Kaksi Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjaa, jotka eivät ilmeisesti olleet erillisinä kirjoina alkuperäisessä heprealaisessa kaanonissa. Tähän viittaa se masorassa oleva huomautus, että eräät 1. Samuelin kirjan 28. luvussa (joka on 1. Samuelin kirjan viimeisiä lukuja) esiintyvät sanat olivat kirjan keskellä.

Kirjoittajat ja tapahtumien aika. Muinaisen juutalaisen perimätiedon mukaan Samuel kirjoitti kirjan alkuosan ja Natan ja Gad loppuosan. 1. Aikakirjan 29:29 vahvistaa, että nämä kolme profeettaa olivat kirjoittajia. Kirjassa itsessään sanotaan: ”Samuel puhui kansalle kuninkuuden oikeuksista ja kirjoitti ne kirjaan ja pani sen talteen Jehovan eteen.” (1Sa 10:25.) Useat tutkijat pitävät kuitenkin 1. Samuelin kirjan 27:6:ta, jossa puhutaan ”Juudan kuninkaista”, perusteena sille, että Samuelin kirjat koottiin lopullisesti jolloinkin Israelin kymmenen heimon valtakunnan perustamisen jälkeen. Jos ilmaus ”Juudan kuninkaat” tarkoittaa vain Juudan kahden heimon valtakunnan kuninkaita, se osoittaisi, että jonkun muun on täytynyt viimeistellä Samuelin, Natanin ja Gadin kirjoitukset. Jos taas ilmaus ”Juudan kuninkaat” merkitsee yksinkertaisesti Juudan heimoon kuuluvia kuninkaita, Natan olisi voinut kirjoittaa nämä sanat, koska hän eli kahden Juudan heimoon kuuluneen kuninkaan, Daavidin ja Salomon, hallituskausien aikana (1Ku 1:32–34; 2Ai 9:29).

Se, että Hanna ja nimeltä mainitsematon ”Jumalan mies” käyttivät ilmauksia ”kuningas” ja ”voideltu” vuosia ennen kuin Israelia todella hallitsi kuningas, ei tue sitä joidenkuiden väitettä, että nämä kohdat olisivat peräisin myöhemmältä ajalta kuin kirjasta ilmenee (1Sa 2:10, 35). Ajatus tulevasta kuninkaasta ei suinkaan ollut heprealaisille vieras. Jumala oli luvannut, että Saarasta, israelilaisten esiäidistä, tulisi ”kansojen kuninkaita” (1Mo 17:16). Myös Jaakobin kuolinvuoteellaan esittämässä profetiassa (1Mo 49:10), Bileamin profeetallisissa sanoissa (4Mo 24:17) ja  Mooseksen laissa (5Mo 17:14–18) viitattiin aikaan, jolloin israelilaisilla olisi kuningas.

Kahdessa Samuelin kirjassa oleva historiallinen kertomus alkaa ylimmäisen papin Eelin ajasta ja päättyy Daavidin hallituskauden tapahtumiin. Se käsittää siksi noin 140 vuoden ajanjakson (n. 1180 – n. 1040 eaa.). Koska kertomuksessa ei mainita Daavidin kuolleen, se valmistui (mahdollisia myöhempiä lisäyksiä lukuun ottamatta) luultavasti n. 1040 eaa.

Oikeaperäisyys. Samuelin kirjojen oikeaperäisyydestä on olemassa selvät todisteet. Kumotessaan fariseusten esittämän väitteen itse Kristus Jeesus mainitsi 1. Samuelin kirjan 21:3–6:ssa kerrotun tapauksen, jossa Daavid sai näkyleipää pappi Ahimelekilta (Mt 12:1–4). Pisidian Antiokian synagogassa apostoli Paavali lainasi 1. Samuelin kirjan 13:14:ää kerratessaan lyhyesti Israelin historiaa (Ap 13:20–22). Kirjeessään roomalaisille tämä apostoli käytti Daavidin psalmin  sanoja, jotka löytyvät sekä 2. Samuelin kirjan 22:50:stä että psalmista 18:49, osoittaakseen, että Kristuksen juutalaisten hyväksi suorittama palvelus vahvisti Jumalan lupaukset ja antoi ei-juutalaisille aiheen ’kirkastaa Jumalaa hänen armostaan’ (Ro 15:8, 9). Heprealaiskirjeen 1:5:ssä lainataan Jehovan Daavidille lausumia sanoja, jotka ovat 2. Samuelin kirjan 7:14:ssä, ja ne sovelletaan Kristukseen Jeesukseen.

