Vastineella ”sana” on Raamatussa useimmiten käännetty heprealainen sana da·varʹ  ja kreikkalainen sana loʹgos. Nämä sanat tarkoittavat lähes aina kokonaisia ajatuksia, puheen tai tekstin jaksoja eivätkä niinkään yksittäisiä sanoja tai kielen rakenneosia. (Kreikassa ’yhtä sanaa’ tarkoittaa rhēʹma [Mt 27:14]; tosin sekin voi merkitä sanomaa tai puheen jaksoa.) Mikä tahansa Luojalta tuleva sanoma, esim. se, mitä joku profeetta puhuu, on ”Jumalan sana”. Joissakin kohdin Loʹgos (merk. ’Sana’) on Jeesuksen Kristuksen arvonimi.

Jumalan sana. Ilmaus ”Jehovan sana” esiintyy hiukan erilaisina muunnelmina satoja kertoja Raamatussa. ”Jehovan sanalla” luotiin taivaat. Jumala sanoi sanan, ja se toteutui. ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valoa.’ Ja valoa tuli.” (Ps 33:6; 1Mo 1:3.) Tätä ei pidä ymmärtää niin, ettei Jehova tee itse mitään työtä (Joh 5:17). Hänellä on kuitenkin myriadeja enkeleitä, jotka toimivat hänen sanansa mukaisesti ja toteuttavat hänen tahtonsa (Ps 103:20).

Sekä elollinen että eloton luomakunta on Jumalan sanan alainen, ja hän voi käyttää sitä tarkoitustensa toteuttamiseen (Ps 103:20; 148:8). Hänen sanansa on luotettava; Jumala muistaa myös tehdä sen, mitä hän on luvannut (5Mo 9:5; Ps 105:42–45). Kuten hän itse on sanonut, hänen sanansa ’pysyy ajan hämärään asti’; se ei koskaan palaa täyttämättä tarkoitustaan (Jes 40:8; 55:10, 11; 1Pi 1:25).

Jehova on viestivä Jumala, sillä hän paljastaa luomuksilleen eri tavoin, mikä on hänen tahtonsa ja tarkoituksensa. Jumalan sanoja puhuttiin – epäilemättä enkelin välityksellä – mm. Aadamille, Nooalle ja Abrahamille (1Mo 3:9–19; 6:13; 12:1). Toisinaan hän käytti Mooseksen ja Aaronin kaltaisia pyhiä miehiä tekemään tunnetuksi hänen tarkoituksiaan (2Mo 5:1). ”Jokainen sana”, jonka Mooses antoi Israelille käskyksi, oli todellisuudessa Jumalalta heille tullut sana (5Mo 12:32). Jumala puhui myös profeettojen, mm. Elisan ja Jeremian, suulla ja naisprofeettojen, esim. Deboran, kautta (2Ku 7:1; Jer 2:1, 2; Tu 4:4–7).

Monia Jumalan käskyjä kirjoitettiin muistiin Mooseksen ajasta eteenpäin. Dekalogi, jota yleensä sanotaan ”kymmeneksi käskyksi” ja josta Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa käytetään ilmausta ”Kymmenen sanaa”, annettiin ensin suullisesti, ja myöhemmin se ’kirjoitettiin Jumalan sormella’ kivitauluihin (2Mo 31:18; 34:28; 5Mo 4:13). 5. Mooseksen kirjan 5:22:ssa näitä käskyjä kutsuttiin ”Sanoiksi”. (Ks. KYMMENEN SANAA.)

Joosua kirjoitti Jumalan henkeyttämänä lisää ”sanoja Jumalan lain kirjaan”, ja samoin tekivät muut uskolliset Raamatun kirjoittajat (Jos 24:26; Jer 36:32). Lopulta kaikki nuo kirjoitukset koottiin yhteen Pyhiksi Raamatun kirjoituksiksi eli Pyhäksi Raamatuksi. ’Koko Jumalan henkeyttämään Raamattuun’ kuuluvat nykyään kaikki Raamatun kanoniset kirjat (2Ti 3:16; 2Pi 1:20, 21). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Jumalan henkeytettyä sanaa sanotaan usein yksinkertaisesti ”sanaksi” (Ja 1:22; 1Pi 2:2).

