Eläinten sarvia käytettiin Israelissa öljy- ja juoma-astioina, mustesarvina, kosmeettisten aineiden säilytysastioina, soittimina ja merkinantovälineinä (1Sa 16:1, 13; 1Ku 1:39; Hes 9:2; ks. SIHTEERIN MUSTESARVI).

Soittimet ja merkinantovälineet. Heprealaisella sanalla qeʹren tarkoitetaan tavallisesti eläimen sarvea (1Mo 22:13). Kerran sitä käytetään puhallussoittimesta, nimittäin Joosuan 6:5:n ilmauksessa ”pässin sarvi [hepr. qeʹren]”. Tämä ilmaus rinnastetaan heprealaiseen sanaan šō·farʹ (torvi), joka tarkoittaa aina soittimena käytettyä pässinsarvea. Nykyaikainen šō·farʹ on n. 36 cm pitkä, ontto pässinsarvi, joka on suoristettu kuumentamalla mutta jonka kaikusuppilo on kaarrettu ylöspäin. Siinä on puhaltamista helpottava erillinen suukappale. Oletettavasti Raamatun aikojen šō·farʹissa ei ollut erillistä suukappaletta, ja Talmudin mukaan pässinsarvea ei suoristettu vaan se jätettiin käyräksi.

Šō·farʹia käytettiin etupäässä merkinantovälineenä. Sen avulla koottiin israelilaisjoukot, kaiutettiin toisinaan ”hälytysmerkki” kaupungille, johon oltiin hyökkäämässä, ja ohjailtiin muita sotatoimia. (Tu 3:27; 6:34; 2Sa 2:28; Jl 2:1; Sef 1:16.) Vihollisen hyökätessä šō·farʹ antoi varoituksen (Ne 4:18–20). Koska torvi oli vain merkinantoväline taistelussa, 300 tällaisen torven ääni viittaisi tavallisissa oloissa melko suureen armeijaan. Kun siis midianilaiset kuulivat jokaisen Gideonin joukon 300 miehestä puhaltavan  torveen, ”koko leiri alkoi juosta” kauhuissaan. (Tu 7:15–22.)

Sen lisäksi että torvella ilmoitettiin aina uudenkuun aika, se kuulutti riemuvuoden ja kohotti muidenkin tilaisuuksien iloista ilmapiiriä (Ps 81:3; 3Mo 25:8–10; 2Sa 6:15; 2Ai 15:14). Kun Jehova ilmoitti lakiliiton ehdot, yliluonnollinen torven ääni sisältyi Siinainvuorella esitettyyn näytelmään (2Mo 19:16–19; 20:18). Sapatin alkamisen ja päättymisen ilmoittamisesta šō·farʹin avulla tuli nähtävästi vakiintunut tapa ennen yleistä ajanlaskua.

Kaikissa yhteiskunnallisissa asemissa olleet israelilaiset tiesivät nähtävästi, kuinka šō·farʹia käytettiin. Papit puhalsivat siihen marssiessaan Jerikon ympäri, ja todennäköisesti juuri he ilmoittivat sen avulla riemuvuodesta (Jos 6:4, 5, 15, 16, 20; 3Mo 25:8–10). Ehud, Gideon ja hänen 300 miestään sekä Joab ja vartiomiehet, jotka eivät välttämättä olleet leeviläisiä, soittivat tätä instrumenttia, mikä osoittaa sen käytön olleen yleisesti tunnettua (Tu 3:27; 6:34; 7:22; 2Sa 2:28; Hes 33:2–6).

Heprealaista sanaa jō·velʹ (pässi) käytetään sanan šō·farʹ synonyymina 2. Mooseksen kirjan 19:13:ssa, missä se käännetään ilmauksella ”pässinsarvi”. Danielin 3:5, 7, 10, 15:n mukaan aramean qeʹren oli soitin babylonialaisessa orkesterissa. (Ks. TRUMPETTI.)

Alttarien sarvet. Molempien tabernaakkelissa olleiden alttarien – sekä suitsutusalttarin että uhrialttarin – sarvet olivat sarvimaisia ulokkeita, jotka lähtivät niiden neljästä kulmasta. Ne oli päällystetty samalla materiaalilla kuin alttarikin, joko kuparilla tai kullalla. (2Mo 27:2; 37:25, 26.) Salomon temppelin alttarit oli luultavasti tehty tabernaakkelin alttarien mallin mukaan (1Ku 6:20, 22).

Virkaanasettajaisissa Mooses pani syntiuhrisonnin verta juuri uhrialttarin sarviin ’puhdistaakseen alttarin synnistä’ (3Mo 8:14, 15). Jehovan ohjeiden mukaisesti papin piti panna tiettyjen teurasuhrien verta jommankumman alttarin sarviin sen mukaan, millainen uhri uhrattiin (3Mo 4:7, 18, 25, 30, 34; 16:18).

Jehova sanoi, että Juudan synnit oli kaiverrettu ”heidän alttariensa sarviin” (Jer 17:1), mikä teki alttarit epäpuhtaiksi ja heidän teurasuhrinsa kelpaamattomiksi, ja Aamoksen 3:14:ssä Jehova ilmoittaa, että hänen tarkoituksensa on häpäistä vasikanpalvontaan tarkoitetut Betelin alttarit hakkaamalla niiden sarvet pois.

Toisen Mooseksen kirjan 21:14:n sanat voivat tarkoittaa sitä, että jopa pappi piti teloittaa murhasta tai että alttarin sarvista kiinni pitäminen ei suojelisi tahallista murhaajaa (vrt. 1Ku 2:28–34).

Niissä alttareissa, jotka Hesekiel ja Johannes näkivät näyissä, oli sarvet (Hes 43:15; Il 9:13, 14).

Kuvaannollista käyttöä. Eläimen sarvi (hepr. qeʹren; kreik. keʹras) on pelottava ase, ja Raamatussa, varsinkin Heprealaisissa kirjoituksissa, sitä käytettiin melko usein kuvaannollisessa merkityksessä. Sarvilla kuvattiin sekä vanhurskaita että jumalattomia hallitsijoita ja hallitsijasukuja, ja niiden tekemiä valloituksia verrattiin sarvilla puskemiseen. (5Mo 33:17; Da 7:24; 8:2–10, 20–24; Sak 1:18–21; Lu 1:69–71; Il 13:1, 11; 17:3, 12; ks. ELÄIMET, VERTAUSKUVALLISET.)

Vakuuttaessaan erään kerran kansansa saavan voiton Jehova sanoi, että hän ’muuttaisi Siionin tyttären sarven raudaksi’ (Mi 4:13). Jehova kohotti eli korotti kansansa sarven, mutta jumalattomia sitä vastoin varoitetaan nostamasta sarveaan kopeasti, sillä jumalattomien sarvet hakataan poikki (1Sa 2:10; Ps 75:4, 5, 10; 89:17; Am 6:12–14). Tuntiessaan itsensä täysin hylätyksi Job toteaa murheellisena: ”Sarveni olen työntänyt tomuun.” (Job 16:15.)

”Sarvi” voi tarkoittaa myös sarven muotoista esinettä. Hesekielin 27:15:ssä mainitut ”norsunluusarvet” viittaavat luultavasti norsun syöksyhampaisiin. Jesajan 5:1:ssä käytetty hepreankielinen ilmaus ”sarvi, öljyn [eli lihavuuden] poika”, tarkoittaa ilmeisesti ’hedelmällistä mäenrinnettä’, jolloin sanaa ”sarvi” käytetään kukkulan ylöspäin kohoavasta rinteestä (Rbi8, alav.).