Myös kertomuksen avoimuus on merkittävää. Siinä paljastetaan Eelin pappishuoneen väärinteot (1Sa 2:12–17, 22–25), Samuelin poikien turmeltuneisuus (1Sa 8:1–3) ja kuningas Daavidin synnit ja perheongelmat (2Sa 11:2–15; 13:1–22; 15:13, 14; 24:10).

Profetioiden täyttyminen on myös yksi todiste kertomuksen oikeaperäisyydestä. Profetiat osoittivat, että Israel pyytäisi kuningasta (5Mo 17:14; 1Sa 8:5), Jehova hylkäisi Eelin huoneen (1Sa 2:31; 3:12–14; 1Ku 2:27) ja kuninkuus pysyisi Daavidin sukuhaarassa (2Sa 7:16; Jer 33:17; Hes 21:25–27; Mt 1:1; Lu 1:32, 33).

Kertomus on täysin sopusoinnussa muun Raamatun kanssa. Tämä käy ilmi varsinkin psalmeja tutkittaessa, sillä Samuelin kirjojen aineisto valaisee monia psalmeja. Kuningas Saulin kerrotaan lähettäneen sanansaattajia vartioimaan Daavidin taloa, jotta nämä surmaisivat hänet, mikä on psalmin 59 taustana (1Sa 19:11). Gatissa Daavid salasi tervejärkisyytensä säilyäkseen hengissä, ja näihin hänen kokemuksiinsa viitataan psalmeissa 34 ja 56 (1Sa 21:10–15; psalmin 34 päällekirjoituksessa esiintyvä nimi Abimelek on ilmeisesti kuningas Akisin arvonimi). Psalmista 142 heijastuvat ehkä Daavidin ajatukset hänen piileskellessään Saulia Adullamin luolassa (1Sa 22:1) tai En-Gedin erämaassa sijainneessa luolassa (1Sa 24:1, 3). Psalmissa 57 on kenties kyse samasta asiasta, mutta psalmin 57:6 vertaaminen 1. Samuelin kirjan 24:2–4:ään näyttää puoltavan En-Gedin erämaan luolaa, sillä siellä Saul ikään kuin putosi Daavidille kaivamaansa kuoppaan. Psalmi 52 liittyy siihen, että Doeg ilmoitti Saulille Daavidin olleen tekemisissä Ahimelekin kanssa (1Sa 22:9, 10). Sifiläisten menettely heidän paljastaessaan Daavidin olinpaikan kuningas Saulille oli pohjana psalmille 54 (1Sa 23:19). Psalmi 2 näyttää viittaavan filistealaisten yrityksiin syöstä Daavid kuninkaan asemasta hänen valloitettuaan Siionin linnoituksen (2Sa 5:17–25). Hankaluudet edomilaisten kanssa Hadadeseria vastaan käydyn sodan aikana ovat psalmin 60 asetelmana (2Sa 8:3, 13, 14). Psalmi 51 on Daavidin rukous, jossa hän pyytää anteeksi Batseban kanssa tekemäänsä syntiä (2Sa 11:2–15; 12:1–14). Se, että Daavid pakeni Absalomia, on pohjana psalmille 3 (2Sa 15:12–17, 30). Psalmin 7 historiallisena taustana on mahdollisesti se, että Simei kirosi Daavidia (2Sa 16:5–8). Psalmi 30 saattaa viitata siihen, mitä tapahtui Daavidin pystyttäessä alttaria Araunan puimatantereelle (2Sa 24:15–25). Psalmi 18 on rinnakkainen 2. Samuelin kirjan luvulle 22, ja se liittyy siihen, miten Jehova vapautti Daavidin Saulin ja muiden vihollisten käsistä.

Kreikkalaisesta ”Septuagintasta” puuttuvat jaksot. Codex Vaticanuksessa olevasta kreikkalaisesta Septuagintasta puuttuu 1. Samuelin kirjan 17:12–31, 55–18:6a. Useat tutkijat ovat siksi päätelleet pois jätettyjen osien olevan myöhempiä lisäyksiä heprealaiseen tekstiin. C. F. Keil ja F. Delitzsch esittävät vastakkaisen näkemyksen: ”Sitä käsitystä, että kyseessä olevat jaksot ovat tekstiin pujahtaneita lisäyksiä, ei voida tukea yksin Septuaginta-käännöksen perusteella, sillä se mielivaltainen tapa, jolla tämän käännöksen kääntäjät halutessaan poistivat tai lisäsivät jotakin, on ilmeinen kenelle tahansa.” (Commentary on the Old Testament, 1973, II osa, 1 Samuel, s. 177, alav.)