Jumalan sanalle on monia synonyymejä. Esimerkiksi psalmissa 119, jossa Jehovan ”sanaan” (tai ”sanoihin”) viitataan yli 20 kertaa, käytetään runollisina rinnakkaisilmauksina sen synonyymejä, joita ovat mm. laki, muistutukset, määräykset, säännökset, käskyt, oikeudelliset päätökset, säädökset ja ’se, mitä Jehova on sanonut’. Tämä osoittaa myös sen, että ilmauksella ”sana” tarkoitetaan kokonaista ajatusta tai sanomaa.

Jumalan sanaa kuvaillaan myös monilla muilla tavoin, jotka antavat sille laajuutta ja merkitystä. Se on ”uskon ’sana [tai: ”sanoma” (rhēʹma)]’” (Ro 10:8, Int), ”vanhurskauden sana [tai: sanoma (eräs muoto sanasta loʹgos)]” (Hpr 5:13) ja ”sovituksen sana” (2Ko 5:19). Jumalan sana eli sanoma on kuin ”siemen”, joka tuottaa paljon hedelmää, jos se kylvetään hyvään maaperään (Lu 8:11–15); hänen sanomiensa sanotaan lisäksi ’kulkevan nopeasti’ (Ps 147:15).

Sanan saarnaajia ja opettajia. Jehovan henkeytetyn totuuden sanan suurin puolustaja ja kannattaja oli Herra Jeesus Kristus. Hän hämmästytti ihmisiä opetusmenetelmillään (Mt 7:28, 29; Joh 7:46), mutta hän ei ottanut siitä kunniaa itselleen vaan sanoi: ”Se sana, jonka kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on lähettänyt minut.” (Joh 14:24; 17:14; Lu 5:1.) Kristuksen uskolliset opetuslapset pysyivät hänen sanassaan, ja tämä puolestaan vapautti heidät tietämättömyydestä, taikauskosta ja pelosta sekä synnin ja kuoleman orjuudesta (Joh 8:31, 32). Jeesuksen piti usein olla eri mieltä fariseusten kanssa, joiden perinteet ja opetukset tekivät ”Jumalan sanan [tai: julistuksen]” tyhjäksi (Mt 15:6; Mr 7:13).

Ei ole kyse pelkästään siitä, että kuulee Jumalan sanaa saarnattavan. Olennaista on myös se, että toimii tuon sanoman mukaan ja osoittaa tottelevansa sitä (Lu 8:21; 11:28; Ja 1:22, 23). Sen jälkeen kun apostolit ja opetuslapset oli valmennettu hyvin sananpalvelukseen, he puolestaan tottelivat sanaa ja ryhtyivät itse saarnaamaan ja opettamaan (Ap 4:31; 8:4, 14; 13:7, 44; 15:36; 18: 11; 19:10). Seurauksena oli, että ”Jumalan sana kasvoi kasvamistaan, ja opetuslasten luku lisääntyi yhä” (Ap 6:7; 11:1; 12:24; 13:5, 49; 19:20).

Apostolit ja heidän toverinsa eivät olleet Raamatun kirjoitusten kaupustelijoita, kuten väärät paimenet olivat. He saarnasivat puhdasta, väärentämätöntä Jumalan sanomaa. (2Ko 2:17; 4:2.) Apostoli Paavali sanoi Timoteukselle: ”Tee kaikkesi osoittautuaksesi Jumalalle hyväksytyksi, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” Lisäksi Timoteusta käskettiin: ”Saarnaa sanaa, pysy siinä hellittämättä suotuisaan aikaan, tukalaan aikaan.” (2Ti 2:15; 4:2.) Paavali neuvoi myös kristittyjä vaimoja valvomaan käytöstään, ”jotta Jumalan sanasta ei puhuttaisi herjaavasti” (Tit 2:5).

Siitä lähtien, kun Panettelija väitti sitä vastaan, mitä Jumala oli sanonut Eedenin puutarhassa, Jumalan sanalla on ollut paljon saatanallisia vastustajia. Monet, jotka ovat puolustaneet Jumalan sanaa, ovat menettäneet henkensä sen vuoksi, niin kuin sekä Raamatun profetia että historia todistavat (Il 6:9). On myös historiallinen tosiasia, ettei vaino ole onnistunut pysäyttämään Jumalan sanan julistamista (Fil 1:12–14, 18; 2Ti 2:9).

