Vastineilla ”sananparsi” ja ”sananlaskumainen puhe” käännetyn heprealaisen sanan (ma·šalʹ) ajatellaan yleisesti olevan peräisin sanajuuresta, joka tarkoittaa ’olla kaltainen’ tai ’olla verrattavissa’ (Ps 49:12), ja monissa sananparsissa käytetäänkin rinnastusta tai vertailua. Jotkut tutkijat yhdistävät ilmauksen ”sananparsi” heprealaiseen verbiin, jonka merkitys on ’hallita’, joten sen voidaan joskus ajatella olevan jonkun hallitsijan sana tai arvovaltainen tai henkistä ylemmyyttä osoittava ilmaus. Tähän näkemykseen sopii se, että viisaudestaan tunnettu kuningas Salomo pystyi puhumaan 3000 sananlaskua ja hän kirjoitti monet niistä muistiin (1Ku 4:32).

Israelilaisten keskuudessa oli suosittuja tai usein käytettyjä ilmauksia, joilla oli paljon merkitystä niihin liittyvien olosuhteiden vuoksi. Yleensä nämä sananparret olivat hyvin ytimekkäitä (1Sa 10:12). Kaikki niistä eivät kuitenkaan ilmaisseet oikeita ajatuksia, ja joistakin Jehova osoitti suoranaisesti olevansa eri mieltä (Hes 12:22, 23; 18:2, 3).

Joistakin sananparsista tuli yleisiä pilkan tai halveksunnan ilmauksia, joita jotkut käyttivät (Hab 2:6). Sellaisissa tapauksissa myös ylenkatseen kohdetta, olipa se ihminen tai jokin eloton, sanottiin ”sananparreksi”. Niinpä israelilaisia varoitettiin, että jos he eivät kuuntelisi Jehovaa eivätkä tottelisi hänen käskyjään, sekä heistä että heidän temppelistään tulisi sananparsi kansakuntien keskuuteen (5Mo 28:15, 37; 1Ku 9:7; 2Ai 7:20). Se, miten sananparreksi tulleeseen kansakuntaan suhtauduttiin, käy hyvin ilmi niistä ilmauksista, joita siihen Raamatussa yhdistetään ja joissa kerrotaan, että Israelista tulisi häväistyksen, pilkan, ilkkumisen, nöyryytyksen ja pistopuheiden kohde (Ps 44:13–15; Jer 24:9). Sananparreksi tulleista ihmisistä tuli samalla väkijuoman nauttijoiden laulujen aihe ja sellaisia, joiden kasvoille toiset sylkivät (Ps 69:11, 12; Job 17:6). Sananparreksi tullut ihminen alennettiin selvästikin hyvin alas.

Kaikki sananparret eivät olleet yhden tai kahden lauseen nasevia ilmauksia. Jesajan 14. lukuun on kirjoitettu laajempi sananparsi, jossa kuvaillaan eloisasti ja osuvin vertauksin Babylonin kuninkaan ylpeyden tuhoisia vaikutuksia. Purevan ivallisesti siinä pilkataan häntä, joka ajatteli olevansa ”loistava, aamunkoiton poika”.

Kun sananparteen sisältyvä rinnastus tai vertailu oli aluksi hiukan hämärä tai arvoituksellinen, sitä voitiin sanoa myös arvoitukseksi (Ps 78:2). Tämä piti paikkansa siitä sananparresta, joka Hesekiel henkeytettiin kertomaan Israelille ja jossa hän vertasi tuon kansakunnan menettelyä Babylonin ja Egyptin suhteen kotkan istuttamaan viiniköynnökseen, joka myöhemmin tavoitteli ahnaasti toista kotkaa (Hes 17:2–18).

Jotkin sananlaskumaiset puheet, mm. Jobin puheet, esitettiin runomuodossa (Job 27:1; 29:1). Niitä ajatuksia, jotka Job henkeytettiin ilmaisemaan, ei esitetty tiivistettyinä kuten useimmat sananlaskut esitettiin, vaan niistä tehtiin erittäin opettavia runoja, jotka olivat täynnä kuvakieltä.

Jumala pani myös Bileamin esittämään sarjan sananlaskumaisia puheita, ja nekin on kirjoitettu runomuodossa (4Mo 23:7, 18; 24:3, 15, 20, 21, 23). Sen sijaan että Bileam olisi näissä sananlaskumaisissa puheissa ilmaissut halveksuntaa Israelia kohtaan, hän ’siunaamalla siunasi heidät’, mutta ennusti murhetta muille kansoille (4Mo 23:11). Nämä Bileamin puheet eivät ole sananlaskumaisia siksi, että niitä olisi yleisesti toisteltu, eivätkä siksi, että ne olisivat olleet ytimekkäitä viisauksia. Niitä sanotaan sananlaskumaisiksi puheiksi pikemminkin niiden voimakkaan ja arvokkaan sisällön vuoksi ja siksi, että hän käytti joissakin puheissaan monenlaisia rinnastuksia tai vertailuja.