Jos voitaisiin osoittaa selvästi, että pois jätettyjen osien ja kirjan muiden osien välillä on todellisia ristiriitoja, 1. Samuelin kirjan 17:12–31, 55–18:6a:n oikeaperäisyys joutuisi tietysti kyseenalaiseksi. 1. Samuelin kirjan 16:18–23:n ja 1. Samuelin kirjan 17:55–58:n vertaaminen keskenään tuo esiin erään näennäisen ristiriidan, sillä jälkimmäisessä kohdassa Saulin kerrotaan kysyvän oman hovimuusikkonsa ja aseenkantajansa Daavidin henkilöllisyyttä. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että aikaisempi Daavidia koskeva maininta, jossa häntä sanotaan ”urhoolliseksi, väkeväksi mieheksi ja sotilaaksi”, on voinut perustua siihen, että hän tappoi yksinään rohkeasti leijonan ja karhun pelastaakseen isänsä lampaat (1Sa 16:18; 17:34–36). Raamatussa ei myöskään sanota Daavidin todella toimineen Saulin aseenkantajana taistelussa, ennen kuin hän tappoi Goljatin. Saulin Iisaille esittämä pyyntö kuului: ”Annathan Daavidin edelleenkin palvella minua, sillä hän on saanut suosion silmissäni.” (1Sa 16:22.) Tämä pyyntö ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että Saul salli Daavidin myöhemmin palata Betlehemiin, niin että sodan puhjetessa  filistealaisia vastaan Daavid oli paimentamassa isänsä katrasta.

Saulin kysymyksestä: ”Kenen poika tuo nuori mies on, Abner?” edellä mainittu kommentaari huomauttaa (s. 178, alav.): ”Vaikka Abner ei olisikaan piitannut Saulin harpunsoittajan syntyperästä, Saul itse tuskin olisi voinut unohtaa, että Daavid oli beetlehemiläisen Iisain poika. Mutta Saulin kysymykseen sisältyi paljon enemmän. Hän ei halunnut saada selville ainoastaan Daavidin isän nimeä, vaan myös sen, millainen mies tämä isä, jonka pojalla oli näin mahtavan uroteon toteuttamiseen tarvittava rohkeus, todella oli, eikä kysymystä tehty pelkästään siksi, että hän olisi suonut hänen perheelleen verovapauden, joka oli luvattu palkkioksi Goljatin voittajalle (jae 25), vaan oli myös varsin todennäköistä, että hän halusi saada sellaisen miehen hoviinsa, sillä hän päätteli pojan osoittamasta rohkeudesta ja urhoollisuudesta, että isällä olisi samanlaisia ominaisuuksia. On totta, että Daavid vastasi ainoastaan: ’Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika’, mutta 18. luvun 1. jakeessa sanotaan: ’Kun hän oli lakannut puhumasta Saulin kanssa’, mistä käy erittäin hyvin ilmi, että Saul keskusteli hänen kanssaan laajemminkin hänen perheasioistaan, sillä nuo nimenomaiset sanat edellyttävät pitkähköä keskustelua.” (Muita kohtia, joissa sanaan ”kuka” liittyy muutakin kuin vain tieto henkilön nimestä: 2Mo 5:2; 1Sa 25:10.)

On siis hyvin perusteltua ajatella, että 1. Samuelin kirjan 17:12–31, 55–18:6a kuului alkuperäiseen tekstiin.

[Tekstiruutu s. 834]

ENSIMMÄISEN SAMUELIN KIRJAN KOHOKOHTIA

Israelin kuninkuuden alkuaikoja käsittelevä kertomus, jossa korostetaan tottelevaisuutta Jehovaa kohtaan

Kirjan kirjoittivat Samuel, Natan ja Gad; 1. Samuelin kirja käsittää Samuelin syntymän ja Israelin ensimmäisen kuninkaan, Saulin, kuoleman välisen ajan

Jehova herättää Samuelin profeetaksi Israeliin (1:1–7:17)

Samuel syntyy vastaukseksi äitinsä Hannan rukoukseen; vieroittamisensa jälkeen hänet tuodaan pyhäkköpalvelukseen Hannan lupauksen täyttämiseksi

Jehova puhuu Samuelille ja lausuu tuomion Eelin huoneelle, koska Eelin pojat Hofni ja Pinehas toimivat jumalattomasti, mutta Eeli ei nuhtele heitä