Jumalan sanan ja hengen voima. Jumalan sanan kuulijat saavat siitä valtavasti voimaa. Se merkitsee elämää. Jumala osoitti Israelille erämaassa, ”ettei ihminen elä yksistään leivästä, vaan että ihminen elää jokaisesta Jehovan suun ilmauksesta” (5Mo 8:3; Mt 4:4). Se on ”elämän sana” (Fil 2:16). Jeesus puhui Jumalan sanoja, ja hän sanoi: ”Ne sanat [rhēʹma·ta], jotka minä olen puhunut teille, ovat henkeä ja ovat elämää.” (Joh 6:63.)

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Jumalan sana [tai: sanoma (loʹgos)] on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.” (Hpr 4:12.) Se ulottuu sydämeen asti ja paljastaa, elääkö ihminen todellisuudessa oikeiden periaatteiden mukaisesti (1Ko 14:23–25).

Jumalan sana on totuus, ja se voi pyhittää ihmisen Jumalan käytettäväksi (Joh 17:17). Se voi tehdä ihmisestä viisaan ja onnellisen; se voi toteuttaa minkä tahansa työn, jonka Jumala sille antaa (Ps 19:7–9; Jes 55:10, 11). Se voi varustaa ihmisen täysin kaikkeen hyvään työhön, ja sen avulla ihminen voi voittaa paholaisen (2Ti 3:16, 17; vrt. 1Jo 2:14).

Jeesuksen saarnaamisesta sanotaan: ”Jumala voiteli hänet pyhällä hengellä ja voimalla, ja hän kulki kautta maan ja teki hyvää ja paransi kaikki Panettelijan sortamat, sillä Jumala oli hänen kanssaan.” (Ap 10:38.) Apostoli Paavali käännytti ihmisiä, jopa pakanoita, ei ”suostuttelevin [ihmis]viisauden sanoin, vaan hengen ja voiman osoituksin” (1Ko 2:4). Sanat, jotka hän puhui Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta ja jotka perustuivat Raamattuun, Jumalan sanaan, vaikuttivat voimakkaasti noiden ihmisten kääntymiseen. Hän sanoi Tessalonikan seurakunnalle: ”Se hyvä uutinen, jota saarnaamme, ei ilmaantunut keskuuteenne yksistään puheessa, vaan myös voimassa ja pyhässä hengessä ja lujin vakaumuksin.” (1Te 1:5.)

Johannes Kastaja tuli ”Elian hengessä ja voimassa”. Hänellä oli Elian ”henki”, hänen tarmonsa ja voimansa. Jehovan henki ohjasi myös Johannesta, niin että hän puhui Jumalan sanoja, sanoja joissa oli erittäin paljon voimaa, ja pystyi hyvin menestyksellisesti ’kääntämään takaisin isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskaiden käytännölliseen viisauteen toimittaakseen Jehovalle valmistetun kansan’. (Lu 1:17.)

Näin ollen Jumalan sanasta Raamatusta lähtöisin olevaa hyvän uutisen sanomaa ei tule aliarvioida. Nuo sanat ovat vaikuttavampia kuin mitkään ihmisten keksimät tai puhumat sanat. Muinaisia beroialaisia kiitettiin siitä, että he ”tutkivat huolellisesti – – Raamatun kirjoituksia” nähdäkseen, pitikö apostolin opetus paikkansa (Ap 17:11). ”Pyhän hengen voima” antaa tarmoa Jumalan voimallista sanaa puhuville Jumalan palvelijoille ja tukee heitä (Ro 15:13, 19).

”Sana” arvonimenä. ”Sana” (kreik. ho Loʹgos) esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa myös arvonimenä (Joh 1:1, 14; Il 19:13). Apostoli Johannes tunnisti hänet, jolle tämä arvonimi kuuluu, nimittäin Jeesuksen, josta käytettiin tuota nimitystä hänen suorittaessaan maanpäällistä palvelustaan täydellisenä ihmisenä mutta myös silloin, kun hän oli henkiluomuksena ennen ihmiseksi tuloaan, ja sen jälkeen, kun hänet oli korotettu taivaaseen.

