Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirja, jonka kirjoittajaksi mainitaan ”profeetta Sakarja, Iddon pojan Berekjan poika” (Sak 1:1). Kirjan sisällön avulla voidaan määrittää myös siinä käsitelty ajanjakso sekä kirjan likimääräinen laatimisaika. Viimeinen Sakarjan kirjassa mainittu ajankohta on 4. kislevkuuta Dareioksen neljäntenä hallitusvuonna (suunnilleen 1. joulukuuta 518 eaa.) (7:1). Tätä kirjaa ei ole siksi voitu kirjoittaa ennen vuoden 518 eaa. päättymistä. Koska ”kahdeksannessa kuussa, Dareioksen toisena vuonna [loka-marraskuussa 520 eaa.], tuli Jehovan sana profeetta Sakarjalle” (1:1), kirjassa käsitellään vähintään kahden vuoden pituista ajanjaksoa.

Yhdeksännessä luvussa Sakarjan kirjan sisältö näyttää muuttuvan melko lailla sitä edeltävään aineistoon verrattuna. Sen jälkeen ei enää puhuta enkeleistä eikä näyistä eikä viitata käskynhaltija Serubbabeliin eikä ylimmäiseen pappiin Joosuaan. Temppelin uudelleen rakentamista ei mainita, eikä Sakarjan nimikään esiinny. Näiden seikkojen ja kirjan loppuluvuissa olevien  profetioiden luonteen vuoksi jotkut kriitikot väittävät, ettei Sakarja ole voinut kirjoittaa tätä osaa. On kuitenkin pidettävä mielessä, että muiden profeettojen tavoin Sakarja kirjoitti Jumalan henkeyttämänä eikä saanut kaikkia ilmestyksiä samaan aikaan eikä samalla tavalla (2Pi 1:20, 21). Profetioiden ei ollut myöskään pakko sopia joihinkin silloisiin erikoisolosuhteisiin eikä sisältää profeetan tai joidenkuiden hänen aikalaistensa nimiä, jotta koko kirjaa olisi voitu pitää kyseisen profeetan teoksena. Sakarjan kirjan sisältämistä ajatuksista ilmenee, että se muodostaa harmonisen kokonaisuuden, sen sijaan että se koostuisi eri kirjoittajien laatimista erillisistä ja toisiinsa liittymättömistä osista. Alusta loppuun saakka kirjassa tähdennetään sitä, että Jerusalem ennallistettaisiin ja että Jehova puolustaisi kaupunkia (Sak 1:13–21; 2:4, 5; 8:14–23; 9:11–17; 12:2–6; 14:3–21).

Historiallinen tausta. Suunnilleen 9. helmikuuta 519 eaa. profeetta Sakarja kuuli sanat: ”Koko maa on alallaan ja rauhassa.” (Sak 1:7, 11.) Jerusalem ei herättänyt tuolloin kansakunnissa levottomuutta, vaan tarkkailijoista näytti siltä, että Jehova oli hylännyt kaupungin. Vaikka temppelin perustus oli laskettu 536 eaa., jälleenrakennustyö edistyi hitaasti vihollisten vastustuksen takia, ja lopulta, vuonna 522 eaa., tuo työ kiellettiin virallisesti (Esr 4:4, 5, 24). Kotimaahansa palanneet juutalaiset elivät lisäksi hyvin vaikeissa oloissa, sillä temppelin jälleenrakentamisen laiminlyönnin vuoksi heitä koettelivat kuivuudet ja huonot sadot (Hag 1:6, 10, 11). He tarvitsivat rohkaisua voidakseen jatkaa rakennustyötä vuorenkorkuisista esteistä huolimatta.

Sakarjan välittämät Jehovan sanat ovat siksi varmasti todella lohduttaneet ja innostaneet heitä. Sakarjan näkemät näyt osoittivat selvästi Jumalan tahdon olevan, että Jerusalem ja sen temppeli rakennetaan uudelleen (Sak 1:16; luku 2). Niiden kansakuntien mahti, jotka olivat hajottaneet Juudan, murskattaisiin (1: 18–21). Ylimmäinen pappi Joosua saisi Jehovan hyväksymän vaatetuksen (3:3–7), ja käskynhaltija Serubbabel saattaisi temppelin uudelleenrakentamisen päätökseen Jumalan hengen avulla (4:6–9).

Sopusointu muiden raamatunkirjojen kanssa. Sakarjan kirjassa, kuten muissakin Raamatun osissa, osoitetaan, että Jehova on kansansa Suojelija (Sak 2:5; vrt. 5Mo 33:27; Ps 46:11; 125:2). Hän palkitsee tai rankaisee yksilöitä tai kansakuntia niiden menettelyn mukaan ja palaa niiden luokse, jotka katuvina palaavat hänen luokseen (Sak 1:2–6; 7:11–14; vrt. Jes 55:6, 7; Jer 25:4–11; Hes 33:11; Mal 3:7; 2Pi 3:9). Jehova vaatii, että hänen suosiotaan haluavien on puhuttava totta ja ilmaistava tottelevaisuutta, oikeudenmukaisuutta, rakkaudellista huomaavaisuutta ja armoa (Sak 7:7–10; 8:16, 17; vrt. 5Mo 24:17; Ps 15:1, 2; 82:3, 4; San 12:19; Jer 7:5, 6; Ef 4:25). Hän ei vastaa niiden avunpyyntöihin, jotka eivät tottele häntä (Sak 7:13; vrt. Jes 1:15; Va 3:42–44).