Kun Samuel kasvaa, hänet tunnustetaan Jehovan profeetaksi

Jehovan Eeliä vastaan lausuma sana alkaa täyttyä: filistealaiset kaappaavat liiton arkun ja surmaavat Eelin pojat; Eeli kuolee kuultuaan uutisen

Vuosia myöhemmin Samuel kehottaa israelilaisia hylkäämään epäjumalanpalveluksen ja palvelemaan yksin Jehovaa; Jehova antaa heille voiton filistealaisista

Saulista tulee Israelin ensimmäinen kuningas (8:1–15:35)

Israelilaisten vanhimmat lähestyvät iäkästä Samuelia pyytääkseen ihmiskuningasta; Jehova käskee häntä kuuntelemaan heidän ääntään

Jehova ohjaa Samuelia voitelemaan Saulin, benjaminilaisen, kuninkaaksi

Samuel esittelee Saulin israelilaisten kansankokoukselle Mispassa; kaikki eivät hyväksy häntä

Saul lyö ammonilaiset; hänen kuninkuutensa vahvistetaan uudelleen Gilgalissa; Samuel kehottaa kansaa pysymään tottelevaisena Jehovalle

Filistealaisten hyökkäyksen uhatessa Saul ei tottele Jehovaa eikä odota Samuelin saapumista, vaan uhraa itse teurasuhreja; Samuel sanoo hänelle, että tämän vuoksi hänen valtakuntansa ei tule kestämään

Saul lyö amalekilaiset, mutta on tottelematon ja jättää henkiin kuningas Agagin ja parhaat eläimet; Samuel sanoo Saulille, että Jehova ottaa kuninkuuden häneltä pois ja että tottelevaisuus on tärkeämpää kuin teurasuhri

Daavidin maine lisääntyy, ja se suututtaa Saulia (16:1–20:42)

Samuel voitelee Daavidin, ja Jehovan henki jättää Saulin; Daavidista tulee Saulin harpunsoittaja, joka tyynnyttää Saulia tämän ollessa levoton

Daavid tappaa filistealaisten esitaistelijan Goljatin, ja Daavidin ja Saulin pojan Jonatanin välille kehittyy syvä ystävyys

Saulin soturien yläpuolelle korotettu Daavid saa useita voittoja, ja häntä juhlitaan lauluin enemmän kuin Saulia; Saul tulee mustasukkaiseksi

Saul epäonnistuu kahdesti yrittäessään tappaa Daavidin, ja niin ikään epäonnistuu hänen juonensa, jonka mukaan Daavid saisi surmansa filistealaisten käsissä ollessaan hankkimassa Saulin tyttären Mikalin morsiamenhintaa

Jonatanille antamastaan lupauksesta huolimatta Saul yrittää kolmannen kerran tappaa Daavidin, ja Daavid pakenee Samuelin luokse Ramaan

Jonatan yrittää turhaan puhua Daavidin puolesta isälleen; hän varoittaa Daavidia, ja hän ja Daavid tekevät liiton

Daavidin elämä pakolaisena (21:1–27:12)

Nobissa ylimmäinen pappi Ahimelek antaa Daavidille ruokaa ja Goljatin miekan; Daavid pakenee sitten Gatiin, missä hän välttyy vahingoittumiselta tekeytymällä mielenvikaiseksi

Hän etsii turvaa Adullamin luolasta ja sitten Heretinmetsästä; Saul surmauttaa Ahimelekin ja kaikki Nobin asukkaat; Ahimelekin poika Abjatar jää eloon ja tulee Daavidin luo

Daavid pelastaa Keilan filistealaisten käsistä, mutta myöhemmin hän lähtee kaupungista, ettei häntä luovutettaisi Saulille

Sifin miehet paljastavat Daavidin olinpaikan; hän välttyy hädin tuskin kiinnijoutumiselta

Daavidilla on tilaisuus tappaa Saul, mutta hän säästää tämän hengen

Samuel kuolee

Abigailin viisas väliintulo estää Daavidia vuodattamasta vihastuksissaan verta

Daavid säästää Saulin hengen toisen kerran ja etsii turvaa filistealaisten alueelta

Saulin hallituskauden loppu (28:1–31:13)

Saul kokoaa armeijan filistealaisia maahanhyökkääjiä vastaan

Jehova ei vastaa Saulin tiedusteluihin tämän tottelemattomuuden takia, minkä vuoksi Saul kysyy neuvoa meediolta En-Dorissa

Filistealaisia vastaan käydyssä taistelussa Saul haavoittuu vakavasti ja tekee itsemurhan; hänen poikansa Jonatan, Abinadab ja Malki-Sua surmataan

[Tekstiruutu s. 836]

TOISEN SAMUELIN KIRJAN KOHOKOHTIA

Kertomus Daavidin kuninkuudesta; siinä kerrotaan hänen kokemistaan siunauksista sekä siitä kurituksesta, jota hän sai tehtyään syntiä

Alun perin yhtenä käärönä 1. Samuelin kirjan kanssa; Gad ja Natan saivat valmiiksi 2. Samuelin kirjan osuuden Daavidin elämän loppuaikoina n. 1040 eaa.