”Sana oli jumala.” Johannes sanoo Pojan olemassaolosta ennen ihmiseksi tuloa: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala.” (Joh 1:1, UM.) Vuoden 1992 kirkkoraamatussa sanotaan: ”Alussa oli Sana. Sana  oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” Näin vaikuttaa siltä kuin Sana olisi sama kuin Kaikkivaltias Jumala, kun taas em. Uuden maailman käännöksen teksti osoittaa, että Sana ei ole Jumala, Kaikkivaltias Jumala, vaan jumalallinen, jumala. (Jopa muinaisen Israelin tuomareita, joilla oli paljon valtaa tuon kansakunnan keskuudessa, sanottiin ”jumaliksi” [Ps 82:6; Joh 10:34, 35]). Kreikkalaisessa tekstissä on todellisuudessa määräinen artikkeli ho ensimmäisen ”Jumalan” edessä, mutta toisen edessä ei ole lainkaan artikkelia.

Muut käännökset auttavat saamaan oikean kuvan asiasta. Emphatic Diaglottin sanasanaisessa rivienvälisessä kreikankielisen tekstin käännöksessä lukee: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala.” Diaglottin englanninkielisessä rinnakkaistekstissä käytetään isoa alkukirjainta ja suuraakkosia Jumala-sanan ensimmäisessä esiintymiskohdassa ja isoa alkukirjainta ja sen jälkeen pieniä kirjaimia tuon sanan toisessa esiintymiskohdassa virkkeessä: ”Alussa oli LOGOS, ja LOGOS oli JUMALAN luona, ja LOGOS oli Jumala.”

Nämä käännökset tukevat sitä, että koska Jeesus on Jumalan Poika ja Jumala käytti häntä kaiken muun luomiseen (Kol 1:15–20), niin hän on tosiaan ”jumala”, jumalallinen, mahtava valtias, mutta hän ei ole Kaikkivaltias Jumala. Tätä näkemystä heijastavat muutkin käännökset. The New English Bible sanoo: ”Mikä Jumala oli, Sana oli.” Vastineella ”Sana” käännetty kreikan sana on Loʹgos, ja niinpä Moffattin käännöksessä sanotaankin: ”Logos oli jumalallinen.” American Translation sanoo: ”Sana oli jumalallinen.” Seuraavaksi joitakin saksalaisia raamatunkäännöksiä. Böhmer: ”Se oli kiinteästi liitetty Jumalaan, niin, itsekin jumalallista olemusta.” Stage: ”Sana oli itse jumalallista olemusta.” Menge: ”Ja Jumala (= jumalallista olemusta) Sana oli.” Thimme: ”Ja Sana oli laadultaan jumala.” Kaikki nämä käännökset korostavat Sanan olemuksen laatua, eivät sitä, että hän olisi ollut sama persoona kuin Isänsä, Kaikkivaltias Jumala. Jehova Jumalan Poikana hänellä oli luonnollisesti jumalallinen eli jumalankaltainen olemus (Kol 2:9; vrt. 2Pi 1:4, jossa Kristuksen perijätovereille luvataan ”jumalallinen luonto”).

Professori Charles Cutler Torreyn käännöksessä The Four Gospels—A New Translation (2. painos, 1947) sanotaan: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala. Kun hän oli alussa Jumalan luona, kaikki luotiin hänen välityksellään; ilman häntä ei mikään luotu tullut olemassaoloon.” (Joh 1:1–3.) Huomattakoon, että Sanan sanotaan olevan ”jumala” pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna.

Tämä Sana eli Loʹgos oli ainoa suoranainen Jumalan luomus, Jumalan ainosyntyinen poika ja ilmeisesti se Jumalan läheinen toveri, jolle Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.” (1Mo 1:26.) Johannes jatkoikin: ”Tämä oli alussa Jumalan luona. Kaikki tuli olemassaoloon hänen välityksellään, eikä ilman häntä tullut olemassaoloon mikään.” (Joh 1:2, 3.)

Muissa raamatunkohdissa osoitetaan selvästi, että tuo Sana oli Jumalan välikappale, jonka kautta kaikki muu tuli olemassaoloon. On ”yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, – – ja on yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on”. (1Ko 8:6.) Sana, Jumalan Poika, oli ”Jumalan luomakunnan alku”, jota muualla sanotaan ”koko luomakunnan esikoiseksi, sillä hänen välityksellään luotiin kaikki muu, mitä on taivaissa ja maan päällä” (Il 3:14; Kol 1:15, 16).

