä. (Lu 1:5–17.) Sakarja pyysi enkeliltä tunnusmerkkiä lisävakuudeksi. Koska hän ei siis uskonut enkeliä, hänelle kerrottiin, että hänestä tulisi mykkä, kunnes Johannes olisi syntynyt. (Lu 1:18–23.) Kahdeksantena päivänä lapsen syntymästä Elisabet hylkäsi naapurien ja sukulaisten ehdotukset ja vaati, että hänen poikansa nimeksi annettaisiin Johannes. Kun vedottiin lapsen isään, Sakarja otti taulun ja kirjoitti siihen: ”Johannes on sen nimi.” Samassa hän sai puhekykynsä takaisin, ja hän lausui profetian siitä, mitä hänen poikansa ja Messias tulisivat tekemään. (Lu 1:13, 57–79.)