Daavid tulee kuninkaaksi ja hallitsee Hebronista (1:1–4:12)

Daavid suree Saulin ja Jonatanin kuolemaa; hän asettuu asumaan Hebroniin, ja Juudan miehet voitelevat hänet kuninkaaksi

Abner tekee Saulin pojasta Is-Bosetista muun Israelin kuninkaan; kilpailevat valtakunnat alkavat taistella keskenään

Abner loikkaa Daavidin puolelle, mutta Joab surmaa hänet

Is-Boset murhataan; Daavid määrää salamurhaajat teloitettavaksi

Daavid hallitsee kuninkaana kaikkia Israelin heimoja (5:1–10:19)

Daavid voidellaan koko Israelin kuninkaaksi; hän valloittaa Siionin linnoituksen ja tekee Jerusalemista pääkaupunkinsa

Filistealaiset hyökkäävät kahdesti, mutta heidät lyödään kummallakin kerralla

Daavid yrittää tuoda liiton arkun Jerusalemiin; yritys jää sikseen, kun Ussa kuolee aiottuaan estää arkkua kaatumasta

Daavidin toinen yritys onnistuu, kun arkkua kuljetetaan oikealla tavalla

Daavid ilmaisee Natanille haluavansa rakentaa temppelin Jehovalle; Jehova tekee Daavidin kanssa liiton valtakunnasta

Daavid tekee syntiä Batseban kanssa; hänelle tulee onnettomuus hänen omasta huoneestaan (11:1–20:26)

Israelilaiset lähtevät sotaan Ammonia vastaan; Daavid tekee aviorikoksen Batseban kanssa, jonka aviomies Uuria palvelee armeijassa; kun Daavidin ponnistelut syntinsä kätkemiseksi epäonnistuvat, hän järjestää niin, että Uuria kuolee taistelussa, ja menee naimisiin leskeksi jääneen Batseban kanssa

Käyttämällä taitavasti kuvausta Natan ojentaa Daavidia tämän synnin takia ja ilmoittaa Jehovan tuomion: onnettomuus tulee hänen omasta huoneestaan, hänen omille vaimoilleen tehdään väkivaltaa ja hänen Batseban kanssa saamansa poika kuolee

Lapsi kuolee; Batseba tulee uudestaan raskaaksi ja synnyttää Salomon

Daavidin poika Amnon raiskaa sisarpuolensa Tamarin; Daavidin poika Absalom, Tamarin täysveli, kostaa sisarensa puolesta tapattamalla Amnonin; sitten hän pakenee Gesuriin

Daavidin annettua Absalomille täysin anteeksi tämä alkaa juonitella isäänsä vastaan; lopulta hän julistuttaa itsensä kuninkaaksi Hebronissa

Daavid tukijoukkoineen pakenee Jerusalemista Absalomia ja hänen kannattajiaan; Jerusalemissa Absalom on sukupuolisuhteissa kymmenen Daavidin sivuvaimon kanssa; Absalomin joukot ajavat Daavidia takaa ja kärsivät tappion; Absalom itse surmataan vastoin Daavidin nimenomaista käskyä

Daavid palautetaan kuninkaan asemaan; benjaminilainen Seba nousee kapinaan, ja Daavid määrää armeijan Amasan komentoon kapinan tukahduttamiseksi; Joab surmaa Amasan ja ottaa johdon; Seba tapetaan

Daavidin hallituskauden loppuvaiheet (21:1–24:25)

Daavid luovuttaa seitsemän Saulin poikaa gibeonilaisille teloitettavaksi, niin että Saulin huoneen heille aiheuttama verivelka voidaan kostaa

Daavid sepittää ylistyslauluja Jehovalle ja tunnustaa hänet henkeytyksen lähteeksi

Daavid tekee syntiä määräämällä väestön laskettavaksi, mikä johtaa siihen, että 70000 henkeä kuolee ruttoon

Daavid ostaa jebusilaisen Araunan puimatantereen Jehovan alttarin paikaksi