Maallinen palvelus ja taivaallinen kirkastaminen. Aikanaan tapahtui muutos. Johannes selittää: ”Niin Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskuudessamme [Herrana Jeesuksena Kristuksena], ja me näimme hänen kirkkautensa, sellaisen kirkkauden kuin ainosyntyiselle pojalle kuuluu isältä.” (Joh 1:14.) Kun Sana tuli lihaksi, silminnäkijät maan päällä saattoivat nähdä, kuulla ja tuntea hänet. Näin lihaa olevat ihmiset saattoivat olla suoranaisesti tekemisissä ”elämän sanan” kanssa, joka Johanneksen mukaan ”oli alusta asti, minkä olemme kuulleet, minkä olemme omin silmin nähneet, mitä olemme tarkkaavaisesti katselleet ja mitä kätemme tunnustelivat” (1Jo 1:1–3).

Arvonimi ”Sana” säilyy kirkastetulla Herralla Jeesuksella Kristuksella, kuten sanotaan Ilmestyksen 19:11–16:ssa. Johannes kertoo nähneensä taivaallisessa näyssä valkoisen hevosen, jolla ratsastavaa sanottiin ”Uskolliseksi ja Totuudelliseksi”, ”Jumalan Sanaksi”, ja ”päällysvaipassaan, niin, reitensä kohdalla, hänellä on kirjoitettuna nimi: kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra”.

Miksi Jumalan Poikaa sanotaan ”Sanaksi”? Arvonimi kuvailee usein sitä, mitä tarkoitusta sen kantaja palvelee tai minkä tehtävän hän suorittaa. Tällainen arvonimi oli mm. Kal-Hatzé, joka merkitsee ’kuninkaan ääntä tai sanaa’ ja joka annettiin eräälle abessinialaiselle virkamiehelle. James Bruce kuvailee vuosina 1768–1773 tekemiensä matkojen pohjalta  Kal-Hatzén tehtäviä seuraavasti: Tämä virkamies seisoi verholla peitetyn ikkunan ääressä, jonka läpi kuningas puhui hänelle sisäpuolelta näkymättömistä. Sitten Kal-Hatzé välitti sanoman asianosaisille. Näin hän toimi tuon abessinialaisen kuninkaan sanana eli äänenä. (Travels to Discover the Source of the Nile, Lontoo 1790, III osa, s. 265; IV osa, s. 76.)

Muistettakoon myös, että Jumala teki Aaronin Mooseksen sanaksi eli ”suuksi”, kun hän sanoi: ”Hänen on puhuttava kansalle sinun puolestasi, ja on tapahtuva, että hän on sinulle suuna ja sinä olet hänelle kuin Jumala.” (2Mo 4:16.)

Samalla tavoin Jumalan esikoispoika epäilemättä toimi Isänsä, suuren Ikuisuuden Kuninkaan, Suuna eli Edustajana. Hän oli Sana, Jumalan viestintäkanava, joka välitti tietoa ja ohjeita Luojan muille henki- ja ihmispojille. On järkevää ajatella, että ennen kuin Jeesus tuli maan päälle, Jumala käytti Sanaa usein enkeliedustajanaan ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa (1Mo 16:7–11; 22:11; 31:11; 2Mo 3:2–5; Tu 2:1–4; 6:11, 12; 13:3). Koska siitä ”enkelistä”, joka johti israelilaiset erämaan halki, sanotaan, että ’Jehovan nimi oli hänessä’, hän on saattanut olla Jumalan Poika, Sana (2Mo 23:20–23). (Ks. JEESUS KRISTUS: Olemassaolo ennen ihmiseksi tuloa.)

Jeesus osoitti, että hän palveli edelleen Isänsä Edustajana eli Sanana maallisen palveluksensa aikana, kun hän sanoi kuulijoilleen: ”Minä en ole puhunut omasta aloitteestani, vaan Isä itse, joka on lähettänyt minut, on antanut minulle käskyn siitä, mitä minun pitää sanoa ja mitä puhua. – – Sen tähden minkä minä puhun, sen puhun niin kuin Isä on minulle sanonut.” (Joh 12:49, 50; 14:10; 7:16, 17.)