Vähän-Aasian länsiosassa sijainneen Lydian muinainen pääkaupunki ja erään aasialaisen – joko Artemiiseen tai Kybeleen yhdistettävän – jumalattaren palvonnan keskus. Sardes sijaitsi Gedizjoen (aik. Hermosjoki) eteläpuolella, n. 50 km Tyatirasta (nyk. Akhisar) etelään ja n. 75 km Smyrnasta (nyk. İzmir) itään. Kaupungin akropolis oli lähes luoksepääsemättömällä kalliolla. Vuorijono rajoitti Sardeen kanssakäymistä sen eteläpuolisten alueiden kanssa, mutta kaupunki hallitsi itä-länsisuuntaista kauppareittiä. Sardeen vauraus ja merkitys johtuivat suurelta osin sen aktiivisesta kaupankäynnistä, sitä ympäröivän maan hedelmällisyydestä ja villakankaiden ja -mattojen valmistuksesta. Sardeessa on aikanaan saattanut olla noin 50000 asukasta.

Kyyros Suuri kukisti 500-luvulla eaa. Lydian viimeisen kuninkaan Kroisoksen, ja yli 200 vuotta sen jälkeen Sardes oli Persian maailmanvallan läntisen osan pääkaupunkina. Vuonna 334 eaa. kaupunki antautui ilman vastarintaa Aleksanteri Suurelle. Myöhemmin se joutui Pergamonin ja sitten Rooman alaisuuteen. Suuri maanjäristys hajotti Sardeen lähes maan tasalle vuonna 17, mutta kaupunki rakennettiin uudelleen Roomasta saadun runsaan avustuksen turvin.

Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan Sardeessa oli ensimmäisellä vuosisadalla eaa. suuri juutalainen yhteisö (Jewish Antiquities, XIV, 259 [x, 24]). Ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan jälkipuoliskolla Sardeeseen perustetun kristillisen seurakunnan piti ’herätä’ hengellisesti. Tässä seurakunnassa oli kuitenkin myös ihmisiä, jotka eivät olleet ”saastuttaneet päällysvaippojaan”. (Il 3:1–6.)

Muinaisen Sardeen paikalla olevien huomattavien raunioiden joukossa ovat efesolaisen Artemiin (tai Kybelen) temppelin, roomalaisen teatterin ja stadionin sekä vanhan synagogan rauniot (kuva, 2. osa, s. 946).