Huomionarvoisia samankaltaisuuksia voi vaivatta löytää myös vertaamalla Sakarjan kirjan kohtia muihin raamatunkohtiin (vrt. Sak 3:2:ta Ju 9:ään; Sak 4:3, 11–14:ää Il 11:4:ään; Sak 4:10:tä Il 5:6:een; Sak 8:8:aa Il 21:3:een; Sak 14:5:tä Ju 14:ään; Sak 14:7:ää Il 21:25:een; Sak 14:8:aa Il 22:1, 17:ään).

Profetian täyttymys. Sakarjan kirjan profetioiden täyttymys on todiste kirjan oikeaperäisyydestä. Tiedot Aleksanteri Suuren sotaretkestä Syyriaan, Foinikiaan ja Filisteaan, mihin liittyi Tyroksen ja Gazan valloitus, pitävät yhtä Sakarjan 9:1–8:n sanojen kanssa, ja näin tämän profetian voidaan ymmärtää täyttyneen. Useat muut Sakarjan kirjan sisältämät profetiat täyttyvät Kristuksessa Jeesuksessa: hänen saapumisensa Jerusalemiin kuninkaana, ’nöyränä, aasilla ratsastaen’ (Sak 9:9; Mt 21:5; Joh 12:15), hänen kavaltamisensa ”kolmestakymmenestä hopearahasta” (Sak 11:12, 13; Mt 26:15; 27:9), hänen opetuslastensa senjälkeinen hajaantuminen (Sak 13:7; Mt 26:31; Mr 14:27), Jeesuksen lävistäminen keihäällä hänen ollessaan paalussa (Sak 12:10; Joh 19:34, 37) ja hänen osansa Kuningas-Pappina (Sak 6:12, 13; Hpr 6:20; 8:1; 10:21).

[Tekstiruutu s. 810]

SAKARJAN KIRJAN KOHOKOHTIA

Profeetallisia sanomia, jotka rohkaisivat juutalaisia jatkamaan temppelin jälleenrakentamista, sekä ennakkoväläyksiä Messiaan tulosta ja hallinnosta Kuningas-Pappina

Kirjan kirjoitti Sakarja Persian kuninkaan Dareios I:n hallituskaudella, noin 19 vuotta sen jälkeen kun ensimmäiset juutalaiset palasivat kotimaahansa Babylonista 537 eaa.

Kehotus katumukseen ja sen jälkeen kahdeksan näkyä sekä ”Vesaa” koskeva profetia (1:1–6:15)

Ensimmäinen näky: punaisella hevosella ratsastava mies seisoo kolmen muun ratsumiehen kanssa myrttipuiden keskellä; näky päättyy siihen vakuutukseen, että Jerusalemille osoitetaan armoa ja temppeli rakennetaan uudelleen

Toinen näky: neljä käsityöläistä heittää maahan ne neljä sarvea, jotka hajottivat Juudan

Kolmas näky: nuori mies, jolla on mittanuora, valmistautuu mittaamaan Jerusalemia, mutta enkeli ennustaa kaupungin kasvavan edelleen ja Jehovan suojelevan sitä

Neljäs näky: ylimmäisen papin Joosuan tahraiset vaatteet otetaan pois, ja hänet puetaan juhlaviittoihin

Viides näky: Sakarja näkee kultaisen lampunjalan, jonka seitsemän lamppua saavat öljyä kahdesta oliivipuusta; Serubbabel saa temppelin jälleenrakentamisen päätökseen Jumalan hengen avulla

Kuudes näky: lentävä kirjakäärö edustaa kirousta, joka kulkee kaikkien niiden vuoksi, jotka varastavat ja jotka vannovat väärin Jehovan nimessä

Seitsemäs näky: Jumalattomuus-niminen nainen kuljetetaan eefa-mitassa Sineariin

Kahdeksas näky: neljät vaunut lähtevät kahden kuparivuoren välistä kulkemaan ympäri maata

Mies, jonka nimi on Vesa, rakentaa Jehovan temppelin ja palvelee kuningas-pappina

Herää kysymys, pitääkö Jerusalemia kohdanneiden onnettomuuksien muistoksi paastota (7:1–8:23)

Onnettomuudet olivat rangaistus tottelemattomuudesta; niiden muistoksi paastoaminen ei todellisuudessa tapahtunut Jehovan kunniaksi

Jerusalem saa nauttia Jumalan suosiosta; entiset paastopäivät muutetaan ”riemuksi ja iloksi ja hyviksi juhla-ajoiksi”; monet kansakuntiin kuuluvat tulevat sinne etsimään Jehovan suosiota

Tuomio kansakunnille, Messiaaseen liittyviä profetioita ja Jumalan kansan ennallistaminen (9:1–14:21)

Monet kaupungit ja kansakunnat saavat kokea Jehovan epäsuotuisan tuomion

Siionin vanhurskas, nöyrä Kuningas tulee kaupunkiin aasilla

Jehova ilmaisee suuttumuksensa vääriä paimenia kohtaan

Jumalan hajallaan oleva kansa tuodaan Egyptistä ja Assyriasta

Sakarja kutsutaan paimeneksi; kansalle annetaan tilaisuus maksaa hänen työstään, ja sen arvoksi arvioidaan 30 hopearahaa

Jerusalem tulee raskaaksi kiveksi, joka raapii pahoin kaikkia siihen kajoavia

Synnistä puhdistumista varten avataan kaivo; paimenta lyödään, ja lampaat hajaantuvat

Jerusalem joutuu hyökkäyksen kohteeksi, mutta Jehova sotii hyökkääjiä vastaan

Hyökkäävistä kansakunnista jäljelle jääneet viettävät lehtimajanjuhlaa joka vuosi ja kumartavat Jehovan, Kuninkaan, edessä