Kalsedonimineraalin läpikuultava, punaruskea muunnos, jota käytetään korukivenä. Plinius vanhemman mukaan kivi sai nimensä Lydiassa sijainneesta Sardeen kaupungista, missä se otettiin ensi kerran käyttöön tuossa osassa maailmaa. Erään teorian mukaan nimi juontui kuitenkin persialaisesta sanasta sered, joka tarkoittaa ’kellertävänpunaista’, ja tuli kiven mukana sen alkuperämaasta Persiasta. Sardista on käytetty myös nimityksiä ”sardion”, ”sardioni” ja ”sardius”. Sardista tuli erittäin suosittu kivi taidekäsityöläisten keskuudessa, koska se on kaunista ja kovaa, sitä on helppo kaivertaa ja se voidaan hioa erittäin kiiltäväksi. Heprealaiset hankkivat sardinsa mahdollisesti Arabian niemimaalta.

Sardiin viitataan Ilmestyksen 4:3:ssa, missä kuvaillaan loistoisalla taivaallisella valtaistuimella istujan olevan ”näöltään – – kallisarvoisen punavärisen kiven [”sardin”, Rbi8, alav.] kaltainen”. ”Pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin”, muurin perustusten kerrotaan olleen ”kaunistettu kaikenlaisilla kallisarvoisilla kivillä”, joista kuudes oli sardi (Il 21:2, 19, 20).